perjantai 14. syyskuuta 2012

Päivä 74

Ja kaatuilua.
Kaksi viikkoa meni ja en edes saanut luettua niitä blogeja. Hmph.

Kaksi viikkoa kaatuilin, välillä pahemmin ja välillä melko pehmeästi.
Uskaltauduin kuitenkin vaa'alle nyt kun kerran aloitin synninpäästön ja luku oli sama kuin kaksi viikkoa sitten, eli 109kg. Huoh, odotin että olen lihonnut :/
Mä en normaalisti oikeesti oo näin kauhee mässyttäjä. Mut aina kun pitäis oikeesti yrittä vähän vahtia mitä syö niin just sillon mul menee överiksi.
Eilen kävi niin. Mulla ei ollut edes nälkä. Oli kello jo noin 17, en ollut syönyt mitään kun oli kiireinen aamu, ja pohdin syönkö makkarakeittoa (makkarat poimien, vältän edelleen sitä punaista lihaa), vai teenko thai-tonnikala salaatin..
Päädyin jälkimmäiseen. Söin salaatin ja olin ihan täynnä.
Mut kun _teki mieli_ silti makkarakeittoa. Vähän aikaa tasottelin ja hain pienen kulhollisen keittoa.
Sit tasottelin ja hain toisen ja illemmalla vielä pikkuriikkisen (lähinnä vika oli lientä enää).
Ja vielä illalla vaikka olin ähkymössytys edelleen, päätin tehdä pari ruisleipää...
Helvetti. Mun ei oikeesti ollut nälkä, maha ei ois vetänyt, mut jotenkin mä ajauduin siihen kun "ei saisi ottaa enempää", "pitää kuunnella kehoaan" jne.
Yritin laskea kaloreita kuinka noista tuli mutta ei oikein onnistunut kun keitosta annoksen mittaaminen on haastavaa...
No, kaatuilusta huolimatta on pakko jatkaa. Mä haluan ennen joulua alle sadan kilon ja piste.

Oli muuten hienoa kun kävin ostamassa itselleni farkkuja. Löysin täydellisen istuvat farkut. Vaikka oli isojen koko, niin koko oli 46! Kun vielä aiemmat olivat 52!
Se oli hieno tunne. Samalla reissullä löysin ihanan "mekkopaidan", yritin etsiä kuvaa muttei löytynyt.
Kävin vähän kavereiden kanssa radalla.
Arvatkaa mitä? Mä en ollut edes vika liha tiskissä!!!!
Yleensä (silloin harvoin ku baarissa olen) muhun liimautuu vanhat ukot (+50) tai ulkomaalaiset.
Tällä kertaa kaikki oli toisin. Jo pari tuntia ennen baarin sulkeutumista pöytään tuli _hyvin_ vetävä näköinen nuori mies. Oli se mua vanhempi mutta oikein babyface <3
Siinä sitten rupateltiin ja kaikennäköstä kavereidenkin kanssa hösättiin. Jossain vaiheessa tajusin että kyllä se siihen tuli mun takia. Ei käynyt käsiksi kuitenkaan heti, oli kohtelias ja mukava.
Se tunne <3 <3 Mulla on vielä markkina-arvoa, ainakin yhdeksi yöksi.
Loppuillasta alkoi käsi hapuilemaan vyötäröä ja mun mahanpohja heitti hupskeikkaa.
Jatkoillekkin tuli pyyntöä, mutta en mä sitten lähtenyt, olihan mulla mies ja lapset. Vaikka tarjous olikin enempi kuin houkutteleva. (koska halusin testata omaa markkina-arvoa, jätin kertomatta siviilisäätyni...)


Että semmosta.
Kaivoin tänään sentään jo kiloklubin esille. Mun on niin hemmetin vaikea pysyä ruodussa ellen tee syntilistaa. Siis mun on pakko tehdä täysillä tai ei ollenkaan.
Kuppikeitoilla olen edelleen joitakin aterioita korvannut mutta en mä enää pysty nesteillä vaan olemaan. Tai pystyn, mutta mä luulen että kuukausi oli riittävästi. Kun se "arkeen paluu" ei onnistunutkaan vaan aiheuttikin ehkä enempi kompasteluita kuin miltä alkuun näytti niin ehkä parempi nyt vaan opetella syömään oikein. Tai lähinnä kohtuudella.

Näihin mietteisiin, yritän nyt aktivoitua tämänkin kanssa, kun tää blogi selkeästi auttoi pysymään ruodussa. Kävi vähän niinkuin "poissa silmistä, poissa mielestä" ja jouluun asti on vielä paljon hommaa joten...

-Norsu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti