Kävin vaa'alla, ja kilo oli lähtenyt vaikka pelkäsinkin liekkö mitään tapahtunut :(
Päivitin myös edistymis-sivulle uudemmat mittaukset ja senttejäkin on lähtenyt.
Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa.
Viikonloput menee läskiksi, en pysty olee ilman mitään extraa :/
Jos ei eilistä lasketa ni aiemmat viikonloput on kyllä oikeasti ollut kohtuullisia siihen nähden mitä se NORMAALISTI OLISI!
Pohdin että pitäisikö nyt vaan luovuttaa sillä tavalla että pe-la saan suunnitella itelleni _oikeeta ruokaa_ tai herkkuja tai mitä nyt haluunkaan mutta mun pitää pysyy kohtuudessa. Kun ei tästä nolla-linjasta tule vaan mitään.
Sitten mulla on vaakakammo pahentunut :(
Vaikka tiedän menneeni suurilla vajeilla niin mä pelkään kuollakseni että olen lihonnut.
On se ennenkin tapahtunut ni jotenkin jo odotan sitä :/
Tällä viikolla oon työkiireiden takia ollut kolmena päivänä semmosilla 200kcal linjalla... Kalorivajetta siis pelkästään noin tulee hurjasti.
No, eilen ja perjantaina mässäsin mutta perjantaina oli semmonen 1200kcal.
Eilisiä en uskalla laskea :( No iltasella oli vielä suffelipuffeja pussissa jäljellä joten vähempi söin niitä kuin ennen :/
En mä lopettamassa ole, mutta sitä ei vaan voi moni uskoa kuinka rankka tää matka on :(
Sydänsuruihin vielä... Meillä koettiin jonkinasteinen kriisi :'(
Ei ole lähelläkään pahimpia mitä meillä on ollut mutta osin tää mun projekti sai tän tuntumaan entistäkin pahemmalta.
Viime kerran kun laihdutin niin kaikki pääty eroon. Tai ensin petetyksi tulin ja sit erokin tuli.
Vaikka ero olisi ollut edessä silloin muutenkin niin joskus metin mahtoiko mun muodonmuutos olla silloin liikaa. Vaikka mut vaihdettiinkin laihempaan..
Nyt nousi karvat pystyyn kun tulee kriisiä että nytkö tämä liitto päättyy :'(
En mä näistä mietteistä viitti miehelle sanoa, mut sellasta nyt päässä pyörii...
Mulla ei ole enää sitä tarmoa tähän laihdutukseen mikä vielä hetki sitten oli, nyt mä yritän päästä päivä kerrallaan toivottavasti terveellisempään elämään... En enää ole niin varma mun onnistumisesta mutta yritän ajatella että tämä on ainoa tie. Mulla ei ole muuta suuntaa.
-Norsu
Mä en näe sitä luovuttamisena et haluaa syödä "oikeeta ruokaa". Pitäisikö sinun pikkuhiljaa opetella syömään sitä ihan oikeata ruokaa? Koska ethän sie voi lopun elämääsi syödä niitä pussiruokia tms. Pitäisikö sen harjoitelu aloittaa jo nytten? Eikä sitten kun olet pudottanut painosi haluamallesi tasolle.
VastaaPoistaJa toivon että ymmärrät sen että sä kidutat itseäsi jos syöt vain 200kcal, kaikesta kiireestä huolimatta sun pitäis syödä enemmän, koska se on sitä aitoa itsensä välittämistä, eikä se että keksii "tekosyitä" olla syömättä, koska sitähän se on. Koskaan ei ole niin kiire etteikö voisi "uhrata" 15min syöden eväänsä tms.
Aina painonpudotus ei ole helppoa, kenelläkään se tarmo ei kestä kokoaikaa, tulee hetkiä jolloin tekis mieli heittää hanskat tiskiin, mutta siinä se juju piileekin, heitätkö hanskat tiskiin, vain jatkatko taapertamista eteenpäin :)
Ja mä kyllä suosittelen että puhut miehellesi tuntemuksistasi. Mutta sinä tiedät oman parhaasi, mutta puhumattomuus kun ei ratkaise mitään.
Halauksia!
Heippa Norsu! Samaa mietin kuin Sädekin yllä, että kannattaisikohan nyt alkaa opetella sitä syömistä. Hyvin sinulla on tippunut painoa, mutta tosiaan loppu elämää ei kuitenkaan pusseillakaan voi olla. Itse pidän päivittäistä kalorirajaa 1500:ssa. Pääosin päivät on 1400 kalorin luokkaa ja hyvin tuntuu paino tippuvan ainakin vielä. Varmasti jossain vaiheessa alkaa jumittaa ja tökkiä. 1400 kaloriin saa syödä mielestäni aika kivastikin. Itse yritän jakaa ruokailut neljään osaan, joskus viiteen kun otan välipalan mukaan. Usein kuitenkin tuo 4 ateriaa. Tsemppiä ja jaksamisia sinne! :)
VastaaPoistaNo mä oon pikkuhiljaa yrittänytkin alkaa syömään osin "normaalia" ruokaa, mutta se ei oo nyt osoittautunutkaan helpoksi :( Siis oon nyt syönyt enempikin, mut se karkaa niin helposti käsistä ja tuntuu että kaikki hajoo heti :(
VastaaPoista