keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Päivä132

Horjumista, kuten huomaa kun blogi hiljeni. Olin siis pahoilla teillä.

Heti kun horjuu, pelko vaa'alle menoon kasvaa kasvamistaan ja sinne on jok päivä vaikeampi mennä.
Tänään katsoin taas pelkoa silmiin ja nousin vaa'alle...
Ei paha, viime mittaukseen vain +400g!
Eli olen vielä kiinni joulun tavoitteessani!
On tullut kyllä syötyä, mutta olen mä liikkunutkin. (5tuntia kävelyä viikossa vähintään)
On ollut päiviä jolloin olen jo seonnut laskuissa paljon kaloreita on mennyt, onneksi niitä päiviä on kuitenkin suht vähän. Muut päivät on ollut sellaisia että "nippanappa pysyy kalorivajeella" ja sit viikonloput ollut pääasiassa sellaisia että "nippanappa pysyy kulutuksessa".
Ongelma on se että kaloreiden arvioiminen on ihan hemmetin vaikeeta. Pitäisi mitata kaikki.
Selkeät vaje-päivät on tuhottu noilla mässäyksillä.
No, pääasia on ettei ole noussut paino juurikaan, josta olen oikeasti TODELLA ILOINEN!

Nyt on otettava härkää sarvista koska aika kuluu ja joulu kolkuttelee jo ovella, sinne ois matkaa sen 3.6kg. Ei mahdoton ollenkaan, mutta nykyisten horjumisten kanssa pitää olla tarkka. Joka kerta on meinaan vaikeampi pysähtyä.

On tässä kyllä ollut kaikennäköistä muutenkin :( Meidän arki rullaa sillä että kuljen pienimmän kanssa terapioissa päivät, ja illalla sit miehen kanssa heitetään läpyt ovella ja mä lähden töihin. Ja sit päälle kauhea stressi kun isompia pitäisi kuskata harrastuksiin ja auto on mulla töissä. Niitä sit sohlataan.
Ruuhkavuosiksi ne näitä kutsuu mutta musta meillä on aivan liian ruuhkaista :/ Parisuhdeaika on sitä että kaadutaan sänkyyn yhtä aikaa ja nukahdetaan heti.
Aikansa kutakin, niin mä yritän ajatella. Lapsen kotihoito ja molempien työssäkäynti on melko haastava yhtälö, ja kun vielä päälle on isompia aktiivisesti harrastavia lapsia...
Ensi viikko ollaan lomalla, siis ma-pe olemme täysihoidossa kaikki. Sitä on odotettukkin!!!
Mä meen sit kyllä töihin jo perjantai-iltana ja lauantaina koko päiväksi mutta kuitenkin. Me ehditään näkemään toisiamme! Ei stressiä harrastuksista, ei ruokakauppoja, ei ruoanlaittoa ei mitään!!
Saa nähdä vaan kuinka osaan syödä sitten houkutusten keskellä :/
Pyrin korvaamaan seisovassa pöydässä perunat, pastat ja riisit salaatille/keitetyillä vihanneksilla josta säästän kaloreita ihan kivasti. Muuten yritän sallia itselleni kaikki tarjolla olevat. Kieltäydyn ainoastaan selkeistä kalori/rasva-pommeista, tai jos käy mahdottomaksi niin puolitan miehen kanssa.
On muuten aika hyvä keino tuo miekkonen tässä. Jos tulee se huutava tunne että NYT ON SAATAVA esimerkiksi berliininmunkkia, niin jos sen puolittaa heti, syöttää toisen miehelle (tai lapselle) niin heti on säästynyt puolet kaloreista ja silti on saanut sitä herkkua ;) ja jos se on kokonaisena edessä niin sen varmasti jaksaa kyllä itsekkin. Mutta kun heti halkaisee niin tulee jopa hyvä mieli kun on jakanut omaansa ja ratkaisu on kuitenkin ollut vähempi paha siihen nähden että olisi mussuttanut kaiken itsekseen.

No mutta nyt on tosiaan siirryttävä puheista tekoihin, ensi kesän tavoitteeseen on vielä matkaa pirusti ja tätä menoa se ei tule toteutumaan ja varmasti alkaa plussaa tulemaan enempi jos ei NYT tee jotain!!

-Norsu


maanantai 15. lokakuuta 2012

Päivä 105

Ja eka plussaviikko.
Eipä tässä auta puolustelut, viikonloppuna kolmen päivän synttärit verottivat ja kun aikakaan ei riittänyt mihinkään ruoanlaittoon.
Ruokavalioni sisälsi _todella_ rasvaista piirakkaa (juustoo, juustoo, juustoo, kuohukermaa,oikeaa voita), pitsaa, täytekakkua, karkkia, piirakkaa, pullaa, suklaata, hamppareita ja sit mies teki ruokaa ja ylläri, semmosta oikein rasvasta jauheliha kastiketta ja spaghettia. Mun heikkous.
Noniin, lukuja tiskiin. Eli 105.7. Lisäkiloja siis tuli 2.6kg!!!!!!!!
Sormissa kyllä tuntuu ihan järkky turvotus, että eiköhän noista suurin osa ole nestettä tän rasvan, suolan ja sokerin tankkaamisesta.
Perjantaina uusi yritys (ehkä jo huomenna pakko käydä).
Nyt pitää saada tsemppi päälle ja kiloja alas!!!
Huomenna 10km jos sää sallii, sama torstaina ja lauantaina pitkä päivä töissä joten tuleepahan ainakin kolme päivää olemaan melko helppoja ;)

-Norsu

torstai 11. lokakuuta 2012

päivä 101

No eipä eilinen mennyt kovin hyvin...
Söin HELVETISTI itsetehtyä pinaattikeittoa... Ja illan mussutin sitä leipää... (no ruisleipää mut kuitenkin)..
Pinaattikeitto oli oikein rasvassa suurustettua, kaloreiden laskeminen melko mahdotonta... Mut laitoin tuolta kiloklubista  että oisin syönyt sitä 900g (:D ) ni päivän kalorit oli 1559kcal... Että jos nyt tuon mukaan eläisi niin ei eilinen NIIN pahasti mennyt...
Suositus olisi reilu 1700kcal, eli vajetta pitäisi silti olla tullut.
No, vaakahan sen kertoo sitten ensi viikolla.
Vituttaa kun oon tämmönen.
Kun aloitin sen pinaattikeiton mättämisen, mun ei ollut nälkä. Otin pienen annoksen. Kohta otin toisen. Myöhemmin kolmannen. Söin siis kolme annosta keittoa ihan muuten vaan.
Ai että se oli hyvää... Mutta se terveellisyys sitten oli täysin eri asia. Rasvaa ja jauhoa siinä oli hemmetisti..+kevytmaitoa toki.

Mun on nyt jotenkin niin hemmetin vaikea palata "ruotuun".
Mä TIEDÄN mitä mun pitäis tehdä, ja monesti alkuun onnistunkin (esim.tuo pieni annos pinaattikeittoa) mutta sitten tapahtuu "jotain" ja mun sisäinen mässääjä herää henkiin.
Eipä sillä, ei nyt oo joutunu ainakaan nälässä olee, kaloritkin melko kohtuulliset.
Ja se toissapäivänen ruokailu meni melko nappiin itsestään :O eilen siis merkkasin ne kiloklubiin ja kaikki paitsi kuitu oli vihreellä!! Kaloreita reilu 700 :O ei huono, sais toki olla enempikin kaloreita, mut pienentää hirveesti tota se että olen luopunut tuosta "pakosta" että pitää syödä tasaisesti.
Mä kun en vaan halua syödä aamulla, enkä monesti lounaallakaan, joskus menee välipala-aikakin sivu suun.
Tuohon pitäisi panostaa, koska diabetes kolkuttelee ja ois tärkeetä pitää verensokeri tasasena...
Mut mä en jotenkin pysty nyt keskittyy tohon...

Huomaan myös että heti kun ruokavalio ei ole mun mielestä hyvä, jätän vitamiinit sun muut pois. Vaikka mun todella pitäisi ainakin kalsiumit vetää purkista. Kyllä, suvussa on myös osteoporoosia.
Vittu mitkä geenit mä olen saanutkaan.
Paskat polvet, diabetes-riski, paljon syöpää, kilpirauhas-sairaudet, kihti, ylipaino ja verenpaineetkin on korkeita suvussa. Mulla _vielä_ on ollut hyvät, jopa matalat verenpaineet mutta niin se on muillakin ollut. Kunnes se alkaa kohoamaan.
Verenpaineen nousu tosin melko varmasti johtuu ylipainosta. Että mulla on kyllä mahdollisuus vaikuttaa siihen ja mahdolliseen diabetekseen.
Kihtihän mulla jo on, polvet on "vammaset" jo rakenteen takia, kilpirauhaseen en voi vaikuttaa juurikaan, mutta ylipaino, verenpaine, diabetes sekä osteoporoosi on sellasia mihin mä voin vielä vaikuttaa. Ja sen mä haluan tehdä.

Unohdin kertoa.
Mähän olen haaveillut hölkkäämisestä. Kyllä, mä haluaisin hölkätä.
Viime viikolla kävely lenkillä päätin sitten kokeilla, ihan muutaman askeleen..
Ei tullut mitään :( polvet antoivat välittömästi palautteen, painoa liikaa. Lisäksi se ihran hyllyminen oli melko epämukavaa.
Mulle on kyllä sanottu että ei näillä polvilla hölkätä ikinä, mutta joku päivä mä haluaisin hölkätä. Ainakin kilometrin. Vaikka parilla tauollakin.
Mä haaveilin vielä ennen tuota yritystäni että vuonna 2014 mä osallistun naisten kymppiin ja silloin mä pystyisin hölkkäämään aina osan matkaa (suurin osa kävellen kylläkin mutta etten ihan vikaksi jäis...). Se haave kariutui kyllä heti :(
Mut ennen kuin pystyisin edes 20metriä hölkkäämään, mun pitäisi saada painoa pois näiltä polvilta, nämä eivät vaan kestä.

-Norsu

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Päivä 100 jatko

Tajusin juuri että jos viime viikon vaa'an rikkoutumisen yhteydessä tullut luku (siis se joka tuli useammin) piti paikkansa niin tuo 103.1 saattaa olla todella lähellä ihan oikeasti aiempaakin painoa!!
En merkannut viime viikkoista mihinkään, mutta siis se on ihan mahdollinen!! Wuhuu! vielä parempi mieli ;)
BMI:n kävin laskemassa ja se on nyt 35,67, ja olen vielä toistaiseksi "vaikeasti lihava" mutta raja tulee pian että olen "vain" merkittävän lihava :D (raja tulee 35 ;) ) Kaksi kiloa siihen!!
Aloitus BMI oli 41,78 että ihan mukavasti tuokin muuttunut ;)

Päivä 100

Se on nyt sitten sata päivää tarvottu tässä suossa.
Blogi hiljeni taas hetkeksi ja taas mä kaatuilen.
Viikonloppi (la-su) meni niin huonosti ettei tosikaan. Söin, söin, söin.
Suklaatakin söin ihan tautisesti (melkeen levyn, enkä yleensä syö kuin maks 1/2). Niin että huono olo oli. Ja leipää pupelsin koko viikonlopun.
Vittu että hävettää. Mutta ei siinä mitään, nyt tarkempana.

Tosin, nyt on kaatuiluista huolimatta hyviä uutisia. Meille ostettiin uusi vaaka ja tänään kävin sillä.
Lisäkilot pelottivat, mutta kas, paino oli sen mukaan 103.1 \0/
Eli nyt mennään tuon mukaan, oli "melko" mukava yllätys :D Teki mieli huutaa ja pomppia kun tuloksen näin... Enää 3.2kg ja mä painan ALLE sata!!!!!!!!

Kävin eilenkin lenkillä, tällä kertaa päädyin käymään kaupassa joka sijaitsee kauempana, ja kiersin viel takastullessa. Muistaakseni joskus matkamittarilla katsoin että kilometrejä tulisi tuosta lenkista 7km.

Tuli kyllä niin hyvä olo tuosta uudesta vaa'asta, vaikka "vähän fuskausta" tuollainen laihtuminen on ;)
Mut ihmettelen kyllä sitä että mä mun äidillä kävin myös vaa'alla ja se kyllä näytti kilon sisään tuosta edellisesta vaa'asta :/ Ehkä tuo näyttää sit vähän vähempi kuin todellisuus on, mutta ei sen väliä, mä aion tuon vaa'an mukaan painaa jokatapauksessa 75kg, ja ehkä vähempikin?

Eilen huomasin, kun en vahtinut syömisiäni, söin mitä teki mieli niin ruokasaldo oli seuraava:
Tuhti tonnikalasalaatti. Sis.Tonnikalaa vedessä, pinaatinlehtiä kourallinen, maustekurkkua 1 pieni,majoneesia, kurkkua. Lurautin mä viel hiukan salaatinkastiketta... Mut tuolloin oli jo kello 16 ja olin käynyt lenkilläkin ja työilta edessä... Annoin siis luvan itselleni nauttia RASVAAAA, mä rakastan majoneesia :D Sit rehkin töissä jokusen tunnin. Iltasella söin melko kaloripitoisen iltapalan, mutta leivistä oisin saanut enempi jos oisin alkanut mussuttamaan ;)
2/2.5dl vadelmia
1.5dl rahka
0.5prk/persikkasose (makeutukseksi)
abt 15rusinaa
0.5 banaania
2rkl auringonkukansiemeniä.

Mun piti ottaa vaan vadelmaa ja rahkaa soseella, mut muistu mieleen mun aiempien urakoiden herkku.. Suosittelen kokeilemaan:
Banaania kuutioiksi
Rahkaa
Auringonkukan siemeniä 1rkl
10rusinaa
makeutusainetta.
toi on todella hyvää. Alunperin en käyttänyt auringonkukan siemeniä vaan ne eksyi sinne kun rasvat oli huonolaatusia :D Mut toi on siis TODELLA hyvää, vaikka aika tuhti onkin :P Aamupalaksi ennemminkin, mä oon vaan tämmönen iltasyöppö ni mä oon herkutellut iltasin :P

Lisää ihania kuulumisia muuten. Meillä menee siis rakkaan kanssa hyvin, ja tiedättekö mitä?
Eilen siinä pussaillessa mies pitelee vyötäröltä ja sanoo että "Tästä kohdin kyllä huomaa että olet laihtunut" <3
Vaikka ensimmäisenä teki mieli sanoo vaan että "ei siihen sit tarvittukaan ku melkee 20kg", mut kyllä tuo vaan hyvältä tuntui <3 Mun mies huomaa <3 Enkä tiedä onko tää laihtuminen ollut osasyy myös tuohon parisuhteen paranemiseen? Ehkäpä?

Nyt mä lähden muistelemaan tickerin tunnuksia että saan painon päivitettyä ;)

-Norsu

perjantai 5. lokakuuta 2012

Päivä 95

Ja tiedossa vaa'an osto.
Mä en halua uutta vaakaa mutta pakko se on ostaa. Tänään kapusin vaa'alle, päättäen nöyränä ottaa vastaan jopa +lukemat.
Ja koska vaaka on hiukan epäkunnossa, olen aina käynyt muutaman kerran varmistaakseni että tulos on sama. No, nyt se on sit alkanut heitellä parilla kilolla jokaisen käynnin jälkeen :/
Eli siis vaaka-kauppaan se on mentävä.

Kasvistavoite menee vituilleen, ei pysty.
Eilen kymmenen kilometrin lenkki + työilta. Ruokana lenkin jälkeen rahkaa 200g, ja vedelmia 1.5dl. Siihen asti meni siis ihan hyvin.
Töiden jälkeen söin puolikkaan pitsan ja vielä pupelsin illalla kaksi ruisleipää...
No kalorit oli vajeella joten sinänsä hyvä, mutta TAAS vedin paskaa itteeni. Vittu.
Ei mahda eiliselle enää mitään joten pakko yrittää tehdä tästä päivästä parempi.
Toivon että vaa'an luku 104.2kg (joka useemman kerran näky) pitäisi paikkansa, mutta yhdellä kerralla näkyi jopa 106.8 joka voi myös olla mahdollinen :(
Tänään vaaka-ostoksille jos kerkiää... Jos ei niin sit punnitsen ensi viikolla.

Miksi tää laihtuminen on niin vaikeeta?! Tai ei oikeastaan laihtuminen nyt mitään kamalan vaikeeta oo ollut, mut se että laihduttaisi _oikein_!

Jotain positiivista toki löytyi... Meinaan toissapäivänä kaivoin kaapista vanhat tuulihousut. Oletin etteivät mene päälle, koska viimeksi niitä kokeillessani niistä ei saanut edes vetoketjua ylös, puhumattakaan napista.
Nyt ne sujahtivat päälle kuin ei mitään! aika hienoa, jotain on siis tapahtunut.
Matka vaan on niin pitkä että tekisi mieli vaan kaivaa kaapista makaronia ja jauhelihaa ja mättää saavillinen sitä. (mä oon ihan hulluna makaroniin ja jauhelihaan jossa on ruokakermaa, mausteita, ketsuppia ja sinappia). Mut ei, ei voi. Vaikka se hetkellisesti helpottaisikin.

-Norsu

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Päivä 93

Ja synninpäästöt.

Niin siinä sitten kävi.
Ei kiinnostanut ollenkaan avata koko bloggeria (kiloklubiin en oo viel ees viime perjantain jälkeen kirjautunut). Tulee niin syylinen olo.

Hupshei ja lauantai meni vielä ihan ok. Paitsi sitten yöllä tuli mentyy grillille. Tosin humala oli niin iso etten niitä syönyt vasta kuin krapulassa. Sunnuntaina sitten mässäsin. Hävettää :/
Syötiin grillisafkaa... Eikä ne edes olleet hyviä mut kun oli se suolan ja rasvan himo :/
Sit söin jätskiä... Silleen parin ihmisen edestä.
Eikä siinä vielä, illalla mies sai houkuteltua mut tilaamaan pitsaa...
Et kalorit oli tähtitieteellisiä, en mä noita osaa ees laskea. Grilliruoatkin kun lilluivat majoneeseissa, oli munaa, kebabbii, hampparii, pitaleipää ja jos vaikka mitä.
Maanantai meni iltaan asti ihan ok ja taas se leipä. Vitun leipä.

Eilinen meni iltaan asti paastotessa. Koko päivän saldoksi tuli 1kpl soijajuoma (118kcal), 3/4 kurkkua, n.2dl riisiä, kanakastiketta ilman kanaa (joku oli ronkkinut ne...) Yksi leipä (johon sitten laitoin paljon juustoa... Mun heikkous :( ) Ja näkkileipä margariinilla sekä ohueella kalkkuna leikkeleellä. Muutenhan eilinen meni kokonaisuutena hyvin mut kun kaikki sapuska painottu iltaan :/
No, kävelin mä eilen taas 10km.. Ja illalla olin töissä... Et kulutin mä kait enempi ku söin? Tää on just tätä kun ei laske tarkalleen mitä suuhunsa laittaa...
Niin ja kasvistavoite jäi sitten siihen perjantaihin.
No, selvisin sentään ma-pe.
Tänään alkaa uusi kasvistavoite, ja se pitäisi pitää sunnuntaihin. Katsotaan kuinka akan käy.
Torstaina ainakin lenkkipäivä jos ei sada paljoa...

Motivaatio on kova taas vaihteeksi, mutta toteutus takkuaa.
Mun aivot kun sanoo että vaikka söisin mitä vaan niin lihon. Eli mun aivot taistelee sitä syömistä vastaan kokonaan. Vaikka kyllä mä tiedän että syödä pitää.. Pitäis syödä vaan kohtuudella ja vähän terveellisemmin kuin mitä nyt.
Saa nähdä uskallanko vaa'alle taas hetkeen. Niin ahdistaa tuo viikonloppu.
Viikonloppu ja lapsivapaa oli kyllä todella ihana <3 Miehen kanssa saatiin bailata, ja tuntui että oltaisi ihan vastarakastuneita <3 meil ei oo alkuaikojen jälkeen ollutkaan tuollaista iltaa joka ei pääty johonkin riitaan tms... Ero alku-ajoille oli siinä että mies kutsui mua koko illan vaimoksi <3
Kyllä se mua vaan rakastaa <3

-Norsu

perjantai 28. syyskuuta 2012

Päivä 88

Ja pikapäivitys..
Yritän ainakin olla pikainen. Kohta meinaan pitää lähteä 10km lenkille!!

Unohdin eilen kertoa tärkeimmän eli kasvishaaste on onnistunut nyt joka päivä!
Täytyy sanoa että kyllä olen ylpeä itestäni!
Vaikkei eilinen mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan niin eilenkin rehut oli kohdillaan.
Tai. Meni se eilinen oikeastaan paremmin kuin muut päivät, koska pallurat vihersi kaikki, paitsi energia-pallura joka kiukutteli vääränlaatuista rasvaa. Mutta muuten kaikki oli tasapainossa!
Eilinen meni läskiksi siinä mielessä että ensin en syönyt mitään.
Paitsi kahvia. Sit otin kunnon rehuannoksen (parsakaalia, kukkakaalia ja kurkkua, päälle voimakasta juustoa+salaatinkastiketta).
Ei mun ollut nälkä enää, mutta jotenkin päädyin pupeltamaan sitä saatanan keksintöä, leipää.
Söin ensin yhden. Sitten toisen. Sitten kolmannen. No oli niissä päällä ananasrenkaita, että sain niistä kasvissaldoa kasvatettua... Jos nyt jotain positiivista pitää etsiä.
Ja päälle vielä pari hapankorppua. Huoh.
En mä nyt näitä ihan peräkkäin syönyt mutta illan aikana kuitenkin. Täysin turhaa syömistä, ei nälkää eikä mitään tarvetta. Mutta kun mä vaan niin rakastan leipää. Vaikka mun pitäisi välttää niitä hiilareita.
En mä eilen niitä näpytellyt kiloklubiin, luulin että vituiksi meni koko päivä sitten, mutta tänään merkkaillessa huomasin että ihan hyvältä silti pallurat näytti. Ja kalorit oli tuhannen luokkaa.
Että sikäli päivä oli ihan ok.

Nyt kiireenvilkkaa tuonne sateiseen aamuun reippailemaan. Huih, kuinkahan mä jaksan :O

-Norsu

torstai 27. syyskuuta 2012

Päivä 87

Ja viikkopudotus 1.5kg :O Menkoista huolimatta!
Tosin mulla on ollut tuo syöminen vähän semmosta että ei mikään ihme että tippuu.
Mä onneton olen unohtanut mun tunnussanan tuohon tickeriin :( En pääse muokkaamaan sitä :(

Mä sain eilen ripset. Ekaa kertaa elämässä mulla on pitkät ja taipuisat ripset!
Eli otin ripsenpidennykset, ja täytyy sanoa että aivan huikeat onkin!
Mun ei tarvitse meikata ollenkaan! Mun norpan-silmätkin näyttää jopa ihan nätiltä ;)
Tuntuuhan nää viel vähän oudoilta, mutta siis näistä mä en halua ikinä luopua! Aamulla kun heräsi ni oli oikein kiva kun oli vähän niinku meikit naamassa heti aamusta. Näillä kehtää mennä baariinkin ihan suoraan! Helpottaa kun mä oon tosi laiska meikkaamaan ;)

Mulla tulee olemaan kiirus tässä tänään-huomenna ja ylihuomenna joten blogi mahdollisesti hiljenee loppuviikoksi, ja mä yritän siitä huolimatta pitää selkärangan!
Koska jotenkin tää auttaa pysymään kaidalla tiellä, ja heti jos jää unholaan niin sortuminen käy...


-Norsu

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Päivä 86

Ja onnistumisia :)

Toissapäiväinen suunnitelma melkeen piti.
Kasvikset täyttyivät!
Jouduin tosin oikeasti rääppien niitäkin syömään iltamyöhään että "PAKKO SAADA KASVIKSET TÄYTEEN". Yöks. Ei ollut yhtään nälkä.
Eilinen meni samoissa tunnelmissa, mieli ei olisi tehnyt, mutta kun oli pakko.
Tietokoneelle sattui pieni tapaturma ja siksi eilen en päässyt päivittämään.

Niin ja kävelin eilen vielä ennen töitäni 9.8km tarkalleen ;) Aika siistiä!
Nälkä on kadonnut (tai on kadoksissa edelleen). Maha saattaa kurnia ja olo olla nälkäinen mutta nyt se kurniminen saa tuntuu olon ällöksi eikä tee yhtään mieli syödä :/
Onneksi mulla ei nyt varsinaista vaaraa ole saada anorexiaa :D
Kunhan kasvikset nyt pysyy kunnossa, ja lisäksi vitamiinit purkista ja sit proteiinia jonkun verran niin enköhän mä ihan hyvässä lihassa kuitenkin pysy ;)

Tälle päivälle mulla ei nyt olekkaan muuta.
Kasvis-tavoite pitää koko viikon, mutta lauantaina mulla on vapaata. Ainakin osittain ;)
Meillä on miehen kanssa pitkästä aikaa LAPSIVAPAA!!! (viime kerrasta on about 2v) Ja kaveri täyttää pyöreitä.
Joten en todella aio olla ilman siideriä (valitsen kyllä light-versiot) ja jos nyt tarjolla on jotain purtavaa, aion niitä maistella. Kohtuus täytyy kuitenkin pitää ;)
Tänään taas tuntuu siltä että MÄ ONNISTUN.
Katotaan sit miltä huomenissa taas tuntuu :D

-Norsu

maanantai 24. syyskuuta 2012

Päivä 84

Ja edessä kasvis-viikko!

Jännittää jo hirveesti kun nyt en haluu möhlii tätä heti ekana päivänä.
Eilinen ei mennyt kovinkaan mainittavasti, kalorisaldo on täysin pimennossa koska söin sellasia ruokia että kaloreiden laskeminen ei oikein onnistunut. Ja söin epäterveellisesti.
Lonkalta heittäisin että meni joku 1700kcal... Mutta voi olla että heittää reilustikkin suuntaan tai toiseen, vaikka melko varma olen etten enempää kerryttänyt ainakaan. Söin määrällisesti melko vähän koko päivänä mutta melko kaloripitoista ruokaa.
Jotenkin kait annoin itselleni siihen vapauden pääni sisällä koska mittaukset oli hyviä.
Ei se mitään, arki alkaa ja uudet haasteet.

Tänään siis tavoitteena se min.500g kasviksia.
Tän kirjotuksen jälkeen meen kiloklubiin lisäämään kasviksia niin että tuo tulee täyteen, ja sit viel pitää toteuttaa ne. Hirveen helpolta se kuulostaa :D

Sen totesin eilen  (taas) että melko oleellista tässä painonpudotuksessa on se että ei laita suuhunsa mitään minkä kaloreita ei tiedä. Edes noin suunnilleen...

Tää on vaan yhtä nuoralla tasapainoilua.
Tänään sentit ei tunnu enää miltään, eikä tuo pudotuskaan.
Mutta matka on eteenpäin.

Kolme kuukautta jouluun, ja joulun tavoitteeseen sanotaanko 7kg niin olisin alle sadan. Kuulostaa ainakin kovinkovin helpolta :D Vajaa 600g/viikko. Eli jos sen 700g/viikko tavoitteessa pysyn, niin hyvällä mallilla ollaan. Mieluiten kyllä ottaisin ainakin kilon per viikko pois :P
Mä niin vaan odotan tuloksia, mä niin odotan maalia. Ma odotan että mun reidet ei koske toisiinsa kun kävelen. Ja että mä voin hyppiä/juosta/hölkätä/pomppia trampoliinilla ilman että mun ihrat seuraa mua rytmikkäästi vähän jälkijunassa.

Kun mun mies hieroo hartioita niin mun ainoa ajatus ei olisi se että miten se tuntee vaan läskin, ei lihaksia missään.

Kyllä mä vielä sen päivän nään. En sit ole varma kerkiänkö ensi kesään, mutta viimestään sit seuraavaan ;)
PAKKO.
Tavoite tosin ensi kesään mennessä päästä jo mun tavoitteeseen, mut sit voikin viel yrittää tiputtaa lisää seuraavaa kesää varten ;)
Sit mä meen uimaan kun mä painan 75kg! Ostan uimapuvun ja meen lasten kaa lilluu eikä sit tarvi miettii miten kamalalta mä näytän kun hyllyvä keho on ahdattu pinkeän uimapuvun sisään :D

-Norsu

muokkaus. Kiloklubiin päivän ruokatavoitteet asetettu. Ja vihreenä möllöttää vihannekset, energia (joka siis sisältää sen rasvan ja proteiinin), herkut, ja keltaisella kuitu. Ei paha. Mutta mun pitäs jo alkaa pupeltaa lounasta että jaksaisin sit ennen töihin lähtöä syödä päivällisenkin :/ ja siinä välissä välipalaa... Mut kun mä en yhtään tykkää syödä viel tähän aikaan >:(

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Päivä 83

Mä olen ihan pölkyllä päähän lyöty.
Jos joku voisi ystävällisesti käydä katsomassa mun edistys-sivun päivitykset ja laskea laskinko mä oikein?!
Mä siis mittailin tänään vähän väliaika-tietoja ja mietin että onko mun mittaukset ollut ihan paskoja aiemmin vai mitä kävi?!
Esim.reidestä oli lähtenyt 4cm?!?!?!?!?!?!
Laskin viel kadotetut sentitkin enkä voi uskoa niitä.

Edistys-sivu on vähän vaikealukuinen, vikat mittaukset on alimpana kun taasen yhteenveto ylhäällä..
En jaksa oikein panostaa nyt siihen kun ne on lähinnä mulle muistiin..

Miten mulla on voinut lähtee muka reisistä niin paljon tuossa ajassa kun vyötäröstä vain sentti?
En tiedä. Mittasin viel monta kertaa...

Ei sillä, luvut oli miellyttäviä :D Ihmekkös vanhat housut roikkuvatkin joka suunnasta :D

Heti kun saan rahaa niin pitää ostaa housut.
Ostinhan mä yhdet jotka on aivan ihanat mut yksillä sopivilla housuilla on aikamoista elää. Ärsyttää kun pitää vetää jalkaan housut jotka roikkuu ja lököttää :(

Eilinen meni taasen kaloreiden puolesta ok, mutta kalorisaldon teki sitten pitsa. Vaikkakin vain vähällä juustolla. Mut hei viikonloppu!
Mä en oikeastaan tuosta edes tuntenut morkkista koska työpäivä oli TODELLA raskas, enkä taas kerinnyt syömään mitään. Ja varmasti tuli kulutettuakin aikalailla kaloreita.
Salaatti oli loppu ja illalla tullessa kotiin en tod.jaksanut alkaa pilkkoo kurkkua sun muuta. Että vihannespuoli oli tyyliin puolikas paprika (pitsan päälle laitoin raakana).
Pakko asettaa itselleni nyt ensi viikolle tavoite.
Mä koko aika epäonnistun päivätavotteissani niin ehkä mä laitan vielä isomman tavotteen :D
Ensi viikolla JOKA PÄIVÄ pitää täyttyä se puoli kiloa kasviksia. Se ei ole mahdoton, ja todella perussettiä, mutta kun jotenkin mua ei se pupeltaminen jaksa kiinnostaa vaikka salaattia syön enempi kuin mielelläni.
En aio miettiä nyt rasvoja/proteiinia/kuitua pätkääkään. Vain kasvikset ja kalorit. Niin ja herkut tietty mutta ne on pysynyt aisoissa koko aika.

Eilen sanoin mun työkaverille että ihanaa kun syystakki mahtuu mulle kun keväällä ei mahtunut yhtään kiinni. Kattoi mua vähän aikaa ja sano "Oikeestikko?! Paljonko sä oot laihtunut??"
Kerroin luvun ja seurasi hetken hiljaisuus. Sitten sanoi että nyt kun todella kattoo niin kyllä kasvoista huomaa että painoa on tippunut.
Ei se lohduttanut, mutta yritti edes olla kohtelias.
Eka jolle kerron paljonko olen laihtunut. Hämmästyksen ilme oli kyllä ilmeinen.

Mä mietin sitä hetkeä kun kehtaisin julkisesti tunnustaa tän projektin (eli olisin niin kevyt että kehtaisin kertoa paljon olen painanut...).
SITTEN KUN, projekti on siinä mallissa niin laitan ennen-jälkeen kuvat esille ja kirjoitan siihen isolla että "Minä tein sen!". Se ajatus lämmittää mieltä.
Sinne on vaan hirveesti vielä matkaa mutta helpottaa kun välillä pystyy miettimään "mahdottomuuksia" ja nauttia siitä tunteesta mikä mulla silloin voi olla.

Ei mulla nyt kummempaa, mä meen uusintamittauksille (taas) ja lasken uudestaan senttejä oonko mä ne laskenut muka oikein.

muokkaus. Tarkistusmittasin vielä uudestaan, ja ei nyt ihan niin huikeita senttejä tullut kuin ekalla ja tokalla kerralla (ilmeisesti mitta oli jotenkin huonosti?) mutta huikeita tuloksia silti ;)

-Norsu

lauantai 22. syyskuuta 2012

Päivä 82

Eilinen meni sikäli taas kohtuullisesti että kalorivajetta oli reippaasti.
Taas täyttä paskaa.
Kävin kävelylläkin, vaikkakin todella LÖNTYSTELLEN niin kävin silti. Ihanaa oli saada raitista ilmaa.
Tänään vietän taa yksinhuoltajan elämää pienen kanssa, isommat ovat leirillä.
No, en mä tavallaan edes vietä, mä oon töissä koko päivän ja vauva menee tädilleen hoitoon.
Illalla myöhään haen vauvan kotiin nukkumaa, käytän koirat ulkona ja sit on mun omaa aikaa.
Ois eilen vielä tehnyt mieli lähtee kunnon lenkille, mutta sit se jäi kun jumiuduin kotiin tän väsymyksen kanssa :/
Ei se mitään. Ensi viikolla lapsella on terapiaa jonne matkaa reilu 5km. Se on aamusta enkä nyt tiedä jaksanko nousta niin että kävelisin sinne mutta ainakin ajattelin kävellä pois. Saisi yhdistettyä näitä liikkumisia johonkin niin tulisi sitten kanssa liikuttua. Se asennoituminen on vaan niin hankalaa taas.
Terapia alkaa olemaan nyt 2krt/viikko, joten jos kävelisin molempiin suuntiin reitin niin mun aiemmin asettama viikko-tavoite kilometreissä olisi täynnä.
Mutta kun se on niin helppo mennä kyydillä.
Ollaan alettu paikallisen yrittäjän kanssa hieromaan kakku-bisnestä.
Saa nähdä suostuuko hän mun ehdotuksiini.
On se vaan kyllä niin että ihan helvetisti pitää tehdä kakkuja että saisi palkkaakin..
Jos me nyt saadaan asiat sumplittua niin että aloitetaan yhteistyö niin sitten mun viimenenkin vapaa-aika menee :D Saa nähdä kuinka sitten jaksan.
No osan voi onneksi tehdä vauvan kanssa, mutta sit jotkut koristeet vaatii pitkään keskittymistä joka pitää hoitaa silloin kun mieskin kotona.
Eli sit mä oon ensin tietty töissä lauantait, 2-3 arki-iltaa ja ylimääräsellä ajalla (tai öisin) väännän kakkuja. HUI! Niin ja saatan mä sunnuntaitakin olla töissä jos saa vuoroja, mutta se tietää aina tuplaliksaa ni se helpottaa :D
No kaikki raha on kotiin päin, ei mahda mitään. Mä en pientä päikkyyn voi laittaa kun sielä ei saa hänen tarvitsemaansa tukea, enkä mä kyllä muutenkaan halua sitä laittaa sinne :/
Mut asuntolainat ne vaan on pakko maksaa. Onneksi helpottaa kotihoidontuki ja vammaistuet että pystytään jotenkuten tää kotihoito mahdollistamaan. Jos nyt vaan vielä vähän enempi rahaa saisi.
Juuri kun mä olin päättänyt että ei mitään ylimäärästä elämään. Mutta niin se elämänvirta kuljettaa.
Voi olla että tilauksia ei tule kuin neljä kuussa, tai parhaimmillaan (pahimmillaan?) niitä saattaa tulla useita viikossa. Hui. No, yötyötä sit ja silleen. Herätään kukonlaulun aikaan.
Olinhan mä hullu menossa yötyöhönkin ennenkuin tää nykyinen osa-aikatyö löytyi ;)


Sit toki pitäis löytää viel selkäranka etten syö taikinaa XD

Kohta töihin!

-Norsu


perjantai 21. syyskuuta 2012

Päivä 81

Eilinen meni ihan _kohtuullisesti_.
Eli kasviksia tuli se 500g.

Mulla on palannut mun jatkuva väsymys :(
Siis se väsymys jonka luulen johtuvan mun kilpirauhasesta mutta kukaan ei suostu niitä testejä seuraamaan. Viimeksi en saanut aikaa lääkärille edes koska lähihoitaja ajanvarauksessa sanoi että "Turhaan enää mietit sun tuloksia, sun testit oli viitteissä a sulla on kilpirauhanen kunnossa" ja päälle paasausta terveellisestä ruoasta ja liikunnasta. Tosin edeltävätkin testit oli tehty 2v aiemmin, kerran.
Väsymystä on vaikea selittää. Se on sellanen kuin just ois herännyt ja venytyttää ja haukotuttaa. Mutta se olotila kestää 24/7. Välillä on parempia kausia, välillä huonompia, nyt on se huonompi.
Tukkakin kun lähtee päästä ja kuukautiset heittää häränpyllyä :/

Varmaan jo aiemminkin kerroin että kilpparin vajaatoiminta on suvussa hyvin vahvana naisilla, niin isän kuin äidinkin puolelta. Mutta kait munkin pitää odottaa 40-vuotiaaksi että oireet otetaan tosissaan.
Olenhan mä taas varannut lääkäriaikaa ja sen kaksi kertaa unohtanut.
Olen ollut menossa sinne ensisijaisesti ehkäisy-asioissa mutta päättänyt että läväytän kaikki tiskiin ja pyydän niin kolesterolit, verensokerit, hemoglobiinit ja ne kilppari-testit.
No eipä paljoa lohduta että meidän omalääkäri on ihan paska, siis oikeesti.
Mä kävin hakee saikkua kun raskaana liitoskivut estivät kävelemästä ja seisominen ei onnistunut kauaa. Istualtaan ei meinannut päästä ylös. Alkoi selittämään ruokaympyrää ja liikuntaa.
Joo liikkuisinhan mä mut ku en pysty. Myönsi huikeet kaksi päivää saikkua ja "suositellaan siirtoa toisiin työtehtäviin". Ei tosin osannut sanoa että miten mä perhepäivähoitajana siirryn muihin tehtäviin, joihin vielä kykenisin. Kuulemma esimiehen asia.
Esimies ei ollut kovinkaan tyytyväinen ja tuli itellekkin olo että kait mä sit vaan kuvittelen kaikki kivut ku oon nin lihava ja laiska. Esimies ei keksinyt mihin mut voisi siirtää kun en voisi muuta kuin istua päiväkodilla niin eipä musta töihin ole :/
Mut sit piti tämmösen todistuksen takia tehdä selvitystä "ylemmälle" taholle mun terveydentilasta ja jos mä kerran lääkärin mukaan oon kykenevä töihin muissa vastaavissa hommissa niin miksi mä en sit siirry päikkyyn.
Huoh, vituttaa vieläkin tuo soppa.
Mulla siis liitoskivut olivat viikolta 27 (kesäloma alkoi just kun kivutkin....), aivan helvetilliset. En pystynyt sängystä nousemaan kun jalkojen avaaminen/sulkeminen tuotti kivun joka sai mut huutamaan. Öisin itkin kun en  voinut vaihtaa asentoa. Kävely oli hidasta ja kivuliasta. Tuohon soppaan kun lisäsi raskausdiabeteksen ja issiaskivut (molemmissa raskauksissa issias oireillut), jatkuvan väsymyksen ja koko raskauden läpi oksentamisen (useasti päivässä), niin lääkärin mielestä mä kyllä pystyn menemään töihin, kun pitäis syödä terveellisesti ja liikkua niin raskauskin sujuu hyvin ja voin olla töissä. Ainiin, toki mulla verenpaineetkin jo tuolloin alkoivat kohoamaan. Mut ei sekään ole syy olla pois töistä kun mä nyt vaan en syö terveellisesti kun oon lihava.
Vittu.
Ylipainoisena lääkärissä käynti on yhtä helvettiä. Mä en halua menna ennen ku pää on kainalossa.
Sanoin kyllä miehelle että meen sen ehkäisyasian hoitamaan yksityiselle kun vaan saadaan vähän rahaa... Mut siihen asti me yritetään elää sitten ilman tuota hormoni-ehkäisyä.

Puhuttiin miehen kanssa eilen tupakin polton lopettamisesta.
Me oltiin 2v polttamatta ja ratkesin (tahallaan, ei kiinnostanut enää). Mies ratkes perään.
Nyt oikeestaan vituttaa vaan rahanmeno, mutten edes halua luopua tupakasta :/
Täytyy kattoo josko tekis uudenvuoden lupauksen sitten?
Mä tykkään tupakoida, mul on hetki omaa rauhaa terassilla käryttelemässä. Mulla on syy lähteä hetkeksi sinne pakoon hulinaa. Vessaan meno ei riitä, eikä se että menen jäähylle ulos ilman tupakkaa. Mua vaan helpottaa se tupakka. Mut kait sekin ois lopetettava, syöpähän näillä geeneillä vielä tulee.

Mulla oli joku asiakin tänne sanottavana mut enhän mä mtn muista.

-Norsu

torstai 20. syyskuuta 2012

Päivä 80

En malttanut huomiseen vaa'an kanssa.
Ilmeisesti tuo mässykausi sai nestettä kehoon jonkinverran tai jotain, paino oli meninaan 2.5kg pienempi kuin viime perjantaina. Uskoakseni tuloksen kävin vaa'alla kahdesti.

Sitten hiipi mieleeni Raparperin vaa'an vaihto ja mietinkin että pitäisikö mun tässä vaiheessa pohtia uutta vaakaa kuitenkin? Jos mun pudotukset ei pitäiskään paikkaansa?  Tai ehkä mä odotan että tuo menee lopullisesti rikki?

Ainii, yks tavallaan toinenkin hyvä uutinen tuli.
Kioklubi on vihdoin alkanut piirtää mun edistyskäyrää ja näyttää siis vanhatkin tulokset mitä sinne olen merkannut. Mun se alkuperäinen lähtöpaino ei olekkaa se 129, vaan jossain vaiheessa olen punnannut itteni aloittaakseni laihiksen ja siel oli lukema 131.9kg pahimmillaan :/
Eli mähän oon sitten laihtunut ihan helvetisti kaikkiaan!!! 
Jännä olla onnellinen siitä että joskus on ollut vieläkin painavampi :D
Eilinen kasvistavoite epäonnistui, mutta ei hätää, energiapallura oli vihreä (eli proteiinit ja rasvat oli kohdillaan). Ja musta se on se vaikein pallura saada vihreäksi. Vähällä vaivalla ois saanut kasviksetkin mutta illalla en jaksanut alkaa pupeltaa mitään kun töistä myöhään tulin...


Satanen on niin lähellä!
Mun teksti on kaikkiaan niin tylsää että pakko aina lisätä niitä kuvia mitä joskus koneelle on tallennellut :D

Mietin eilen isojen kokojen "muuntamista" normaalikokoiseen...
Et jos mulla o isojen tyttöjen kokoa olevat housut, vaikka 42 niin vastaako se normaalikokoa 46?
Mä niin odotan sitä että mahdun normaalikoon 46 housuihin, voisi ostaa paljon kivampia vaatteita...
Kaikkia isojen tyttöjen vaatteet kun on mitä on, harvemmin löytyy sellaista joka oikeasti pukisi, housu-valikoima on monesti onneton, en löydä mun tyylistä. Mutta normaalikokoisten vaatehyllyt taasen notkuvat just niitä mun vaatteita :/
Tosin, kaikki kauniit paidat ne ei mulle hoikimpinakaan aikoina (paino 75) istuneet mun käsivarsien takia :/ Mutta siihen tähtään että joku päivä mun allit kutistuu. Kun saan painoa alas, haluan alkaa jollain tapaa treenaamaan käsiä ainakin. Ja keskivartaloa. Mutta kun tuloksia ei tämän rasvakerroksen kanssa voi nähdä niin motivaatio ei riitä.
Toisaalta, mulla on ihan täysi työ pitää motivaatiota yllä edes tähän painonpudotukseen joten ehkä mä en senkään takia nyt kykene aloittamaan... Jos epäonnistun niin sit tuppaa kaikki olemaan "ihan sama".

Seuraavat kuvaukset pitäisi olla lokakuussa, (ja viimeiset) mutta kuulin huhua että ne peruttaisi :/
Tavallaan toivon että perutaan, vihaan kameroita. Mutta toisaalta, näkisikö siitä jo sit niitä tuloksia?


-Norsu

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Jatkuu taasen

Oli nyt heti pakko tulla kirjoittamaan.
Hyvä syy meinaan.
Jos joku muistaa lukeneensa mun talvitakki-haasteesta ja siitä kuinka se on mahdoton, joku 15cm ennen ku menee edes kiinni.
No, se MENI KIINNI!!! Repikää siitä!

Okei, ei se "käyttökunnossa ole" koska pienikin kumarrus saisi koko takin repeämään, mutta nyt ei oo monesta kilosta kiinni että mahtuu!!!
Voi mieletöntä!!!!!!

-Norsu

Päivä 79

Ja kalorikammo.

Eilinenkin meni hyvin kaloreiden puolesta, eli niukoissa kaloreissa. Muttamutta.
Laatuna oli sitä ja tätä.
Liian vähän kuitua ja liian vähän kasviksia. Rasvatkin oli vääränlaisia.
Mä TIEDÄN että mun pitäis ottaa vaikka salaatti lisäksi (kaloritkin antaisi sen myöden) ja lurauttaa joukkoon öljyä tai laittaa vähän auringonkukan-siemeniä niin pallurat vihertäisi.
Mutta miksi en tee sitä?
Koska mulle on tullut kauhea kalorikammo.
Merkkailin kiloklubiin ensin kuvitteellisia ruokia (terveellisiä, kasvispitoisia) jotta saisin tasapainon ruokaan. Mutta mitä mä sitten teen? Alan ruksimaan niitä pois koska en halua "liikaa kaloreita" vaikka todellisuudessa niitä on silti liian vähän.
Kuiduista nyt viis ja rasvan laadusta, näköjään mun on vaikea kaikkea hoitaa kerralla mutta tän päivän tavoite on saada kasvikset täyteen, niitä mä tarvitsen.

Mulla olisi hirveä houkutus käydä ostamassa Alli-lääkettä. En ole vielä sortunut, ja yritän olla sortumatta. Ei se mitään muuta, etenkin kun mun ruokavalion rasvat on ihan kohtuulliset ja kaloreitakin niin niukasti... Mutta ajatus siitä että se sieppaa rasvan ruoasta, houkuttaa helvetisti.

Eilen tein itselleni iltapalaksi ihanaa herkkua.
Ruisleipää, päälle hiukan ketsuppia, ohuenohut kalkkunaleike, puolikas ananas ja pari siivua juustoa ja chiliä. Niin ja oreganoa. Uuniin ja njams!!! Söin tuollaisia kaksi.
Syömisen jälkeen mun teki mieli tehdä lisää ja sohvalla kävin itseni kanssa taistelua.
Mietin miltä mun vatsani tuntuu. Tuntuu että se on täysi, ei ähky vaan "sopivasti täysi". Söin luumun perään ajatellen että kyllä se mieliteko häviää. Join 0.5l vettä ja odotin 20min että "aivot reagoi", ei ole nälkä. Ja paskan vitut. Mun kroppa huusi sitä herkkua lisää, se huusi että nälkäkuolema koittaa jos en käy tekemässä (ainakin) yhtä lisää.
Mä odotin ja odotin, olin jo menossa keittiöön mutta joka kerta mietin vain sitä -700g viikko. Ei se siihen huutoon auttanut, mutta loppuviimein kun olin juonut litran vettä ja matkalla keittiöön kurvasinkin hammaspesulle niin selvisin houkutuksesta.
Illalla sänkyyn mennessä olin ylpeä itsestäni. Mun pitää oppia ettei mun "nälkähuuto" ole oikeaa nälkää, mun vatsanihan oli täynnä, tunsin sen. Se huuto oli mieliteko.
Mut on vaan ohjelmoitu niin että jotta tunnen itseni kylläiseksi, mulla täytyy olla ähky. Siis sellainan vetoveks ja perse painaa. Silloin tunnen etten ole nälkäinen.

Kyse ei ole siitä että olen niukilla kaloreilla, eikä jostain "puutoksesta" koska olen laihduttanut oikeasti noudattaen tarkkoja ohjeita ja saanut varmasti kaiken tarvittavan, sama huuto oli silloinkin.
Se on vaan niin pienestä kiinni että käy vielä "vähän ottamassa".
Ja kun ottaa vähän niin kohta ottaa taas vähän ja kohta on putki auki.

Helvetin ruoka-vammanen minä :/

-Norsu

tiistai 18. syyskuuta 2012

Jatkuu Päivä 78

Oli pakko palata vielä.
Ihan tylsääkin tylsempää lätinäähän tää on mutta jos ajatuksia saisi selkiytymään.

Hetken jo pohdin palaavani korvikeruoalle väliaikaisesti ja yrittämään uutta nousua.
Tavallaan ajatus hyvä koska alkuun tuntui että valintojen tekemisen kuurin jälkeen oli helpompaa.
Mutta sitten kun se siitä alkaa horjumaan niin se tuppaa horjumaan kunnolla.
Alun jälkeen ja nälän kadottuahan kuuri oli helppo. Tosin pääsisikö sitä edes alkuunkaan.
Mutta kääntöpuolella on se että jos aloitan ja kuurin jälkeen taas horjun, horjun lujempaa kuin ekalla kerralla joten tulos voi olla musertava. Kauhuskenaario on se että ensi kesään mennessä lihon kaikki takaisin ja korkojen kera.

Pähkäilen päässäni kaikkia ihme-diettejä vaikka tiedän ettei ne mitään ratkaise. Musta tuntuu että jokaisen ihmedietin jälkeen se terveellisesti syöminen on vaikeampaa. Sitäpaitsi, mun täytyy kuitenkin opetella uusi elämäntapa ja diettiin pitäisi saada sisällytettyä sen opettelu.
Oi miksi mä olen päästänyt itseni tähän kuntoon?! :'(
Kaikki tuntuu niin vaikealta.

-Norsu

Päivä 78

Ja horjumista.
En ole kaatunut mutta horjun.
Kalorit on alle 1500, mutta taas kerran, yhtä salaattia lukuunottamatta roskaa.
Määrällisesti en siis eilen syönyt paljoa mutta rasvainen kastike ja lihapullat joita närpin kasvattivat kalorisaldoa aikalailla. Ja siinä tuli sitten sitä punaistakin lihaa.
Huhhei.

Kaatuminenkin oli hyvin lähellä tänään.
Mieheni ehdotti yhteistä lounasta. Vastasin jo että joo ja suunnittelin kiinalaista (mä rakastan kiinalaista ruokaa :( ) maha kurni entisestään ja tiesin jo että ravintolassa (etenkään kinkissä) en pysty syömään kohtuudella. Me harvoin käydään ravintolassa, saatikka niin ettei olisi lapsia mukana.
Onni onnettomuudessa, emme olleet varmoja monelta koululaisten päivä loppuu joten tultiin kotiin ja mies kiiruhti töihin. Vaikka meinasin jo sanoa että jätetään avaimet ja mennään nyt sit.
Eli tämä päivä toistaiseksi on mennyt hyvin, ja yritys kova selvitä tästä päivästä voittajana.
Pallerot edes keltaisiksi :(

Laskin tuossa että ensi kesän tapahtumaan jonne haluan laihtua on viikkoja jäljellä 46.
Jos pystyisin pudottamaan painoa 700g/viikko painaisin enää 76.8 kg !!!!
Mieletöntä. Kait mä pystyn siihen??

Tuli jotenkin hyvä mieli kun tajusin että 30kg ni oisin jo todella lähellä maaliviivaa... Olenhan mä ennenkin sen verran pystynyt pudottamaan. Ja pudotin sen verran alle 6kk, mutta silloin rääkkäsin itseäni.
Vaikka hetkittäin tilanne tuntuu mahdottomalta niin ihana saada edes hetkellisesti niitä toivonpilkahduksia. Tai oikeastaan koko aika tilanne tuntuu mahdottomalta, mutta joskus hetken tunnelin päässä pilkahtaa valo.
Mun pitäisi kasvattaa itselleni selkäranka, mutten tiedä miten.
Alku on se vaikein, ainahan se on. Nyt vaan horjun aina heti alussa jo niin etten pystyssä pysy :(
Ja aina se ylösnousu on vaikeampaa.

Mua kalvaa itsessäni tapahtuneet (henkiset) muutokset ja kriisit.
Musta on tullut mustasukkainen :( Siis todenteolla. Ja vainoharhainen.
En oikein tiedä mitä tekisin asialle enkä miehellekkään viitti kertoa vaan pohdin vain hiljaa mielessäni.
Lähes päivittäin saan tuntemuksen että mies ei rakasta mua enää. En vain ymmärrä miksi rakastaisi.
Miehen teot eivät tätä tuntemusta saa aikaan koska halii ja pussailee ja sanoo rakkaaksi ja kertoo rakastavansa. Mutta mun mieli sanoo ettei se oikeasti rakasta.
Varmaan nää mun jatkuvat epäonnistumiset saa mut tuntemaan itseni entistä huonommaksi ja siksi en voi ymmärtää mitä mies mussa näkee :/

Jos mä olisin mies niin en mä mua rakastaisi.
Mä kyllä rakastuisin siihen naiseen joka oli silloin kun me tavattiin. Ihan ok näköinen, lähes normaali-painoinen, itsevarmuutta huokuva nainen.
Nyt mä en vaan ole enää mitään niistä.
Kait se tästä taas iloksi muuttuu.
Pitää yrittää muistaa että se on mun pää joka haluaa ajatella mitä ajattelee ja se ei tee niistä ajatuksista tosia.

-Norsu

maanantai 17. syyskuuta 2012

Päivä 77

Huonoja valintoja huonojen perään.
No olihan minulla sentään tomaattia leivän päällä.
Kaloreita tuli vähän, jes. (1311kcal)
Pallurat kiloklubissa punanen-punanen-vihree-punanen.
Eli ainoa vihreä oli herkut. Vaikka illalla söin sitten mansikka-eskimon.
Järkeilin illalla että "Ei ole väärin syödä sitä, kun kuitenkin _voisin_ syödä puoli litraa jädee desillä kinuskia. Terveellisempää siis on eskimo".
Tosin, ei siinä ole kuin se 100kcal niin jos siinä yhdessä pysyy niin ei se ole paha... En ees uskalla miettiä miä mun jäde-annoksissa on ollut. joku 3dl jädee, nonparellei, ja jotain kastiketta paljon, tai kaakaoo... No onneksi en noita kovin usein ole syönyt.

Onnistuukohan tämä päivä??
Mä aina aamulla päätän että tämä päivä on täydellinen mutta joka ilta huomaan epäonnistuneeni.
Joten, mun pitäisi onnistua ensin jossain pienessä asiassa ja olla ylpeä siitä. Koska nyt mä vaan petyn itseeni kerta toisensä jälkeen :(
Mutta kun en mä voi olla ylpeä jos en tee täydellistä suoritusta.


En ole vieläkään kahlannut blogeja läpi, muutamia pika-kelailin, mutta en voinut käydä kommentoimassa kun mies oli kotona (kun en voinut kirjautua norsuksi). Mutta yhden blogin löysin joka oli aivan kuin mun näppiksestä. (http://elmkilojentakana.blogit.fi/) Käykääs kurkkaamaan...

Meinasin eilen lähteä lenkille mutta mulla on vaan tekosyitä toistensa perään. Suututtaa.
Tällä hetkellä vetoan flunssaan. Viime viikolla oli huono sää. Ensi viikolla varmaan on jo niin kylmä.

Unohdin viime päivityksestä sen että mullahan oli tää "talvitakki-projekti". En ole vielä läheskään siinä mutta olihan mulla siihenkin puoliväli-tavoite. Mul ei meinaan mun yks tuulitakkikaan mahtunut. No, nyt mahtuu 0/


-Norsu

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Päivä 76

Juu menihän se päivä niinkin.
Kalorit oli siinä vähän vajaa 1600. Eli ihan ok niiden puolesta.
Ruoan laatu oli ihan täyttä paskaa.
Mutta kalorit sentään. Eilen ei edes ollut morkkis kun kotiin myöhään tulin ja söin pitsaa, enhän mä ollut siihen mennessä kerinnyt syödä mitään. Tänään vituttaa. Ei mun ollut nälkä kun kotiin tulin mutta söin silti. Vituttaa lähinnä se että oisin helposti voinut valita paremminkin, mutta valitsin sen helpoimman reitin.
Elämä on.
Kaiken tän lisäksi eilen oli ihan hirveen rankka työpäivä, ehdin kaikkiaan istua työn ohessa maks.10min, en kerinnyt vessaan, en kerinnyt syödä (tosin ei mun ollut nälkäkään) ja hikoilin koko päivän. Ja mulla on flunssa ja kauhea yskä.
Tänään kun pitsa-turvotusta on (mul suolasesta turpoo sormet ja varpaat ihan hullunlailla) ja pää täynnä räkää niin tuntuu kuin olisin jäänyt jyrän alle. Jos tän turvotuksen jaksaisi muistaa aina illalla, ehkä sitä oppisi miettimään kahdesti.
Mulla oli hyviä sotasuunnitelmia jotka on nyt valuneet kankkulankaivoon.
Mä en jotenkin pysty niihin suunnitelmiin asettumaan.
Tän hetken suunnitelma on aloittaa se _maltillinen_ elämänkevennys, ja opetella syömään säännöllisesti ja terveellisesti. Muttamutta. Se on helpompaa ajatella mitä tekee kuin se että sit oikeesti kanssa tekee niin.

Eilen kaivoin kuvia konelta jotka on kuvattu ajalta jolloin olin paksuimmillani. Tai en mä kiloista tiedä mutta mä luulen että olin paksuimmillani.
Sitten kuvasin itseäni peilin kautta. Kyllä mä oon kaventunut siihen nähden mistä olen lähtenyt, mutta kuvat kertoivat karua kieltään siitä että tekemistä on ihan vaan vitusti.

Voiko muuten laihdutuksen tuloksen laskea ajalta jolloin on kiloja eniten ollut?
Eli ei niin että "Kun aloitin laihdutuksen" vaan yksinkertaisesti niin että "kaikkiaan kiloja on lähtenyt..."?
Olis paljon kivampi sanoo että oon nyt kaikkiaan laihtunut 20kg..
Tai vielä hienompaa olisi päästä sanoo että kiloja on kaikkiaan tippunut 29 mut ne oli raskauskiloja ne...
Huoh. Mitähän tämäkin päivä tuo tullessaan.

-Norsu

lauantai 15. syyskuuta 2012

Päivä 75

Ja eilinen meni hyvin.
Tai kalorit oli oikein matalat ja rehujakin tuli. Kiloklubin pallukat oli keltanen, keltanen, vihree ja punanen. Kuitu oli vähän huonona. Muihin oon tyytyväinen kun noin lonkalta söin eilen.
Eli siis illalla laitoin syntilistan kiloklubiin.
Ainoa mikä eilisessä ottaa pannuun on se että mä söin ekan kerran tyyliin viideltä. Ja sen lisäksi vituttaa se että sit söin kuitenkin viel vähä myöhemmin pari ruisleipää, vaikkei tehnyt yhtään mieli/maha oli täysi.
Noi on ne mun ongelmat minkä takia mä olen lihava. Tai niin mä uskon. En osaa syödä säännöllisesti, en vaikka kuinka yritän. Mä en osaa syödä aamulla ja monesti tuo ruokailu venyy ja paukkuu. Ja se on ongelma että syön vaikkei tarvitsisi. Eli vaikka nyt tällä saisin kiloja tippumaan niin ne hiipii takaisin, ongelmahan ei ole poistunut.

Mä oon tän urakan aikana miettinyt että miten ihmeessä mä olen voinut lihoa näin lihavaksi?
Monesti mietin "Mitä nyt söisin normaalisti" ja hämmästyttää miten muka olen voinut syödä tyyliin 2500kcal päivässä aikavälillä 16-23? Kun ei mun mietinnät "mitä söisin nyt" oo ihan semmosta kalorimäärää lähellekkään antaneet. No, tiedähäntä. Kait mä vaan sit oon vedellyt itseltänikin salaa mitä sattuu.

Tänään pitkä päivä töissä. Yleensä en kerkiä enkä jaksa syödä mitään. Pitsaa ois tarjolla tänään. Taidan ottaa soijajuomaa mukaan ja kuppikeiton. Jos nyt nälkä yllättäisikin niin vaihtoehtoja on.
Toisaalta, mun koko päivän energiat saan tuhlata töissä, illalla kaadun vain sänkyyn että voisinhan mä aivan hyvin syödä kevyt-pitsan.
Kalorilaskurin mukaan saisin syödä tänään 2700kcal niin en laihtuisi mutta siin on mun peruskulutus tälle päivää. Työ on melko raskasta.
Kevyt pitsassa on kaikkiaan kaloreita alle 900kcal.
Itseasiassa en nyt oo ihan varma kun kalorilaskuri antaa vähän kummia lukemia :/
No pointtina kuitenkin että se mahtuisi aivan hyvin mun tän päivän kaloreihin, kun en sit muuta syökkään. Ellen sitten tyyliin soijajuomaa. Ja silti kalorit on kotiin tullessa siinä tuhannen luokkaa.

Saa nähdä kuinka käy. Helpottaa kun tietää että kaloreiden puolesta tämä päivä ei mene mitenkään läskiksi.

-Norsu

perjantai 14. syyskuuta 2012

Päivä 74

Ja kaatuilua.
Kaksi viikkoa meni ja en edes saanut luettua niitä blogeja. Hmph.

Kaksi viikkoa kaatuilin, välillä pahemmin ja välillä melko pehmeästi.
Uskaltauduin kuitenkin vaa'alle nyt kun kerran aloitin synninpäästön ja luku oli sama kuin kaksi viikkoa sitten, eli 109kg. Huoh, odotin että olen lihonnut :/
Mä en normaalisti oikeesti oo näin kauhee mässyttäjä. Mut aina kun pitäis oikeesti yrittä vähän vahtia mitä syö niin just sillon mul menee överiksi.
Eilen kävi niin. Mulla ei ollut edes nälkä. Oli kello jo noin 17, en ollut syönyt mitään kun oli kiireinen aamu, ja pohdin syönkö makkarakeittoa (makkarat poimien, vältän edelleen sitä punaista lihaa), vai teenko thai-tonnikala salaatin..
Päädyin jälkimmäiseen. Söin salaatin ja olin ihan täynnä.
Mut kun _teki mieli_ silti makkarakeittoa. Vähän aikaa tasottelin ja hain pienen kulhollisen keittoa.
Sit tasottelin ja hain toisen ja illemmalla vielä pikkuriikkisen (lähinnä vika oli lientä enää).
Ja vielä illalla vaikka olin ähkymössytys edelleen, päätin tehdä pari ruisleipää...
Helvetti. Mun ei oikeesti ollut nälkä, maha ei ois vetänyt, mut jotenkin mä ajauduin siihen kun "ei saisi ottaa enempää", "pitää kuunnella kehoaan" jne.
Yritin laskea kaloreita kuinka noista tuli mutta ei oikein onnistunut kun keitosta annoksen mittaaminen on haastavaa...
No, kaatuilusta huolimatta on pakko jatkaa. Mä haluan ennen joulua alle sadan kilon ja piste.

Oli muuten hienoa kun kävin ostamassa itselleni farkkuja. Löysin täydellisen istuvat farkut. Vaikka oli isojen koko, niin koko oli 46! Kun vielä aiemmat olivat 52!
Se oli hieno tunne. Samalla reissullä löysin ihanan "mekkopaidan", yritin etsiä kuvaa muttei löytynyt.
Kävin vähän kavereiden kanssa radalla.
Arvatkaa mitä? Mä en ollut edes vika liha tiskissä!!!!
Yleensä (silloin harvoin ku baarissa olen) muhun liimautuu vanhat ukot (+50) tai ulkomaalaiset.
Tällä kertaa kaikki oli toisin. Jo pari tuntia ennen baarin sulkeutumista pöytään tuli _hyvin_ vetävä näköinen nuori mies. Oli se mua vanhempi mutta oikein babyface <3
Siinä sitten rupateltiin ja kaikennäköstä kavereidenkin kanssa hösättiin. Jossain vaiheessa tajusin että kyllä se siihen tuli mun takia. Ei käynyt käsiksi kuitenkaan heti, oli kohtelias ja mukava.
Se tunne <3 <3 Mulla on vielä markkina-arvoa, ainakin yhdeksi yöksi.
Loppuillasta alkoi käsi hapuilemaan vyötäröä ja mun mahanpohja heitti hupskeikkaa.
Jatkoillekkin tuli pyyntöä, mutta en mä sitten lähtenyt, olihan mulla mies ja lapset. Vaikka tarjous olikin enempi kuin houkutteleva. (koska halusin testata omaa markkina-arvoa, jätin kertomatta siviilisäätyni...)


Että semmosta.
Kaivoin tänään sentään jo kiloklubin esille. Mun on niin hemmetin vaikea pysyä ruodussa ellen tee syntilistaa. Siis mun on pakko tehdä täysillä tai ei ollenkaan.
Kuppikeitoilla olen edelleen joitakin aterioita korvannut mutta en mä enää pysty nesteillä vaan olemaan. Tai pystyn, mutta mä luulen että kuukausi oli riittävästi. Kun se "arkeen paluu" ei onnistunutkaan vaan aiheuttikin ehkä enempi kompasteluita kuin miltä alkuun näytti niin ehkä parempi nyt vaan opetella syömään oikein. Tai lähinnä kohtuudella.

Näihin mietteisiin, yritän nyt aktivoitua tämänkin kanssa, kun tää blogi selkeästi auttoi pysymään ruodussa. Kävi vähän niinkuin "poissa silmistä, poissa mielestä" ja jouluun asti on vielä paljon hommaa joten...

-Norsu

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Päivä 58

Ja hukassa.

