lauantai 22. syyskuuta 2012

Päivä 82

Eilinen meni sikäli taas kohtuullisesti että kalorivajetta oli reippaasti.
Taas täyttä paskaa.
Kävin kävelylläkin, vaikkakin todella LÖNTYSTELLEN niin kävin silti. Ihanaa oli saada raitista ilmaa.
Tänään vietän taa yksinhuoltajan elämää pienen kanssa, isommat ovat leirillä.
No, en mä tavallaan edes vietä, mä oon töissä koko päivän ja vauva menee tädilleen hoitoon.
Illalla myöhään haen vauvan kotiin nukkumaa, käytän koirat ulkona ja sit on mun omaa aikaa.
Ois eilen vielä tehnyt mieli lähtee kunnon lenkille, mutta sit se jäi kun jumiuduin kotiin tän väsymyksen kanssa :/
Ei se mitään. Ensi viikolla lapsella on terapiaa jonne matkaa reilu 5km. Se on aamusta enkä nyt tiedä jaksanko nousta niin että kävelisin sinne mutta ainakin ajattelin kävellä pois. Saisi yhdistettyä näitä liikkumisia johonkin niin tulisi sitten kanssa liikuttua. Se asennoituminen on vaan niin hankalaa taas.
Terapia alkaa olemaan nyt 2krt/viikko, joten jos kävelisin molempiin suuntiin reitin niin mun aiemmin asettama viikko-tavoite kilometreissä olisi täynnä.
Mutta kun se on niin helppo mennä kyydillä.
Ollaan alettu paikallisen yrittäjän kanssa hieromaan kakku-bisnestä.
Saa nähdä suostuuko hän mun ehdotuksiini.
On se vaan kyllä niin että ihan helvetisti pitää tehdä kakkuja että saisi palkkaakin..
Jos me nyt saadaan asiat sumplittua niin että aloitetaan yhteistyö niin sitten mun viimenenkin vapaa-aika menee :D Saa nähdä kuinka sitten jaksan.
No osan voi onneksi tehdä vauvan kanssa, mutta sit jotkut koristeet vaatii pitkään keskittymistä joka pitää hoitaa silloin kun mieskin kotona.
Eli sit mä oon ensin tietty töissä lauantait, 2-3 arki-iltaa ja ylimääräsellä ajalla (tai öisin) väännän kakkuja. HUI! Niin ja saatan mä sunnuntaitakin olla töissä jos saa vuoroja, mutta se tietää aina tuplaliksaa ni se helpottaa :D
No kaikki raha on kotiin päin, ei mahda mitään. Mä en pientä päikkyyn voi laittaa kun sielä ei saa hänen tarvitsemaansa tukea, enkä mä kyllä muutenkaan halua sitä laittaa sinne :/
Mut asuntolainat ne vaan on pakko maksaa. Onneksi helpottaa kotihoidontuki ja vammaistuet että pystytään jotenkuten tää kotihoito mahdollistamaan. Jos nyt vaan vielä vähän enempi rahaa saisi.
Juuri kun mä olin päättänyt että ei mitään ylimäärästä elämään. Mutta niin se elämänvirta kuljettaa.
Voi olla että tilauksia ei tule kuin neljä kuussa, tai parhaimmillaan (pahimmillaan?) niitä saattaa tulla useita viikossa. Hui. No, yötyötä sit ja silleen. Herätään kukonlaulun aikaan.
Olinhan mä hullu menossa yötyöhönkin ennenkuin tää nykyinen osa-aikatyö löytyi ;)


Sit toki pitäis löytää viel selkäranka etten syö taikinaa XD

Kohta töihin!

-Norsu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti