perjantai 28. syyskuuta 2012

Päivä 88

Ja pikapäivitys..
Yritän ainakin olla pikainen. Kohta meinaan pitää lähteä 10km lenkille!!

Unohdin eilen kertoa tärkeimmän eli kasvishaaste on onnistunut nyt joka päivä!
Täytyy sanoa että kyllä olen ylpeä itestäni!
Vaikkei eilinen mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan niin eilenkin rehut oli kohdillaan.
Tai. Meni se eilinen oikeastaan paremmin kuin muut päivät, koska pallurat vihersi kaikki, paitsi energia-pallura joka kiukutteli vääränlaatuista rasvaa. Mutta muuten kaikki oli tasapainossa!
Eilinen meni läskiksi siinä mielessä että ensin en syönyt mitään.
Paitsi kahvia. Sit otin kunnon rehuannoksen (parsakaalia, kukkakaalia ja kurkkua, päälle voimakasta juustoa+salaatinkastiketta).
Ei mun ollut nälkä enää, mutta jotenkin päädyin pupeltamaan sitä saatanan keksintöä, leipää.
Söin ensin yhden. Sitten toisen. Sitten kolmannen. No oli niissä päällä ananasrenkaita, että sain niistä kasvissaldoa kasvatettua... Jos nyt jotain positiivista pitää etsiä.
Ja päälle vielä pari hapankorppua. Huoh.
En mä nyt näitä ihan peräkkäin syönyt mutta illan aikana kuitenkin. Täysin turhaa syömistä, ei nälkää eikä mitään tarvetta. Mutta kun mä vaan niin rakastan leipää. Vaikka mun pitäisi välttää niitä hiilareita.
En mä eilen niitä näpytellyt kiloklubiin, luulin että vituiksi meni koko päivä sitten, mutta tänään merkkaillessa huomasin että ihan hyvältä silti pallurat näytti. Ja kalorit oli tuhannen luokkaa.
Että sikäli päivä oli ihan ok.

Nyt kiireenvilkkaa tuonne sateiseen aamuun reippailemaan. Huih, kuinkahan mä jaksan :O

-Norsu

torstai 27. syyskuuta 2012

Päivä 87

Ja viikkopudotus 1.5kg :O Menkoista huolimatta!
Tosin mulla on ollut tuo syöminen vähän semmosta että ei mikään ihme että tippuu.
Mä onneton olen unohtanut mun tunnussanan tuohon tickeriin :( En pääse muokkaamaan sitä :(

Mä sain eilen ripset. Ekaa kertaa elämässä mulla on pitkät ja taipuisat ripset!
Eli otin ripsenpidennykset, ja täytyy sanoa että aivan huikeat onkin!
Mun ei tarvitse meikata ollenkaan! Mun norpan-silmätkin näyttää jopa ihan nätiltä ;)
Tuntuuhan nää viel vähän oudoilta, mutta siis näistä mä en halua ikinä luopua! Aamulla kun heräsi ni oli oikein kiva kun oli vähän niinku meikit naamassa heti aamusta. Näillä kehtää mennä baariinkin ihan suoraan! Helpottaa kun mä oon tosi laiska meikkaamaan ;)

Mulla tulee olemaan kiirus tässä tänään-huomenna ja ylihuomenna joten blogi mahdollisesti hiljenee loppuviikoksi, ja mä yritän siitä huolimatta pitää selkärangan!
Koska jotenkin tää auttaa pysymään kaidalla tiellä, ja heti jos jää unholaan niin sortuminen käy...


-Norsu

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Päivä 86

Ja onnistumisia :)

Toissapäiväinen suunnitelma melkeen piti.
Kasvikset täyttyivät!
Jouduin tosin oikeasti rääppien niitäkin syömään iltamyöhään että "PAKKO SAADA KASVIKSET TÄYTEEN". Yöks. Ei ollut yhtään nälkä.
Eilinen meni samoissa tunnelmissa, mieli ei olisi tehnyt, mutta kun oli pakko.
Tietokoneelle sattui pieni tapaturma ja siksi eilen en päässyt päivittämään.

Niin ja kävelin eilen vielä ennen töitäni 9.8km tarkalleen ;) Aika siistiä!
Nälkä on kadonnut (tai on kadoksissa edelleen). Maha saattaa kurnia ja olo olla nälkäinen mutta nyt se kurniminen saa tuntuu olon ällöksi eikä tee yhtään mieli syödä :/
Onneksi mulla ei nyt varsinaista vaaraa ole saada anorexiaa :D
Kunhan kasvikset nyt pysyy kunnossa, ja lisäksi vitamiinit purkista ja sit proteiinia jonkun verran niin enköhän mä ihan hyvässä lihassa kuitenkin pysy ;)

Tälle päivälle mulla ei nyt olekkaan muuta.
Kasvis-tavoite pitää koko viikon, mutta lauantaina mulla on vapaata. Ainakin osittain ;)
Meillä on miehen kanssa pitkästä aikaa LAPSIVAPAA!!! (viime kerrasta on about 2v) Ja kaveri täyttää pyöreitä.
Joten en todella aio olla ilman siideriä (valitsen kyllä light-versiot) ja jos nyt tarjolla on jotain purtavaa, aion niitä maistella. Kohtuus täytyy kuitenkin pitää ;)
Tänään taas tuntuu siltä että MÄ ONNISTUN.
Katotaan sit miltä huomenissa taas tuntuu :D

-Norsu

maanantai 24. syyskuuta 2012

Päivä 84

Ja edessä kasvis-viikko!

Jännittää jo hirveesti kun nyt en haluu möhlii tätä heti ekana päivänä.
Eilinen ei mennyt kovinkaan mainittavasti, kalorisaldo on täysin pimennossa koska söin sellasia ruokia että kaloreiden laskeminen ei oikein onnistunut. Ja söin epäterveellisesti.
Lonkalta heittäisin että meni joku 1700kcal... Mutta voi olla että heittää reilustikkin suuntaan tai toiseen, vaikka melko varma olen etten enempää kerryttänyt ainakaan. Söin määrällisesti melko vähän koko päivänä mutta melko kaloripitoista ruokaa.
Jotenkin kait annoin itselleni siihen vapauden pääni sisällä koska mittaukset oli hyviä.
Ei se mitään, arki alkaa ja uudet haasteet.

Tänään siis tavoitteena se min.500g kasviksia.
Tän kirjotuksen jälkeen meen kiloklubiin lisäämään kasviksia niin että tuo tulee täyteen, ja sit viel pitää toteuttaa ne. Hirveen helpolta se kuulostaa :D

Sen totesin eilen  (taas) että melko oleellista tässä painonpudotuksessa on se että ei laita suuhunsa mitään minkä kaloreita ei tiedä. Edes noin suunnilleen...

Tää on vaan yhtä nuoralla tasapainoilua.
Tänään sentit ei tunnu enää miltään, eikä tuo pudotuskaan.
Mutta matka on eteenpäin.

Kolme kuukautta jouluun, ja joulun tavoitteeseen sanotaanko 7kg niin olisin alle sadan. Kuulostaa ainakin kovinkovin helpolta :D Vajaa 600g/viikko. Eli jos sen 700g/viikko tavoitteessa pysyn, niin hyvällä mallilla ollaan. Mieluiten kyllä ottaisin ainakin kilon per viikko pois :P
Mä niin vaan odotan tuloksia, mä niin odotan maalia. Ma odotan että mun reidet ei koske toisiinsa kun kävelen. Ja että mä voin hyppiä/juosta/hölkätä/pomppia trampoliinilla ilman että mun ihrat seuraa mua rytmikkäästi vähän jälkijunassa.

Kun mun mies hieroo hartioita niin mun ainoa ajatus ei olisi se että miten se tuntee vaan läskin, ei lihaksia missään.

Kyllä mä vielä sen päivän nään. En sit ole varma kerkiänkö ensi kesään, mutta viimestään sit seuraavaan ;)
PAKKO.
Tavoite tosin ensi kesään mennessä päästä jo mun tavoitteeseen, mut sit voikin viel yrittää tiputtaa lisää seuraavaa kesää varten ;)
Sit mä meen uimaan kun mä painan 75kg! Ostan uimapuvun ja meen lasten kaa lilluu eikä sit tarvi miettii miten kamalalta mä näytän kun hyllyvä keho on ahdattu pinkeän uimapuvun sisään :D

-Norsu

muokkaus. Kiloklubiin päivän ruokatavoitteet asetettu. Ja vihreenä möllöttää vihannekset, energia (joka siis sisältää sen rasvan ja proteiinin), herkut, ja keltaisella kuitu. Ei paha. Mutta mun pitäs jo alkaa pupeltaa lounasta että jaksaisin sit ennen töihin lähtöä syödä päivällisenkin :/ ja siinä välissä välipalaa... Mut kun mä en yhtään tykkää syödä viel tähän aikaan >:(

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Päivä 83

Mä olen ihan pölkyllä päähän lyöty.
Jos joku voisi ystävällisesti käydä katsomassa mun edistys-sivun päivitykset ja laskea laskinko mä oikein?!
Mä siis mittailin tänään vähän väliaika-tietoja ja mietin että onko mun mittaukset ollut ihan paskoja aiemmin vai mitä kävi?!
Esim.reidestä oli lähtenyt 4cm?!?!?!?!?!?!
Laskin viel kadotetut sentitkin enkä voi uskoa niitä.

Edistys-sivu on vähän vaikealukuinen, vikat mittaukset on alimpana kun taasen yhteenveto ylhäällä..
En jaksa oikein panostaa nyt siihen kun ne on lähinnä mulle muistiin..

Miten mulla on voinut lähtee muka reisistä niin paljon tuossa ajassa kun vyötäröstä vain sentti?
En tiedä. Mittasin viel monta kertaa...

Ei sillä, luvut oli miellyttäviä :D Ihmekkös vanhat housut roikkuvatkin joka suunnasta :D

Heti kun saan rahaa niin pitää ostaa housut.
Ostinhan mä yhdet jotka on aivan ihanat mut yksillä sopivilla housuilla on aikamoista elää. Ärsyttää kun pitää vetää jalkaan housut jotka roikkuu ja lököttää :(

Eilinen meni taasen kaloreiden puolesta ok, mutta kalorisaldon teki sitten pitsa. Vaikkakin vain vähällä juustolla. Mut hei viikonloppu!
Mä en oikeastaan tuosta edes tuntenut morkkista koska työpäivä oli TODELLA raskas, enkä taas kerinnyt syömään mitään. Ja varmasti tuli kulutettuakin aikalailla kaloreita.
Salaatti oli loppu ja illalla tullessa kotiin en tod.jaksanut alkaa pilkkoo kurkkua sun muuta. Että vihannespuoli oli tyyliin puolikas paprika (pitsan päälle laitoin raakana).
Pakko asettaa itselleni nyt ensi viikolle tavoite.
Mä koko aika epäonnistun päivätavotteissani niin ehkä mä laitan vielä isomman tavotteen :D
Ensi viikolla JOKA PÄIVÄ pitää täyttyä se puoli kiloa kasviksia. Se ei ole mahdoton, ja todella perussettiä, mutta kun jotenkin mua ei se pupeltaminen jaksa kiinnostaa vaikka salaattia syön enempi kuin mielelläni.
En aio miettiä nyt rasvoja/proteiinia/kuitua pätkääkään. Vain kasvikset ja kalorit. Niin ja herkut tietty mutta ne on pysynyt aisoissa koko aika.

Eilen sanoin mun työkaverille että ihanaa kun syystakki mahtuu mulle kun keväällä ei mahtunut yhtään kiinni. Kattoi mua vähän aikaa ja sano "Oikeestikko?! Paljonko sä oot laihtunut??"
Kerroin luvun ja seurasi hetken hiljaisuus. Sitten sanoi että nyt kun todella kattoo niin kyllä kasvoista huomaa että painoa on tippunut.
Ei se lohduttanut, mutta yritti edes olla kohtelias.
Eka jolle kerron paljonko olen laihtunut. Hämmästyksen ilme oli kyllä ilmeinen.

Mä mietin sitä hetkeä kun kehtaisin julkisesti tunnustaa tän projektin (eli olisin niin kevyt että kehtaisin kertoa paljon olen painanut...).
SITTEN KUN, projekti on siinä mallissa niin laitan ennen-jälkeen kuvat esille ja kirjoitan siihen isolla että "Minä tein sen!". Se ajatus lämmittää mieltä.
Sinne on vaan hirveesti vielä matkaa mutta helpottaa kun välillä pystyy miettimään "mahdottomuuksia" ja nauttia siitä tunteesta mikä mulla silloin voi olla.

Ei mulla nyt kummempaa, mä meen uusintamittauksille (taas) ja lasken uudestaan senttejä oonko mä ne laskenut muka oikein.

muokkaus. Tarkistusmittasin vielä uudestaan, ja ei nyt ihan niin huikeita senttejä tullut kuin ekalla ja tokalla kerralla (ilmeisesti mitta oli jotenkin huonosti?) mutta huikeita tuloksia silti ;)

-Norsu

lauantai 22. syyskuuta 2012

Päivä 82

Eilinen meni sikäli taas kohtuullisesti että kalorivajetta oli reippaasti.
Taas täyttä paskaa.
Kävin kävelylläkin, vaikkakin todella LÖNTYSTELLEN niin kävin silti. Ihanaa oli saada raitista ilmaa.
Tänään vietän taa yksinhuoltajan elämää pienen kanssa, isommat ovat leirillä.
No, en mä tavallaan edes vietä, mä oon töissä koko päivän ja vauva menee tädilleen hoitoon.
Illalla myöhään haen vauvan kotiin nukkumaa, käytän koirat ulkona ja sit on mun omaa aikaa.
Ois eilen vielä tehnyt mieli lähtee kunnon lenkille, mutta sit se jäi kun jumiuduin kotiin tän väsymyksen kanssa :/
Ei se mitään. Ensi viikolla lapsella on terapiaa jonne matkaa reilu 5km. Se on aamusta enkä nyt tiedä jaksanko nousta niin että kävelisin sinne mutta ainakin ajattelin kävellä pois. Saisi yhdistettyä näitä liikkumisia johonkin niin tulisi sitten kanssa liikuttua. Se asennoituminen on vaan niin hankalaa taas.
Terapia alkaa olemaan nyt 2krt/viikko, joten jos kävelisin molempiin suuntiin reitin niin mun aiemmin asettama viikko-tavoite kilometreissä olisi täynnä.
Mutta kun se on niin helppo mennä kyydillä.
Ollaan alettu paikallisen yrittäjän kanssa hieromaan kakku-bisnestä.
Saa nähdä suostuuko hän mun ehdotuksiini.
On se vaan kyllä niin että ihan helvetisti pitää tehdä kakkuja että saisi palkkaakin..
Jos me nyt saadaan asiat sumplittua niin että aloitetaan yhteistyö niin sitten mun viimenenkin vapaa-aika menee :D Saa nähdä kuinka sitten jaksan.
No osan voi onneksi tehdä vauvan kanssa, mutta sit jotkut koristeet vaatii pitkään keskittymistä joka pitää hoitaa silloin kun mieskin kotona.
Eli sit mä oon ensin tietty töissä lauantait, 2-3 arki-iltaa ja ylimääräsellä ajalla (tai öisin) väännän kakkuja. HUI! Niin ja saatan mä sunnuntaitakin olla töissä jos saa vuoroja, mutta se tietää aina tuplaliksaa ni se helpottaa :D
No kaikki raha on kotiin päin, ei mahda mitään. Mä en pientä päikkyyn voi laittaa kun sielä ei saa hänen tarvitsemaansa tukea, enkä mä kyllä muutenkaan halua sitä laittaa sinne :/
Mut asuntolainat ne vaan on pakko maksaa. Onneksi helpottaa kotihoidontuki ja vammaistuet että pystytään jotenkuten tää kotihoito mahdollistamaan. Jos nyt vaan vielä vähän enempi rahaa saisi.
Juuri kun mä olin päättänyt että ei mitään ylimäärästä elämään. Mutta niin se elämänvirta kuljettaa.
Voi olla että tilauksia ei tule kuin neljä kuussa, tai parhaimmillaan (pahimmillaan?) niitä saattaa tulla useita viikossa. Hui. No, yötyötä sit ja silleen. Herätään kukonlaulun aikaan.
Olinhan mä hullu menossa yötyöhönkin ennenkuin tää nykyinen osa-aikatyö löytyi ;)


Sit toki pitäis löytää viel selkäranka etten syö taikinaa XD

Kohta töihin!

-Norsu


perjantai 21. syyskuuta 2012

Päivä 81

Eilinen meni ihan _kohtuullisesti_.
Eli kasviksia tuli se 500g.

Mulla on palannut mun jatkuva väsymys :(
Siis se väsymys jonka luulen johtuvan mun kilpirauhasesta mutta kukaan ei suostu niitä testejä seuraamaan. Viimeksi en saanut aikaa lääkärille edes koska lähihoitaja ajanvarauksessa sanoi että "Turhaan enää mietit sun tuloksia, sun testit oli viitteissä a sulla on kilpirauhanen kunnossa" ja päälle paasausta terveellisestä ruoasta ja liikunnasta. Tosin edeltävätkin testit oli tehty 2v aiemmin, kerran.
Väsymystä on vaikea selittää. Se on sellanen kuin just ois herännyt ja venytyttää ja haukotuttaa. Mutta se olotila kestää 24/7. Välillä on parempia kausia, välillä huonompia, nyt on se huonompi.
Tukkakin kun lähtee päästä ja kuukautiset heittää häränpyllyä :/

Varmaan jo aiemminkin kerroin että kilpparin vajaatoiminta on suvussa hyvin vahvana naisilla, niin isän kuin äidinkin puolelta. Mutta kait munkin pitää odottaa 40-vuotiaaksi että oireet otetaan tosissaan.
Olenhan mä taas varannut lääkäriaikaa ja sen kaksi kertaa unohtanut.
Olen ollut menossa sinne ensisijaisesti ehkäisy-asioissa mutta päättänyt että läväytän kaikki tiskiin ja pyydän niin kolesterolit, verensokerit, hemoglobiinit ja ne kilppari-testit.
No eipä paljoa lohduta että meidän omalääkäri on ihan paska, siis oikeesti.
Mä kävin hakee saikkua kun raskaana liitoskivut estivät kävelemästä ja seisominen ei onnistunut kauaa. Istualtaan ei meinannut päästä ylös. Alkoi selittämään ruokaympyrää ja liikuntaa.
Joo liikkuisinhan mä mut ku en pysty. Myönsi huikeet kaksi päivää saikkua ja "suositellaan siirtoa toisiin työtehtäviin". Ei tosin osannut sanoa että miten mä perhepäivähoitajana siirryn muihin tehtäviin, joihin vielä kykenisin. Kuulemma esimiehen asia.
Esimies ei ollut kovinkaan tyytyväinen ja tuli itellekkin olo että kait mä sit vaan kuvittelen kaikki kivut ku oon nin lihava ja laiska. Esimies ei keksinyt mihin mut voisi siirtää kun en voisi muuta kuin istua päiväkodilla niin eipä musta töihin ole :/
Mut sit piti tämmösen todistuksen takia tehdä selvitystä "ylemmälle" taholle mun terveydentilasta ja jos mä kerran lääkärin mukaan oon kykenevä töihin muissa vastaavissa hommissa niin miksi mä en sit siirry päikkyyn.
Huoh, vituttaa vieläkin tuo soppa.
Mulla siis liitoskivut olivat viikolta 27 (kesäloma alkoi just kun kivutkin....), aivan helvetilliset. En pystynyt sängystä nousemaan kun jalkojen avaaminen/sulkeminen tuotti kivun joka sai mut huutamaan. Öisin itkin kun en  voinut vaihtaa asentoa. Kävely oli hidasta ja kivuliasta. Tuohon soppaan kun lisäsi raskausdiabeteksen ja issiaskivut (molemmissa raskauksissa issias oireillut), jatkuvan väsymyksen ja koko raskauden läpi oksentamisen (useasti päivässä), niin lääkärin mielestä mä kyllä pystyn menemään töihin, kun pitäis syödä terveellisesti ja liikkua niin raskauskin sujuu hyvin ja voin olla töissä. Ainiin, toki mulla verenpaineetkin jo tuolloin alkoivat kohoamaan. Mut ei sekään ole syy olla pois töistä kun mä nyt vaan en syö terveellisesti kun oon lihava.
Vittu.
Ylipainoisena lääkärissä käynti on yhtä helvettiä. Mä en halua menna ennen ku pää on kainalossa.
Sanoin kyllä miehelle että meen sen ehkäisyasian hoitamaan yksityiselle kun vaan saadaan vähän rahaa... Mut siihen asti me yritetään elää sitten ilman tuota hormoni-ehkäisyä.

Puhuttiin miehen kanssa eilen tupakin polton lopettamisesta.
Me oltiin 2v polttamatta ja ratkesin (tahallaan, ei kiinnostanut enää). Mies ratkes perään.
Nyt oikeestaan vituttaa vaan rahanmeno, mutten edes halua luopua tupakasta :/
Täytyy kattoo josko tekis uudenvuoden lupauksen sitten?
Mä tykkään tupakoida, mul on hetki omaa rauhaa terassilla käryttelemässä. Mulla on syy lähteä hetkeksi sinne pakoon hulinaa. Vessaan meno ei riitä, eikä se että menen jäähylle ulos ilman tupakkaa. Mua vaan helpottaa se tupakka. Mut kait sekin ois lopetettava, syöpähän näillä geeneillä vielä tulee.

Mulla oli joku asiakin tänne sanottavana mut enhän mä mtn muista.

-Norsu

torstai 20. syyskuuta 2012

Päivä 80

En malttanut huomiseen vaa'an kanssa.
Ilmeisesti tuo mässykausi sai nestettä kehoon jonkinverran tai jotain, paino oli meninaan 2.5kg pienempi kuin viime perjantaina. Uskoakseni tuloksen kävin vaa'alla kahdesti.

Sitten hiipi mieleeni Raparperin vaa'an vaihto ja mietinkin että pitäisikö mun tässä vaiheessa pohtia uutta vaakaa kuitenkin? Jos mun pudotukset ei pitäiskään paikkaansa?  Tai ehkä mä odotan että tuo menee lopullisesti rikki?

Ainii, yks tavallaan toinenkin hyvä uutinen tuli.
Kioklubi on vihdoin alkanut piirtää mun edistyskäyrää ja näyttää siis vanhatkin tulokset mitä sinne olen merkannut. Mun se alkuperäinen lähtöpaino ei olekkaa se 129, vaan jossain vaiheessa olen punnannut itteni aloittaakseni laihiksen ja siel oli lukema 131.9kg pahimmillaan :/
Eli mähän oon sitten laihtunut ihan helvetisti kaikkiaan!!! 
Jännä olla onnellinen siitä että joskus on ollut vieläkin painavampi :D
Eilinen kasvistavoite epäonnistui, mutta ei hätää, energiapallura oli vihreä (eli proteiinit ja rasvat oli kohdillaan). Ja musta se on se vaikein pallura saada vihreäksi. Vähällä vaivalla ois saanut kasviksetkin mutta illalla en jaksanut alkaa pupeltaa mitään kun töistä myöhään tulin...


Satanen on niin lähellä!
Mun teksti on kaikkiaan niin tylsää että pakko aina lisätä niitä kuvia mitä joskus koneelle on tallennellut :D

Mietin eilen isojen kokojen "muuntamista" normaalikokoiseen...
Et jos mulla o isojen tyttöjen kokoa olevat housut, vaikka 42 niin vastaako se normaalikokoa 46?
Mä niin odotan sitä että mahdun normaalikoon 46 housuihin, voisi ostaa paljon kivampia vaatteita...
Kaikkia isojen tyttöjen vaatteet kun on mitä on, harvemmin löytyy sellaista joka oikeasti pukisi, housu-valikoima on monesti onneton, en löydä mun tyylistä. Mutta normaalikokoisten vaatehyllyt taasen notkuvat just niitä mun vaatteita :/
Tosin, kaikki kauniit paidat ne ei mulle hoikimpinakaan aikoina (paino 75) istuneet mun käsivarsien takia :/ Mutta siihen tähtään että joku päivä mun allit kutistuu. Kun saan painoa alas, haluan alkaa jollain tapaa treenaamaan käsiä ainakin. Ja keskivartaloa. Mutta kun tuloksia ei tämän rasvakerroksen kanssa voi nähdä niin motivaatio ei riitä.
Toisaalta, mulla on ihan täysi työ pitää motivaatiota yllä edes tähän painonpudotukseen joten ehkä mä en senkään takia nyt kykene aloittamaan... Jos epäonnistun niin sit tuppaa kaikki olemaan "ihan sama".

Seuraavat kuvaukset pitäisi olla lokakuussa, (ja viimeiset) mutta kuulin huhua että ne peruttaisi :/
Tavallaan toivon että perutaan, vihaan kameroita. Mutta toisaalta, näkisikö siitä jo sit niitä tuloksia?


-Norsu

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Jatkuu taasen

Oli nyt heti pakko tulla kirjoittamaan.
Hyvä syy meinaan.
Jos joku muistaa lukeneensa mun talvitakki-haasteesta ja siitä kuinka se on mahdoton, joku 15cm ennen ku menee edes kiinni.
No, se MENI KIINNI!!! Repikää siitä!

Okei, ei se "käyttökunnossa ole" koska pienikin kumarrus saisi koko takin repeämään, mutta nyt ei oo monesta kilosta kiinni että mahtuu!!!
Voi mieletöntä!!!!!!

-Norsu

Päivä 79

Ja kalorikammo.

Eilinenkin meni hyvin kaloreiden puolesta, eli niukoissa kaloreissa. Muttamutta.
Laatuna oli sitä ja tätä.
Liian vähän kuitua ja liian vähän kasviksia. Rasvatkin oli vääränlaisia.
Mä TIEDÄN että mun pitäis ottaa vaikka salaatti lisäksi (kaloritkin antaisi sen myöden) ja lurauttaa joukkoon öljyä tai laittaa vähän auringonkukan-siemeniä niin pallurat vihertäisi.
Mutta miksi en tee sitä?
Koska mulle on tullut kauhea kalorikammo.
Merkkailin kiloklubiin ensin kuvitteellisia ruokia (terveellisiä, kasvispitoisia) jotta saisin tasapainon ruokaan. Mutta mitä mä sitten teen? Alan ruksimaan niitä pois koska en halua "liikaa kaloreita" vaikka todellisuudessa niitä on silti liian vähän.
Kuiduista nyt viis ja rasvan laadusta, näköjään mun on vaikea kaikkea hoitaa kerralla mutta tän päivän tavoite on saada kasvikset täyteen, niitä mä tarvitsen.

Mulla olisi hirveä houkutus käydä ostamassa Alli-lääkettä. En ole vielä sortunut, ja yritän olla sortumatta. Ei se mitään muuta, etenkin kun mun ruokavalion rasvat on ihan kohtuulliset ja kaloreitakin niin niukasti... Mutta ajatus siitä että se sieppaa rasvan ruoasta, houkuttaa helvetisti.

Eilen tein itselleni iltapalaksi ihanaa herkkua.
Ruisleipää, päälle hiukan ketsuppia, ohuenohut kalkkunaleike, puolikas ananas ja pari siivua juustoa ja chiliä. Niin ja oreganoa. Uuniin ja njams!!! Söin tuollaisia kaksi.
Syömisen jälkeen mun teki mieli tehdä lisää ja sohvalla kävin itseni kanssa taistelua.
Mietin miltä mun vatsani tuntuu. Tuntuu että se on täysi, ei ähky vaan "sopivasti täysi". Söin luumun perään ajatellen että kyllä se mieliteko häviää. Join 0.5l vettä ja odotin 20min että "aivot reagoi", ei ole nälkä. Ja paskan vitut. Mun kroppa huusi sitä herkkua lisää, se huusi että nälkäkuolema koittaa jos en käy tekemässä (ainakin) yhtä lisää.
Mä odotin ja odotin, olin jo menossa keittiöön mutta joka kerta mietin vain sitä -700g viikko. Ei se siihen huutoon auttanut, mutta loppuviimein kun olin juonut litran vettä ja matkalla keittiöön kurvasinkin hammaspesulle niin selvisin houkutuksesta.
Illalla sänkyyn mennessä olin ylpeä itsestäni. Mun pitää oppia ettei mun "nälkähuuto" ole oikeaa nälkää, mun vatsanihan oli täynnä, tunsin sen. Se huuto oli mieliteko.
Mut on vaan ohjelmoitu niin että jotta tunnen itseni kylläiseksi, mulla täytyy olla ähky. Siis sellainan vetoveks ja perse painaa. Silloin tunnen etten ole nälkäinen.

Kyse ei ole siitä että olen niukilla kaloreilla, eikä jostain "puutoksesta" koska olen laihduttanut oikeasti noudattaen tarkkoja ohjeita ja saanut varmasti kaiken tarvittavan, sama huuto oli silloinkin.
Se on vaan niin pienestä kiinni että käy vielä "vähän ottamassa".
Ja kun ottaa vähän niin kohta ottaa taas vähän ja kohta on putki auki.