Mä olen ollut huningolla.
Viime yönä valvoessani kuitenkin yritin tsempata itseäni jatkamaan.
Tein taas päätöksen jonka olen tehnyt nyt monta kertaa kahden viikon sisällä ja silti epäonnistunut puolessa päivässä.
Tänään uskaltauduin vaa'alle. Ja näytti positiiviselta tilanteeseen nähden.
Pudotus 0.8kg. Ja vielä kuukautiset päällä ja odotin mässäilynkin takia +3-5kg... Eli hyvin se meni sitten..
Yritän miettiä ensi kesää mutta jotenkin ksikki tuntuu niin kaukaiselta :/
Mua ahdistaa tällä hetkellä moni asia ja mua pelottaa.
Elämän arvaamattomuus, koskien terveyttä ja avioliittoa.
Vaikka meillä ei ole mitään kummallista kränää niin jotenkin mut on vallannut ajatus että kyllä se mut vielä vaihtaa parempaan :'( Mä omassa päässäni mietin jo tilanteita mitä eron jälkeen tulee ja kuinka mä niistä selviän :/
Musta on tullut tosi vainoharhainen että mua petetään, ja se syö ihmistä aika paljon.
Vitunmoinen väsymys on palannut, mulla oli hetken hyvä olla mut nyt vaan väsyttää väsyttämisen perään. Tosin osa on varmaan nyt "hiilari-väsymystä" koska oon mättänyt leipää aikalailla :/
Eli jos nyt saisinkin lopetettuu tän mättämisen ni jos se väsykin siitä?

Jos jotain, ni oon kuitenkin hyvin pitkälti pysynyt erossa punaisesta lihasta.. Oon tainnut nyt syödä pari haukkua miehen pitsasta jossa lihaa (söin mä omaakin ^*nolottaa* mut siin oli kanaa... Ja niih, kuitupohja ja vain ripaus juustoa kun itse sain tehdä), ja sit yhden saarioisten kebab-pitsan.
Musta ihan hyvin edes tuossa onnistuttu.
Kihti tosin vaivaa edelleen ja on hyviä ja huonoja päiviä mutta olen sentään jotain tehnyt.


Yritin tossa pohtia mistä mä olen lähtenyt.
Tuo 121kg ei ole mun "huippu".
Raskauden loppuvaiheessa painoin kuitenkin 138kg.
Synnytyksen jälkeen en muista paljon painoin, mutta olin jossain vaiheessa 123kg ja sit lihosin painoon 129.1 :/ Että jos tosta lähtee niin mä olen kuitenkin tiputtanut tavallaan jo 20kg.
Matkaa on silti ihan helvetisti mutta pahemminkin asiat voisi olla...

Nyt mä ehkä kaivan katsomosta katsomatta jääneet suurimmat pudottajat ja yritän kerätä motivaatiota jatkaa tätä projektia...
Ja huomisen projekti ois kahlata läpi blogeja joita en oo "ehtinyt" tai jaksanut lukea kun ahdistaa muiden onnistumiset kun itse epäonnistuu.

-Norsu

torstai 16. elokuuta 2012

Päivä 45

Ja ahdistus.

Eilen söin oikeaa kevyt-ruokaa...
Söin tonnikala-vuokaa joka sisälsi seuraavaa:
Tonnikalaa
Tomaattia
Kesäkurpitsaa
Sipulia
Mausteita
mozzarella-juustoa.

No, söin aivan liikaa.
Ainoa hyvä puoli tuossa oli se ettei ollut tonnikala öljyssä enkä käyttänyt muutenkaan rasvaa.
Sit meni kolme nektariinia, kolme leipää ja tajuttomasti kahvia.
Siinä oli mun päivän ruoat.
Harmittaa etten osaa pysyä pienissä annoskoissa, ja leipääkin pupelsin viel vaikkei ollut nälkä :(

Mulla on kihti, ja se on nyt alkanut oireilemaan. Luin jostain että näin käy painoa pudottaessa.
Nyt sit senkin takia pitäisi ruokavaliota miettiä.
Sit noi hiilarit.
Mulla kun on ihan terveydellisiä syitä että pitäisi hiilareita välttää mutta tuo leipä... Ja pasta...
Veden juominenkin on nyt vähentynyt, tai juominen yleensä (ellei kahvia lasketa), pitäis tsempata mut jotenkin oon niin saamaton :/

Sydänsuruja on paikkailtu mutta jotenkin velloo sisälläpäin kovastikkin :/
Parisuhde menee kyllä hyvin mutta mulla on kriisi, mä en luota, mä en usko.

Varasin ajan lääkärille ehkäisy-asioissa+ läjä muita juttuja.
Valitettavasti lääkäri jolle sain ajan on yks persläpi. Joka kaivaa ruokaympyrät flunssankin takia...
Eipä kiinnosta jutella kaikista muista ongelmista yhtään mitään.
No, jos saisin kolesterolit ja sokerit mittaukseen vaikka ni onpahan sit jotain edes. Ajattelin kyllä pyytää myös sitä ravintoterapeutin aikaa, pakko se on nyt kaikkensa yrittää :(

Lisäksi mua pelottaa ihan hirveesti syöpä :(
Suvussa on syöpää enempi ku laki sallii, mulla on ollut kohdunsuulla muutoksia joita on poistettukkin. Nyt oli papa-kontrolli (oon tarkemmassa seulonnassa) ja vastauksiin menee vielä 3vko.. Enköhän mä kohta joudu taas sit loop-hoitoon, silloinkaan ei lääkärissä kuunneltu.
Mä huusin, itkin ja huusin, puudute ei toiminut. Eivät uskoneet...
Kait se lihavana on niin vitun vaikee olla uskottava. Mulla kun papakoekkin o _todella_ kivulias niin voitte vaan kuvitella miltä ensinäkin 4 puudutuspiikkiä tuntuu, ja viel se että oikeesti poltetaan kohdunkaulaa. Se sattuu, paljon.

Mä yritä tsempata, mä yritän syödä mahdollisimman normaalisti ja kevyesti, välttäen lihaa (etenkin punaista) ja hiilareita. Toteutus vaan on tosi heikkoa nyt :(
En uskalla mennä vaa'alle, enkä uskalla mittailla, tuntuu että olen lihonnut :/
Vaikka housut jotka aiemmin tyyliin voin kanssa liutettiin päälle, sujahti jalkaan kuin ei mitään niin tunnen itseni lihavammaksi kuin koskaan.

-Norsu

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Päivä 41

En oo kirjoitellut hetkeen. On ollut aika rankkoja aikoja, sydänsuruja ja työpaineita...

Kävin vaa'alla, ja kilo oli lähtenyt vaikka pelkäsinkin liekkö mitään tapahtunut :(
Päivitin myös edistymis-sivulle uudemmat mittaukset ja senttejäkin on lähtenyt.

Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa.
Viikonloput menee läskiksi, en pysty olee ilman mitään extraa :/
Jos ei eilistä lasketa ni aiemmat viikonloput on kyllä oikeasti ollut kohtuullisia siihen nähden mitä se NORMAALISTI OLISI!
Pohdin että pitäisikö nyt vaan luovuttaa sillä tavalla että pe-la saan suunnitella itelleni _oikeeta ruokaa_ tai herkkuja tai mitä nyt haluunkaan mutta mun pitää pysyy kohtuudessa. Kun ei tästä nolla-linjasta tule vaan mitään.
Sitten mulla on vaakakammo pahentunut :(
Vaikka tiedän menneeni suurilla vajeilla niin mä pelkään kuollakseni että olen lihonnut.
On se ennenkin tapahtunut ni jotenkin jo odotan sitä :/
Tällä  viikolla oon työkiireiden takia ollut kolmena päivänä semmosilla 200kcal linjalla... Kalorivajetta siis pelkästään noin tulee hurjasti.
No, eilen ja perjantaina mässäsin mutta perjantaina oli semmonen 1200kcal.
Eilisiä en uskalla laskea :( No iltasella oli vielä suffelipuffeja pussissa jäljellä joten vähempi söin niitä kuin ennen :/ 


En mä lopettamassa ole, mutta sitä ei vaan voi moni uskoa kuinka rankka tää matka on :(

Sydänsuruihin vielä... Meillä koettiin jonkinasteinen kriisi :'(
Ei ole lähelläkään pahimpia mitä meillä on ollut mutta osin tää mun projekti sai tän tuntumaan entistäkin pahemmalta.
Viime kerran kun laihdutin niin kaikki pääty eroon. Tai ensin petetyksi tulin ja sit erokin tuli.
Vaikka ero olisi ollut edessä silloin muutenkin niin joskus metin mahtoiko mun muodonmuutos olla silloin liikaa. Vaikka mut vaihdettiinkin laihempaan..
Nyt nousi karvat pystyyn kun tulee kriisiä että nytkö tämä liitto päättyy :'(
En mä näistä mietteistä viitti miehelle sanoa, mut sellasta nyt päässä pyörii...

Mulla ei ole enää sitä tarmoa tähän laihdutukseen mikä vielä hetki sitten oli, nyt mä yritän päästä päivä kerrallaan toivottavasti terveellisempään elämään... En enää ole niin varma mun onnistumisesta mutta yritän ajatella että tämä on ainoa tie. Mulla ei ole muuta suuntaa.
Eipä tässä sitten muuta.

-Norsu

torstai 2. elokuuta 2012

Päivä 31

Tänään jo paremmalla mielellä :)
En tosin päässyt lenkille enkä mitään kun kakaroilla huomattiin täitä :/ Päivä menikin sitten siivotessa ja pestessä :/
Tänään taasen kutsu töihin ja loppuviikko on ihan täynnä ohjelmaa. Siis niin täynnä et jos lenkille lähtee ni pitää herätä aamulla tai lähteä myöhään illalla.
Mulle on siis ihan hirveesti järkkäilemistä yhdestä tapaamisesta jossa on kymmeniä osallistujia ja mun pitäs muonittaa ne ja saada kaikki hoidettua vauva kainalossa+tänään omia töitä, lauantaina töitä 11.00-22.00... Ja sunnuntai aamuna ajoissa lähtö...
Että aika on kortilla, ei mahda mitään. Onneksi sunnuntaina tulee se ainakin 4km eli täytän mun viikon tavoitteeni 20km. Tosin tuo pitäs jakaa ainakin kolmeen osaan mutta näin nyt kävi.



Eka kuukausi takana ja viime yönä päätin käydä vaa'alla joka oli armollinen.
110.8 :) Eli pudotusta on tullut!
Jännä miten mieli ailahtelee, miettikää, 10kg/kk on ihan hirvee määrä, mutta sit taas välillä tuntuu että se on yksi kärpäsen paska tässä projektissa :( Vaikka onhan se 1/4...
Mut nyt en oo syönyt "normaalisti" (siis kevyesti normaalisti :D ) vaan oon ollut pussiruoalla niin pelottaa aivan vitusti palata täysin oikeeseen ruokaan...
Ei sillä, olen mä nyt syönyt jotain normaaliakin, eilisen saldo oli kuppikeitto ja tonnikala-salaattia ja _puolikas_ lämmin voileipä :D Mut kuten huomaa, ei ole vielkään neljää, saatikka viittä ateriaa päivässä.
(huom. otin puolikkaan sen takia että isäntä teki lämppäreitä ja niistä jäi yksi, ja mä en vaan voinut hillitä vaikka mulla oli nälkä ja ruinasin itselleni sitä yhtä leipää... Ja sit kun mieskin sen ois halunnut niin laitoin riidan poikki ja molemmat sai puolikkaat :D Ihan fiksu juttu koska a)mulla ei ollut oikeasti nälkä vaan mun vaan teki mieli b)puolikkaassa on aina puolet vähempi kaloreita :D

Ei mulla nyt muuta tällä erää, pitääpi valmistautua töihin ja
silleen...

-Norsu

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Päivä 30

Kuukausi takana.
Hemmetin pitkä kuukausi ollut.

Eilinen hipoi täydellisyyttä ja kiukkulenkilläkin kävin. Tuli sit käveltyy vähän päälle 16km.
Mä yritin kiukku/suru-syömiset korvata liikunnalla, ihan hyvin meni. Harmi että yleensä tuo ruokakaappi on lähempänä ja houkuttelevampaa...



Ei mul oo mitään helvetin asiaa.
Mä olen tänään, ja olin eilenkin aika maissa. En tykkää itsestäni yhtään ja urakka tuntuu mahdottomalta :( Päälle vielä lisää sydänsurut niin ei tee urakasta yhtään helpompaa :(
Yritä vaan piirtää silmissäni kuvaa siitä minkä näköinen olen ensi kesänä. Mietin niitä kommentteja joita mulle sanotaan kun ensi vuonna menemme erääseen tapahtumaan jossa tavataan tuttuja joka vuosi. Mietin että ensi vuonna mä haluan olla sellainen että voisivat sanoa "En meinannut tunnistaa".
Mä haluun ottaa arskaa toppi päällä, mä haluan istua retkituolille. Mä myös haluan tuntea oloni varmaksi.
Tosin, silloin joskus kun laihduin niin pää ei pysynyt mukana ja mä tunsin itseni edelleen lihavaksi, mut kömpelömmäksi :/ Mut nyt on vuosi aikaa...
Mä en halua epäonnistua :(

-Norsu

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Päivä 29

Motivaatiota edelleen keräilen...
Eilinen meni syöminkien kohdalta hyvin, ja kait sekin liikunnaksi katsotaan kun olin töissä, jaloillani 12tuntia... +Työpisteessä hemmetin kuuma ja hikosin varmaan 5lirtaa :P
En osaa töissä pitää taukoja, joten tosiaan istuin ekan kerran vasta viimesellä tunnilla... Oli rankempi päivä ku sellanen jolloin olen kävellyt 10km.
Tänään yritän pysyä taas ruodussa ruoan kanssa, ja käydä lenkillä koiran kanssa...
Meillä kun on suht iso koira ja sit oikeasti pitäisi lenkkeilyttää paljon enempi ku mitä se nyt on lenkkiä saanut :/

Mä en nyt jaksa oikeen näin aamutuimaan kirjottaa yhtikäs enempiä, ja mieskin on edelleen kotona niin pitää salamyhkäsesti aina käydä rustaa tänne :D

-Norsu

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Päivä 28

Oi miksi oi miksi mä olen niin vitun heikko?!?!?
Eilen piti olla hyvä päivä mutta ei ollut.

Tänään tuntuu siltä että tehtävä on mahdoton, mä en ikinä pääse maaliin ja että kaikki pyristely maalia kohden on turhaa.

Mutta ei auta, maaliinhan se on päästävä tai sit mä löydän itseni vielä kauempaa :(
Päivitin edistys-sivulle senttejä, joita on tosta keskikropasta lähtenyt kiitettävästi... Mut ei muualta :( Ei mun näistä vitun oksettavista käsivarsista :(

Tänään yritän kasvattaa selkärangan ja saada itseni psyykattua siihen että tämä viikko menee hyvin.
Haluan ensi viikolla olla 111kg.

-Norsu

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Päivä 27

Ja paskat kuulumiset.
Viikonloppu tuli ja itsehillintä meni :( Kahtena iltana vieläpä.
Söin niin että napa paukkui. Näin siinä helvetti käy kun antaa itselleen vähän luvan herkutella.. Sit jää "putki" päälle :(
Eipä auta, näillä mennään ja sillä hyvä.

En ole kerinnyt kirjoittelemaan koska aika pitkälti olen ollut töissä/hoitanut lasta/ käynyt lenkillä.
Tämän viikon kävelysaldo on 43.8km \0/
Kutkuttaisi tänään kovin rikkoa 50km ;P
En mä näin paljoa aio kävellä viikottain mutta minimi-tavoite on 20km. Koirakin tykkää :)

Sitten paskaa uutista taas päälle, kävin vaa'alla, toivoen että viime viikosta olisi tippunut reippaasti.
Vaaka näyttikin sitten +100g !!!!!!
Kalorivajeet mulla on ollut varmasti isot mässäyksistä huolimatta+ olen liikkunut ihan vitusti.
Vituttaa ihan suunnattomasti :/

-Norsu

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Päivä 23

Yritän nyt "pika-päivitystä".
Mies on kotona ja nukku vielä niin pitääpi salaa kirjoitella...

Eilinen meni hyvin!
Käytiin kävelyllä miehen ja lasten kanssa. 10km!!!!!!!!!!!!
Sykemittari kannustaa tosi paljon!
Mittailin eilen, ja senteissä oli tuloksia tullut huimasti kolmessa viikossa!
Pitää päivittää tuolta lappusilta ne sentit, joita oli lähtenyt vyötäröstä ja "pelastusrenkaasta". Vyötärön mittaan siis kapeimmasta kohtaa, ja "pelastusrengas" on tuo navan alta mitattu paksuin kohta...
Jos oikein muistan niin vyötäröstä oli lähtenyt 6-7cm B)

Tein myös vieraille eilen piirakkaa ja mä maistoin sitä vain pienen lusikallisen ;) Mulla on jokin itsehillintä!!!

Liikunta tuntuu hyvältä, ja se kävely on kivaa, etenkin kun mies on lähtenyt mukaan. Tuskin mä noin pitkää lenkkiä edes haluaisin yrittää yksin :/
Jos sää näyttää hyvältä tänään niin tähtäimessä 6.6km.
Ihan vaan siksi että mä pystyn :)
Sovittiin myös pieni vaellus-retki syksylle. En ole koskaan käynyt mutta vuosia ollaan jo puhuttu. Mä olen vältellyt sitä kun polvet on olleet tosi kipeät ja kaikki nousut/laskut on ollut kivuliaita. Nyt lyötiin jopa päivä lukkoon ja sit mennään! Matka ei ole pitkä mutta ei ole tarkoituskaan. Vähän luontoa ja sit laavulla grillaamista ja iltasella kotiin :)
Jotenkin niin vahva olo!
Mä en muista milloin mä olisin näin pitkään jaksanut näin suurella tarmolla, ja vieläpä varmana että mä onnistun!

Eilen pohdin mikä tekee tästä kerrasta erityisen.
Tulin siihen johtopäätökseen että, ensinäkin... Mä voin jatkaa liikkumattomuutta ja syömistä milloin milläkin verukkeella, mutta valitettavasti läski ei katoa itsekseen. Kukaan ei tule sitä ottamaan multa pois ellen mä itse tee asialle jotain.
Sitten nämä syyt.. Mun on oikeasti vaikea laihtua, mä saatan viikossa lihota ykskaks 5kg. Mä kerään nestettä ja söin mitä söin niin painoa on saattanut tulla silti lisää (vaikka siis olen laskenut kaloreita ja kuluttanut enempi kuin syön).
Se munasarja-hässäkkä vaikeuttaa painonpudotusta ja varmaan siinä on yksi syy mun lihomiseen.
Tai kilpirauhanen.. Onhan ne tavallaan syitä miksi olen lihonnut, mutta vain mä olen antanut niiden olla oikea syy.
Tajusin että mun ehkä pitää tehdä töitä tuplasti johonkin muuhun verrattuna, ja normaali-painossakin pysyminen vaatii multa ehkä vähän enempi ku muilta... Mutta mä itse olen antanut itseni valahtaa tähän kuntoon "koska mä nyt vaan oon tällänen ja kaikki lihottaa mua, paino ei tipu".

Nyt mä oon yrittänyt sisäistää näitä asioita, ja toistaiseksi niiden voimalla jatketaan.
Alamäkeä odotellessa ja silleen...

Tulipas lyhyt pika-päivitys :D :D

-Norsu

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Päivä 21

Hiljaiseloa oli viikonloppu :)

No läskiksihän viikonloppu osin meni.
Olikos perjantai kun vetelin illalla jotain (en muista, enkä jaksa käydä kiloklubissa tarkistamassa), lauantaina pitsaa :/
Pitsa olikin mun päivän ateria lukuunottamatta yhtä kuppikeittoa...
Sitten eilen söin kevytpitsaa... Argh, luonteen heikkous.
Onneksi eilen sentäs otin vaan 2x n 10x10cm palaa, toinen niistä oli tehty käytännössä ilman juustoa, muutama hötö tonnikalaa ja katkarapua... Niin ja kaksi kirsikkatomaattia.
Kevensin pohjan laittamalla öljyä (pellilliseen) 1rkl ohjeen 6 (!!!)rkl sijaan ja korvasin osan vehnäjauhoista vehnäleseillä.
Taas jatketaan, ei mahda mitään. Onneksi kalorit ei oo mennyt silti edes sinne 1500kcal mitä kiloklubi suosittelee...


No, kerrotaan sitten hyvät uutiset tähän väliin.
Kävin siis kävelyllä silloin torstaina. Semmonen 6km meni 0/
Ja ei siinä kaikki, perjantaina kävelin vähän pidemmän lenkin ja poltin kaloreita 1168kcal sykemittarin mukaan!!
Ja mitä vielä, eilen mun mies (<3) lähti kävelylle mun kanssa.
Tuli sellanen 12km käveltyä eilen ja kaloreita poltin ison pinon 0/
Mun mies ei pidä kävelystä ni oli oikeesti ihanaa lähtee yhdessä <3
Matkakaan ei tuntunut pahalta, puolessa välissä meil oli pitkä tauko ennen ku jatkettiin!

No sit ne huonot uutiset, viime perjantaista mulla oli tullut kilo lisää vaakaan :(
En merkkaa sitä mihinkään :D Uskottelen nyt itselleni että lihakset on nyt kerännyt nestettä tän "rääkin" takia ni ehkä ne painaa? Joohan??




Ostin läjän kuppikeittoja, ja osin niitä syön vielä, mut pakko alkaa ottaa salaattia mukaan ruokavalioon, nyt on oikeasti meinaan niin kovat himot kaikkea pureskeltavaa (epäterveellistä) kohtaan että suon itselleni salaatin/terveelliset tuotteet kohtuullisissa määrin.
Nyt sitten sain innostuksen kävelyyn, kun mun polvet on ollut todella vähän kipeenä.
Ja kun nyt huomasin että mun "suuruuden hullut" ideat onkin sellaisia johon mä KYKENEN, niin miksi mä nyt sit en nosta sitä persettä sohvalta ja lähde tekemään sitä mihin mä todella pystyn?!?!
Mä olin oikeasti yllättynyt että jaksoin noin pitkiä lenkkejä, mun mielestä 4km on ollut jo rankkaa pienemmällä painolla niin oon kuvitellut etten vielä PITKÄÄN AIKAAN pysty kävelee edes 6km :O Ja eilen vetelin 12km ja oon hengissä vieläkin!!

Näissä mietteissä jatketaan!

-Norsu

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Päivä 18

Ensin huonot jutut.

Vitun hienosti "No neljä ateriaa", sitä harjotellaan.. Meni niin reisille että ihan hävettää. Hemmetti.
Söin sit kaikkiaan yhden aterian... Tai oikeastaan puolikkaan protskujuoman... Kaloreita vajaa 100.

Miten hienot ajatukset ei toteutunut.
No aamuhan alkoi sillä että suosiolla jätin sen aamun "ruoan" pois.
Sit aloin harkitsee että lähtisin lenkille. Intopiukeena sit laitoin lasta valmiiksi, mietin vaatetusta ja hösäsin.
Sit mä lähdin.
No jes! Kävelin 6.7km (ja varmaan vähän päällekkin kun eksyin vähän reitiltä).
Sitten tuli puhelu pomolta, tulenko töihin illaksi. Tottakai menin.
Sit kiireenvilkkaa kotiin, ja suoraan töihin. Ostin mä kaupasta protsku-juoman, ajattelin että ehdin sen sit töissä juoda. No puolet siitä ehdin juoda ja sit olikin asiakkaita ja unohtu se loppukin sinne.
Kotona vitutti. Vitutti niin että. En sit vitutuksissani halunnut syödä enää mitään.
Jotenkin tuntu et epäonnistuin että turha tässä on mitään enää sit syödäkkään >:(
Tässä on varmaan syy miksi mä olen lihonnut, miksi mä en ole laihtunut, tavoite joka ei toteudu saa mut niin vittuuntuneeksi että "paskaakos väliä millään ku ei kerran onnistu".
Vaaka näytti tänään jo -2.8 mut ei se nyt lohduttanut. Vituttaa niin.
Oon itsestäni kyllä ylpeä että jaksoin kävellä noin pitkän matkan joka käytännössä on ylämäkeä koko aika, ja viisi TODELLA jyrkkää nousua...
Mut muuten...
Miksi mä olen näin joko-tai-ihminen?!?!

-Norsu

torstai 19. heinäkuuta 2012

Harkintaa...

Oisinko niin rohkee et lähtisin viemään sykemittaria kävellen kauppakeskukseen? Ja bussilla takaisin? Tai oikeastaan toisin päin jos siel sattuis olee paikalla ihminen joka sen saisi heti vaihdettua...
Matkaa tulisi 6.7km...
Sit jää kyllä koira kotiin muttamutta... Olisipa ainakin mun kunnolle _pitkä_ lenkki...
Jotkut jopa hölkkäis ton mut tän ruhon eteenpäin saaminen on jo aikamoinen homma...

-Norsu

Päivä 17

Eilen sit hiukan repes...
Tuli se "mä syön kaikki kaapit tyhjäksi"-tunne.
Enkä täysin pystynyt hillitsemäänkään.
Mä syytän sitä että käytiin kävelyllä, ja koko päivänä olin syönyt yhden kuppikeiton.

Ei mulla nyt pahasti ratkennut, kyllä järki pysy päässä ja mietin kalorit ettei nyt lipee mihinkään roskaruokaan.
Söin sitten puolikkaan vauva-soseen (siis suolasen) :D :D Oli vaan PAKKO SAADA PURESKELLA!
Sit puolikkaan kurkun ja dippiä.

Tästä syystä päätin että nyt alan keskittymään siihen että syön 5-kertaa päivässä.
Tähän astihan olen parhaimmillaan syönyt kerran kaks. Oikeastaan harvemmin edes kolmea :/
Säteen blogissa (http://projektina-sade.blogspot.fi/) koin valaistuksen, jonka olen tiennyt mutta pisti miettimään näitä juttuja.
Ennen kun siirryn normaaliin ruokaan, mun täytyy oppia ateria-rytmi.
Harkitsin siis jo paaston lopetusta pikkuhiljaa, mutta ehkä tuo "rytmitys" ois helpompi saada alkuun näillä keitoilla/pirtelöillä?
Sit korvata tyyliin lounas jollain, ja pikkuhiljaa siirtyä noin normaaliin? Riittääköhän mun pitkäjänteisyys tuohon :/
Mun on vaan pakko päästä eroon siitä "Syön nyt kaikki kaapit tyhjiksi"-tunteesta. Koska kun se tulee kerran, se tulee toisenkin, sitä mä en halua...
Eipä sitä mulle kovin usein satu, mutta mä en halua että niin käy koskaan. Tai toki tunne saa tulla, mutta jos silloin pystyisi syömään terveellistä?


Noniin. Ehkä mä en heti alkuun yritäkkään viittä ateriaa? Jos vaikka neljä?
Tuntu heti mahdottomalta yrittää syödä aamupalaa jonka mieluusti skippaan aina.

