Mä olen ollut huningolla.
Viime yönä valvoessani kuitenkin yritin tsempata itseäni jatkamaan.
Tein taas päätöksen jonka olen tehnyt nyt monta kertaa kahden viikon sisällä ja silti epäonnistunut puolessa päivässä.
Tänään uskaltauduin vaa'alle. Ja näytti positiiviselta tilanteeseen nähden.
Yritän miettiä ensi kesää mutta jotenkin ksikki tuntuu niin kaukaiselta :/
Mua ahdistaa tällä hetkellä moni asia ja mua pelottaa.
Elämän arvaamattomuus, koskien terveyttä ja avioliittoa.
Vaikka meillä ei ole mitään kummallista kränää niin jotenkin mut on vallannut ajatus että kyllä se mut vielä vaihtaa parempaan :'( Mä omassa päässäni mietin jo tilanteita mitä eron jälkeen tulee ja kuinka mä niistä selviän :/
Musta on tullut tosi vainoharhainen että mua petetään, ja se syö ihmistä aika paljon.
Vitunmoinen väsymys on palannut, mulla oli hetken hyvä olla mut nyt vaan väsyttää väsyttämisen perään. Tosin osa on varmaan nyt "hiilari-väsymystä" koska oon mättänyt leipää aikalailla :/
Eli jos nyt saisinkin lopetettuu tän mättämisen ni jos se väsykin siitä?
Jos jotain, ni oon kuitenkin hyvin pitkälti pysynyt erossa punaisesta lihasta.. Oon tainnut nyt syödä pari haukkua miehen pitsasta jossa lihaa (söin mä omaakin ^*nolottaa* mut siin oli kanaa... Ja niih, kuitupohja ja vain ripaus juustoa kun itse sain tehdä), ja sit yhden saarioisten kebab-pitsan.
Musta ihan hyvin edes tuossa onnistuttu.
Kihti tosin vaivaa edelleen ja on hyviä ja huonoja päiviä mutta olen sentään jotain tehnyt.
Yritin tossa pohtia mistä mä olen lähtenyt.
Tuo 121kg ei ole mun "huippu".
Raskauden loppuvaiheessa painoin kuitenkin 138kg.
Synnytyksen jälkeen en muista paljon painoin, mutta olin jossain vaiheessa 123kg ja sit lihosin painoon 129.1 :/ Että jos tosta lähtee niin mä olen kuitenkin tiputtanut tavallaan jo 20kg.
Matkaa on silti ihan helvetisti mutta pahemminkin asiat voisi olla...
Nyt mä ehkä kaivan katsomosta katsomatta jääneet suurimmat pudottajat ja yritän kerätä motivaatiota jatkaa tätä projektia...
Ja huomisen projekti ois kahlata läpi blogeja joita en oo "ehtinyt" tai jaksanut lukea kun ahdistaa muiden onnistumiset kun itse epäonnistuu.
-Norsu
Ihanaa lukea tämmöistäkin tekstiä, olen itse ollut taas kauan ihan hunningolla ja en tosiaan ole lukenut muiden blogeja, koska siinähän sitten itsensä vasta luuseriksi tunteekin.
VastaaPoistaMutta ihan huikeestihan sä olet pudottanut! Silloin, kun mun laihdutustahti oli kovimmillaan petyin aina pahemman kerran jos oli lähtenyt alle kilo. Olet koko ajan mennyt alaspäin ja se on hyvä juttu :)
Ja voin niin hyvin samaistua tuohon mässäilyyn. Mielestäni olin laihduttanut jo niin kauan, että luulin etten osaisi edes enään palata vanhaan. Mutta kuitenkin pienin askelin sinne ahdinkoon taas ajauduin, kun en osannut laittaa jarrua pohjaan :( Nyt sitten taas yritys on kova, vaikka kiloja kertyi lyhyessä ajassa rutkasti takaisin.
Mun blogissa ei ole viimeaikoina ollut ainakaan yhtään onnistumista, masentavaa tekstiä sensijaan, että sitä vaan lukemaan jos haluat tuntea itsesi mahtavaksi onnistujaksi :D
Kiitti ku kommentoit <3 ihanaa kun tulin taas tekemään synninpäästön niin täälä on kommentti odottamassa <3 mä en ole yksin!
VastaaPoista