Helvetin ruoka-vammanen minä :/

-Norsu

tiistai 18. syyskuuta 2012

Jatkuu Päivä 78

Oli pakko palata vielä.
Ihan tylsääkin tylsempää lätinäähän tää on mutta jos ajatuksia saisi selkiytymään.

Hetken jo pohdin palaavani korvikeruoalle väliaikaisesti ja yrittämään uutta nousua.
Tavallaan ajatus hyvä koska alkuun tuntui että valintojen tekemisen kuurin jälkeen oli helpompaa.
Mutta sitten kun se siitä alkaa horjumaan niin se tuppaa horjumaan kunnolla.
Alun jälkeen ja nälän kadottuahan kuuri oli helppo. Tosin pääsisikö sitä edes alkuunkaan.
Mutta kääntöpuolella on se että jos aloitan ja kuurin jälkeen taas horjun, horjun lujempaa kuin ekalla kerralla joten tulos voi olla musertava. Kauhuskenaario on se että ensi kesään mennessä lihon kaikki takaisin ja korkojen kera.

Pähkäilen päässäni kaikkia ihme-diettejä vaikka tiedän ettei ne mitään ratkaise. Musta tuntuu että jokaisen ihmedietin jälkeen se terveellisesti syöminen on vaikeampaa. Sitäpaitsi, mun täytyy kuitenkin opetella uusi elämäntapa ja diettiin pitäisi saada sisällytettyä sen opettelu.
Oi miksi mä olen päästänyt itseni tähän kuntoon?! :'(
Kaikki tuntuu niin vaikealta.

-Norsu

Päivä 78

Ja horjumista.
En ole kaatunut mutta horjun.
Kalorit on alle 1500, mutta taas kerran, yhtä salaattia lukuunottamatta roskaa.
Määrällisesti en siis eilen syönyt paljoa mutta rasvainen kastike ja lihapullat joita närpin kasvattivat kalorisaldoa aikalailla. Ja siinä tuli sitten sitä punaistakin lihaa.
Huhhei.

Kaatuminenkin oli hyvin lähellä tänään.
Mieheni ehdotti yhteistä lounasta. Vastasin jo että joo ja suunnittelin kiinalaista (mä rakastan kiinalaista ruokaa :( ) maha kurni entisestään ja tiesin jo että ravintolassa (etenkään kinkissä) en pysty syömään kohtuudella. Me harvoin käydään ravintolassa, saatikka niin ettei olisi lapsia mukana.
Onni onnettomuudessa, emme olleet varmoja monelta koululaisten päivä loppuu joten tultiin kotiin ja mies kiiruhti töihin. Vaikka meinasin jo sanoa että jätetään avaimet ja mennään nyt sit.
Eli tämä päivä toistaiseksi on mennyt hyvin, ja yritys kova selvitä tästä päivästä voittajana.
Pallerot edes keltaisiksi :(

Laskin tuossa että ensi kesän tapahtumaan jonne haluan laihtua on viikkoja jäljellä 46.
Jos pystyisin pudottamaan painoa 700g/viikko painaisin enää 76.8 kg !!!!
Mieletöntä. Kait mä pystyn siihen??

Tuli jotenkin hyvä mieli kun tajusin että 30kg ni oisin jo todella lähellä maaliviivaa... Olenhan mä ennenkin sen verran pystynyt pudottamaan. Ja pudotin sen verran alle 6kk, mutta silloin rääkkäsin itseäni.
Vaikka hetkittäin tilanne tuntuu mahdottomalta niin ihana saada edes hetkellisesti niitä toivonpilkahduksia. Tai oikeastaan koko aika tilanne tuntuu mahdottomalta, mutta joskus hetken tunnelin päässä pilkahtaa valo.
Mun pitäisi kasvattaa itselleni selkäranka, mutten tiedä miten.
Alku on se vaikein, ainahan se on. Nyt vaan horjun aina heti alussa jo niin etten pystyssä pysy :(
Ja aina se ylösnousu on vaikeampaa.

Mua kalvaa itsessäni tapahtuneet (henkiset) muutokset ja kriisit.
Musta on tullut mustasukkainen :( Siis todenteolla. Ja vainoharhainen.
En oikein tiedä mitä tekisin asialle enkä miehellekkään viitti kertoa vaan pohdin vain hiljaa mielessäni.
Lähes päivittäin saan tuntemuksen että mies ei rakasta mua enää. En vain ymmärrä miksi rakastaisi.
Miehen teot eivät tätä tuntemusta saa aikaan koska halii ja pussailee ja sanoo rakkaaksi ja kertoo rakastavansa. Mutta mun mieli sanoo ettei se oikeasti rakasta.
Varmaan nää mun jatkuvat epäonnistumiset saa mut tuntemaan itseni entistä huonommaksi ja siksi en voi ymmärtää mitä mies mussa näkee :/

Jos mä olisin mies niin en mä mua rakastaisi.
Mä kyllä rakastuisin siihen naiseen joka oli silloin kun me tavattiin. Ihan ok näköinen, lähes normaali-painoinen, itsevarmuutta huokuva nainen.
Nyt mä en vaan ole enää mitään niistä.
Kait se tästä taas iloksi muuttuu.
Pitää yrittää muistaa että se on mun pää joka haluaa ajatella mitä ajattelee ja se ei tee niistä ajatuksista tosia.

-Norsu

maanantai 17. syyskuuta 2012

Päivä 77

Huonoja valintoja huonojen perään.
No olihan minulla sentään tomaattia leivän päällä.
Kaloreita tuli vähän, jes. (1311kcal)
Pallurat kiloklubissa punanen-punanen-vihree-punanen.
Eli ainoa vihreä oli herkut. Vaikka illalla söin sitten mansikka-eskimon.
Järkeilin illalla että "Ei ole väärin syödä sitä, kun kuitenkin _voisin_ syödä puoli litraa jädee desillä kinuskia. Terveellisempää siis on eskimo".
Tosin, ei siinä ole kuin se 100kcal niin jos siinä yhdessä pysyy niin ei se ole paha... En ees uskalla miettiä miä mun jäde-annoksissa on ollut. joku 3dl jädee, nonparellei, ja jotain kastiketta paljon, tai kaakaoo... No onneksi en noita kovin usein ole syönyt.

Onnistuukohan tämä päivä??
Mä aina aamulla päätän että tämä päivä on täydellinen mutta joka ilta huomaan epäonnistuneeni.
Joten, mun pitäisi onnistua ensin jossain pienessä asiassa ja olla ylpeä siitä. Koska nyt mä vaan petyn itseeni kerta toisensä jälkeen :(
Mutta kun en mä voi olla ylpeä jos en tee täydellistä suoritusta.


En ole vieläkään kahlannut blogeja läpi, muutamia pika-kelailin, mutta en voinut käydä kommentoimassa kun mies oli kotona (kun en voinut kirjautua norsuksi). Mutta yhden blogin löysin joka oli aivan kuin mun näppiksestä. (http://elmkilojentakana.blogit.fi/) Käykääs kurkkaamaan...

Meinasin eilen lähteä lenkille mutta mulla on vaan tekosyitä toistensa perään. Suututtaa.
Tällä hetkellä vetoan flunssaan. Viime viikolla oli huono sää. Ensi viikolla varmaan on jo niin kylmä.

Unohdin viime päivityksestä sen että mullahan oli tää "talvitakki-projekti". En ole vielä läheskään siinä mutta olihan mulla siihenkin puoliväli-tavoite. Mul ei meinaan mun yks tuulitakkikaan mahtunut. No, nyt mahtuu 0/


-Norsu

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Päivä 76

Juu menihän se päivä niinkin.
Kalorit oli siinä vähän vajaa 1600. Eli ihan ok niiden puolesta.
Ruoan laatu oli ihan täyttä paskaa.
Mutta kalorit sentään. Eilen ei edes ollut morkkis kun kotiin myöhään tulin ja söin pitsaa, enhän mä ollut siihen mennessä kerinnyt syödä mitään. Tänään vituttaa. Ei mun ollut nälkä kun kotiin tulin mutta söin silti. Vituttaa lähinnä se että oisin helposti voinut valita paremminkin, mutta valitsin sen helpoimman reitin.
Elämä on.
Kaiken tän lisäksi eilen oli ihan hirveen rankka työpäivä, ehdin kaikkiaan istua työn ohessa maks.10min, en kerinnyt vessaan, en kerinnyt syödä (tosin ei mun ollut nälkäkään) ja hikoilin koko päivän. Ja mulla on flunssa ja kauhea yskä.
Tänään kun pitsa-turvotusta on (mul suolasesta turpoo sormet ja varpaat ihan hullunlailla) ja pää täynnä räkää niin tuntuu kuin olisin jäänyt jyrän alle. Jos tän turvotuksen jaksaisi muistaa aina illalla, ehkä sitä oppisi miettimään kahdesti.
Mulla oli hyviä sotasuunnitelmia jotka on nyt valuneet kankkulankaivoon.
Mä en jotenkin pysty niihin suunnitelmiin asettumaan.
Tän hetken suunnitelma on aloittaa se _maltillinen_ elämänkevennys, ja opetella syömään säännöllisesti ja terveellisesti. Muttamutta. Se on helpompaa ajatella mitä tekee kuin se että sit oikeesti kanssa tekee niin.

Eilen kaivoin kuvia konelta jotka on kuvattu ajalta jolloin olin paksuimmillani. Tai en mä kiloista tiedä mutta mä luulen että olin paksuimmillani.
Sitten kuvasin itseäni peilin kautta. Kyllä mä oon kaventunut siihen nähden mistä olen lähtenyt, mutta kuvat kertoivat karua kieltään siitä että tekemistä on ihan vaan vitusti.

Voiko muuten laihdutuksen tuloksen laskea ajalta jolloin on kiloja eniten ollut?
Eli ei niin että "Kun aloitin laihdutuksen" vaan yksinkertaisesti niin että "kaikkiaan kiloja on lähtenyt..."?
Olis paljon kivampi sanoo että oon nyt kaikkiaan laihtunut 20kg..
Tai vielä hienompaa olisi päästä sanoo että kiloja on kaikkiaan tippunut 29 mut ne oli raskauskiloja ne...
Huoh. Mitähän tämäkin päivä tuo tullessaan.

-Norsu

lauantai 15. syyskuuta 2012

Päivä 75

Ja eilinen meni hyvin.
Tai kalorit oli oikein matalat ja rehujakin tuli. Kiloklubin pallukat oli keltanen, keltanen, vihree ja punanen. Kuitu oli vähän huonona. Muihin oon tyytyväinen kun noin lonkalta söin eilen.
Eli siis illalla laitoin syntilistan kiloklubiin.
Ainoa mikä eilisessä ottaa pannuun on se että mä söin ekan kerran tyyliin viideltä. Ja sen lisäksi vituttaa se että sit söin kuitenkin viel vähä myöhemmin pari ruisleipää, vaikkei tehnyt yhtään mieli/maha oli täysi.
Noi on ne mun ongelmat minkä takia mä olen lihava. Tai niin mä uskon. En osaa syödä säännöllisesti, en vaikka kuinka yritän. Mä en osaa syödä aamulla ja monesti tuo ruokailu venyy ja paukkuu. Ja se on ongelma että syön vaikkei tarvitsisi. Eli vaikka nyt tällä saisin kiloja tippumaan niin ne hiipii takaisin, ongelmahan ei ole poistunut.

Mä oon tän urakan aikana miettinyt että miten ihmeessä mä olen voinut lihoa näin lihavaksi?
Monesti mietin "Mitä nyt söisin normaalisti" ja hämmästyttää miten muka olen voinut syödä tyyliin 2500kcal päivässä aikavälillä 16-23? Kun ei mun mietinnät "mitä söisin nyt" oo ihan semmosta kalorimäärää lähellekkään antaneet. No, tiedähäntä. Kait mä vaan sit oon vedellyt itseltänikin salaa mitä sattuu.