Tänään olisi vuorossa viedä mun ihana sykemittari pariston vaihtoon!
Ja käydä ehkä kävelyllä?
Eilen mun mies lähti mun ja koiran kanssa lenkille. Oli kyllä lyhyt lenkki, about 3km... Mut kuitenkinn. Ja käytiin me kaupan kautta ja mies osti jädee ja mä ostin light-limua vaikka ei edes tehnyt mieli... Mies joi senkin lähes kokonaan.
Mutta kun oli pakko _jotain_ ostaa "palkinnoksi" kun mieskin sai...
Meillä on tässä parikin loistavaa lenkki-polkua/reittiä jotka kaikki on noin 4km pitkiä. Sit on eestaas isolle kaupalle 6km, tai "ostarille eestaas 9-10km... Mä siis yleensä meen ton 4km :D
Mut se on ihan hyvä matka, tunnin verran mä sitä kävelen. Silloin kun sauvakävelin, ennätys oli 43min tuo lenkki. Mut sillon olin oikeasti tosi hyvässä kunnossa. Painoa kyllä oli sen 95kg mutta askel oli keveä kun useemman kerran viikossa tuon vedin+ kävin jumpassa.
Siihen tähdätään.

Joudun muuten hiukan karsimaan yhtä tavoitettani :(
Talvitakki, olin päättänyt että mun vanha, oikeasti hyvä takki mahtuu mun päälle talvella.
En muistanut kuinka pieni se oli... Varmaan joku 15cm et saan sen edes kiinni :'(
Se jää ilmeisesti ensi vuoden tavoite-takiksi.
Yksi kolhu sydämeen :'(

-Norsu

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Ainii...

Tuossa toista blogia kommentoidessani, muistui mieleen se mitä on jo hetken pitänyt kirjoittaa...

"Nutraus" joka ei ole edes oikeestaan nutrausta on vaikuttanut yhdellä tavalla positiivisesti, myös tulevaisuutta ajatellen.
Mun makuaisti on muuttunut, ja mahalaukku pienentynyt. Yksi soijajuoma on oikeastaan jo "liikaa", maha täyttyy siis hyvin, samoin kuppikeitto.
Ja makuaisti. Mä rakastan rasvasuutta ja suolasuutta, ja toki makeaa mut pahempi pahe on kaikki rasva ja suola. Mutta nyt.
Mä olen syönyt pari kertaa salaattia (siis ihan paljaaltaan, ei kastikkeita ei mitään) ja mä maistan oikeasti _salaatin_ ja se on oikeasti ihan hyvää :P Ei mulla salaattia vastaan ole koskaan ollut mikään, mutta mä olen kyllä sen maun peittänyt kastikkeella.
Soijajuoma on suussa ällö-makea ja ajatuskin jostain karkista hirvittää :O Miten ällö-makeaa se on?!
Kuppikeitto taasen on AIVAN liian suolaista :O  (niin ja oikeasti, yksi kuppikeitto täyttää vatsan :O )
Tästä kun siirtyy normaaliin (kevyeen) ruokavalioon niin ei pidä päästää sitä suola-addiktiota enää valloilleen! Makuaisti ois kiva pitää ;)
Ja rasvan makuunhan pääsee helposti takaisin... Pitää vaan miettiä miten sen kohtuudella hoitaisi.


Mähän aion siirtyä karppaukseen... Se millanen karppi ni...
Aiemmin olen siis noudattanut karppausta niin että kiellettyä on leipä, peruna, pasta, riisi, ja viljat.
0.5kg kasviksia vähintään, mieluiten vihreitä (niillä korvataan peruna, pasta, riisi). Hedelmiä ja marjoja saa, mutta enempi herkkuna. Marjoja noista mielummin.
Pekonista tykkäisin, mut ei se jokapäiväiseen karppaajankaan elämään sovi... Tai onhan meitä erilaisia, mutta luulen silti että se yleinen käsitys karppaajista on että mätetään lihaa, pekonia ja munia voissa paistettuna päivittäin, on väärä... Tunnen yhden karppaajan joka noudattaa moista ja se ei kyllä varmaan tee hyvää.. Miettien millanen "suolijumi" siitä tulee...

Tavoite ois myös sitten aikanaan panostaa luonnonmukaisuuteen ja tuoreuteen... Eli siis vihannestiskille. Tuoreet vihannekset vaan on parempia, ei siitä pääse mihinkään. Valitettavasti tuoreus joinakin vuodenaikoina on hiton kallista :/ Mutta aina vähän, ni parempi sekin...

Mullahan pari vuotta takaperin tuli ihan verikokeilla todistettua se miten karppaus vaikuttaa.
Mulla oli ihan hyvät kolesterolit (3.7), karppasin 3kk ja kävin mielenkiinnon vuoksi uudestaan..
Kolesteroli oli 2.8, ja lukuja en muista mutta hyvä kolesteroli oli noussut (suhteessa) reippaasti ja huono alentunut! Eikös se kerro jo jotain?

Eräs karppi-vastustaja sattui mun eräälle luennolle opettamaan...
Siis voi hyvää päivää sen fanaattisuutta perunan terveelliyyttä ja tarpeellisuutta kohtaan, ja kuinka kaikki karppaajat kuolee ennenaikojaan...
Ihan finellistä haki perunan arvot ja kertoi kuinka hyvä c-vitamiinin lähde peruna on (juu, kyllä, hohhoijaa), ja ruisleipä, kuinka paljon kuituakin ja mitäkaikkee...
En sit viittinyt opastaa tätä kiihkoilijaa hakemaan esimerkiksi parsakaalin (jolla peruna on helppo ja hyvä "korvata) ravintoarvot ja miettiä kumpihan niistä on ravinto-arvoiltaan rikkaampi.
Tyydyin toteamaan itsekseni että tietämättömät ne huutelee ;)

-Norsu

Päivä 16

Eikä mitään asiaa...
Samalla kaavalla edelleen.

Nälkä kadonnut ja yritän itseäni psyykata tulevaan..
Äitini on nyt leikattu, luojan kiitos kaikki on mennyt hyvin.

Pitäishän mulla olla motivaatiota, todella huonot polvet, rasitusastma, ja erittäin suuri diabetes-riski...
Kun raskausdiabetes todettiin, mulle sanottiin että mulla on mahdollisuus saada diabetes 10vuoden sisään 33% :O
Ja tuossa vaiheessa ei ollut vielä tietoa mun suvun diabeteksesta. Siis tuon jälkeen MOLEMMILLA vanhemmilla on todettu diabetes...
Joskus sitä miettii onko ees mahdollisuutta olla sairastumatta?

On mulla motivaationa tosiaan mun mies myös.
Mulla on oikeasti mielettömän komea mies <3 Joka ei todellakaan pahaa mun ulkonäöstäni/lihoomisestani ole sanonut, mutta tiedän että sen kauneusihanteeseen en kuulu :(
Lisäksi kannan taakkaa siitä että mieheni on lihonnut myös :/ Ei sillä, ei ole mikään _lihava_ mutta kuitenkin... Musta tuntuu että se on mun syytä...
Onneksi mun lapset kaikki on laihoja tikkuja, kait mä olen syönyt niiden ruoat :D :D

No, ei kai tässä muuta... Loppuun tällänen:


Vapiskaa naiset, täältä mä tulen!!

-Norsu

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Päivä 15

Se tunne, kun tajuaa että urakka on iso.
Onhan sen tajunnut toki koko aika mut jotenkin eilen se löi kasvoille.
Mä tajusin etten voi lopettaa, kohta mulla on muuten 20kg enemmän mittarissa pudotettavaa..
Tai voinhan mä, mutta valitettavasti kukaan muu ei tule mun läskejäni hakemaan :(

Se tunne kun tajuaa kuitenkin olevansa tässä sodassa yksin.
Voi miksi musta on tullut lihava :(
Musta tuntuu että mä taistelen mun kroppaani vastaan, se kun on hallinnut vuosi tolkulla, mutta tuntuu että kropan tahto on monesti lujempi kuin pääkopan...

No, mä en saa luovuttaa. En, en, en.
Mä en halua herätä joku aamu että mulla olisi jo painoa 150kg, tai jopa enemmän... (olenhan mä joskus painanut jo 138kg, mut olin kyllä raskaana).
Luen hullunlailla laihdutus-blogeja. Mutta tällä hetkellä yritän metsästää kaikki joilla on paljon pudotettavaa. Jotenkin rankkaa löytää blogi jossa puhutaan 10kg pudotuksesta kun itsellä on kymmeniä. Olen kyllä erästä tälläistä blogiakin seurannut, mutta en siksi että siinä laihdutetaan.
Lisäksi kattelen suurinta pudottajaa katsomosta, harmi että muiden kausien jaksot ei enää näy, en ainakaan löytänyt :( Ne jotenkin saa tsemppaamaan taas hetkeksi.


Mun äitini on ollut sairaalassa.
Hän on laihduttanut paljon tässä, ja nyt sitten iskee kaikki vaivat, surullista.
Mun äitini on kyllä _mielettömän_ sitkeesti jatkanut diettiään vaikka välillä kilot ei tipu yhtikäs mihinkään!
Sekin vähän auttaa, äitikin pystyy laihtumaan niin pystyn minäkin.
Joku päivä me äidin kanssa shoppaillaan vaatteita NORMAALI-kaupoista ja NORMAALI-kokoisia vaatteita!



Jaksaa jaksaa siis vielä..
Toi Jilliani <3 Voe hyvää päivää et se on nätti...

Niin, ruokailuista sielä sen verran. Ystäväni nälkä on kadonnut :/
Kävi eilen taas sillä tavalla että tajusin illalla syöneeni vain yhden kuppikeiton (80kcal) :/
Illalla sit vedin tupla-annoksen vaikken tiedä onko siitä nyt enää mitään hyötyä...
En nyt voi sanoa enää että "nutraan", mutta mun ruokavalio koostuu edelleen soijajuomista, ateriankorvikkeista tai kuppikeitoista... Eli joku tämmönen välimuoto-paasto.
Vitamiinit, kalsiumin ja kalanmaksaöljyt syön purkista.
Mielitekoja on sitäkin enemmän, ja tekis mieli välillä vaan ottaa "jotain" ja PALJON. Siis se tunne heti alkuun että tiedän että yksi juustosiivu ei riitä :/ Jos sille antaa pikkusormen ni lähtee koko yläkroppa...


-Norsu

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Päivä 14

Punnituspäivä.
Pitäisi hihkua mutta suuruudenhulluna olen pettynyt.
Pudotusta viikossa 1.5kg, paino siis 114.8kg, BMI 39.7.
Jihuu, en ole enää sairaalloisen lihava, vain  vaikeasti lihava.
Pohdin pitäisikö muuttaa tuo "Esittelyni" ja poistaa se sairaalloisen lihava, mutta kyllä mä sen pidän siinä muistuttamassa mistä kaikki alkoi.

Njääh, pettymys. Ei saisi mutta onpa silti.
Oikeastaan pettymys johtuu ennemminkin siitä että kävin jo viime torstaina vaa'alla, ja tuo luku oli jo silloin. Oisin toivonut että loppuviikosta viel lähtisi edes 500g :/
Takaraivossa piilee ajatus siitä että näin siinä on aiemminkin käynyt. Tiukalla dietillä oon saanut ehkä sen 3kg pois, ja sit on tyssännytkin...
Mut nyt ei SAA käydä niin. Ei näillä kaloreilla...
Tosin olihan mulla toi repsahdus tossa, joten ehkä itseäni voin syyttää...

Yritän nyt tsempata itteeni ylös täältä, kehumalla itseäni.
Tosin tuntuu että ihan turhahan mun oli ponnistella ni yritetään silti jos tulis parempi mieli.
Eilen oli houkutusten päivä. Mä selätin houkutukset.
Rakastan leivontaa ja sitä ku saa tehdä perheelle jotain erikoista syötävää... Eilen sit tein leipä-hampparii ja osasta kala-versiot. Ja ajatelkaa, ei tehnyt edes mieli :O
Sit olikin aika lähteä synttäreille!!!
Pöydät notkuivat, kakkua, keksiä, voileipäkakkuja (on mun heikkois, tarjolla oli kalaa ja kanaa), karkkeja, sipsejä, piirakoita... Siis kaikkea..
Mä en syönyt MITÄÄN!!!!!
Kuppi kahvia ja se oli siinä.
Ja mikä parasta tuossa oli, niin isäntäväki, tuttavapariskunta, kumpikaan ei alkanut tyrkyttää mitään kun ilmoitin että kiitos mä en halua :O:O:O
Se on meinaa aika vaikee pysyy ruodussa kun aloitetaan se mantra "kyllähän nyt vähän voi", "No juhlissa edes" "eihän näissä ole edes juuri mitään kaloreita" jne.
Kun on houkutus, päälle viel yllytys niin...
Sitä ei tajua monikaan kuinka rankka prosessi on. Ja kun on "ruoka-vammanen" ja se "vain yksi" voi herkästi riistäytyä käsistä niin kyllä se yksikin voi haittaa...
Törmäävätkö laihatkin tähän tyrkytykseen kun kieltäytyvät?

Niin, sit viel eilen illalla tajusin vasta... Mulla kun ei ollut ollut yhtään nälkä koko päivänä, olin kokannut mutten syönyt, istunut herkkujen lähellä mutten syönyt, niin en sit ollut syönyt ilta ysiin mennessä MITÄÄN.
No eipä tankkaaminen enää mitään ois auttanut joten join soijajuoman ja menin nukkumaan...


-Norsu