Tänään pitkä päivä töissä. Yleensä en kerkiä enkä jaksa syödä mitään. Pitsaa ois tarjolla tänään. Taidan ottaa soijajuomaa mukaan ja kuppikeiton. Jos nyt nälkä yllättäisikin niin vaihtoehtoja on.
Toisaalta, mun koko päivän energiat saan tuhlata töissä, illalla kaadun vain sänkyyn että voisinhan mä aivan hyvin syödä kevyt-pitsan.
Kalorilaskurin mukaan saisin syödä tänään 2700kcal niin en laihtuisi mutta siin on mun peruskulutus tälle päivää. Työ on melko raskasta.
Kevyt pitsassa on kaikkiaan kaloreita alle 900kcal.
Itseasiassa en nyt oo ihan varma kun kalorilaskuri antaa vähän kummia lukemia :/
No pointtina kuitenkin että se mahtuisi aivan hyvin mun tän päivän kaloreihin, kun en sit muuta syökkään. Ellen sitten tyyliin soijajuomaa. Ja silti kalorit on kotiin tullessa siinä tuhannen luokkaa.

Saa nähdä kuinka käy. Helpottaa kun tietää että kaloreiden puolesta tämä päivä ei mene mitenkään läskiksi.

-Norsu

perjantai 14. syyskuuta 2012

Päivä 74

Ja kaatuilua.
Kaksi viikkoa meni ja en edes saanut luettua niitä blogeja. Hmph.

Kaksi viikkoa kaatuilin, välillä pahemmin ja välillä melko pehmeästi.
Uskaltauduin kuitenkin vaa'alle nyt kun kerran aloitin synninpäästön ja luku oli sama kuin kaksi viikkoa sitten, eli 109kg. Huoh, odotin että olen lihonnut :/
Mä en normaalisti oikeesti oo näin kauhee mässyttäjä. Mut aina kun pitäis oikeesti yrittä vähän vahtia mitä syö niin just sillon mul menee överiksi.
Eilen kävi niin. Mulla ei ollut edes nälkä. Oli kello jo noin 17, en ollut syönyt mitään kun oli kiireinen aamu, ja pohdin syönkö makkarakeittoa (makkarat poimien, vältän edelleen sitä punaista lihaa), vai teenko thai-tonnikala salaatin..
Päädyin jälkimmäiseen. Söin salaatin ja olin ihan täynnä.
Mut kun _teki mieli_ silti makkarakeittoa. Vähän aikaa tasottelin ja hain pienen kulhollisen keittoa.
Sit tasottelin ja hain toisen ja illemmalla vielä pikkuriikkisen (lähinnä vika oli lientä enää).
Ja vielä illalla vaikka olin ähkymössytys edelleen, päätin tehdä pari ruisleipää...
Helvetti. Mun ei oikeesti ollut nälkä, maha ei ois vetänyt, mut jotenkin mä ajauduin siihen kun "ei saisi ottaa enempää", "pitää kuunnella kehoaan" jne.
Yritin laskea kaloreita kuinka noista tuli mutta ei oikein onnistunut kun keitosta annoksen mittaaminen on haastavaa...
No, kaatuilusta huolimatta on pakko jatkaa. Mä haluan ennen joulua alle sadan kilon ja piste.

Oli muuten hienoa kun kävin ostamassa itselleni farkkuja. Löysin täydellisen istuvat farkut. Vaikka oli isojen koko, niin koko oli 46! Kun vielä aiemmat olivat 52!
Se oli hieno tunne. Samalla reissullä löysin ihanan "mekkopaidan", yritin etsiä kuvaa muttei löytynyt.
Kävin vähän kavereiden kanssa radalla.
Arvatkaa mitä? Mä en ollut edes vika liha tiskissä!!!!
Yleensä (silloin harvoin ku baarissa olen) muhun liimautuu vanhat ukot (+50) tai ulkomaalaiset.
Tällä kertaa kaikki oli toisin. Jo pari tuntia ennen baarin sulkeutumista pöytään tuli _hyvin_ vetävä näköinen nuori mies. Oli se mua vanhempi mutta oikein babyface <3
Siinä sitten rupateltiin ja kaikennäköstä kavereidenkin kanssa hösättiin. Jossain vaiheessa tajusin että kyllä se siihen tuli mun takia. Ei käynyt käsiksi kuitenkaan heti, oli kohtelias ja mukava.
Se tunne <3 <3 Mulla on vielä markkina-arvoa, ainakin yhdeksi yöksi.
Loppuillasta alkoi käsi hapuilemaan vyötäröä ja mun mahanpohja heitti hupskeikkaa.
Jatkoillekkin tuli pyyntöä, mutta en mä sitten lähtenyt, olihan mulla mies ja lapset. Vaikka tarjous olikin enempi kuin houkutteleva. (koska halusin testata omaa markkina-arvoa, jätin kertomatta siviilisäätyni...)


Että semmosta.
Kaivoin tänään sentään jo kiloklubin esille. Mun on niin hemmetin vaikea pysyä ruodussa ellen tee syntilistaa. Siis mun on pakko tehdä täysillä tai ei ollenkaan.
Kuppikeitoilla olen edelleen joitakin aterioita korvannut mutta en mä enää pysty nesteillä vaan olemaan. Tai pystyn, mutta mä luulen että kuukausi oli riittävästi. Kun se "arkeen paluu" ei onnistunutkaan vaan aiheuttikin ehkä enempi kompasteluita kuin miltä alkuun näytti niin ehkä parempi nyt vaan opetella syömään oikein. Tai lähinnä kohtuudella.

Näihin mietteisiin, yritän nyt aktivoitua tämänkin kanssa, kun tää blogi selkeästi auttoi pysymään ruodussa. Kävi vähän niinkuin "poissa silmistä, poissa mielestä" ja jouluun asti on vielä paljon hommaa joten...

-Norsu