Kalorit oli siinä vähän vajaa 1600. Eli ihan ok niiden puolesta.
Ruoan laatu oli ihan täyttä paskaa.
Mutta kalorit sentään. Eilen ei edes ollut morkkis kun kotiin myöhään tulin ja söin pitsaa, enhän mä ollut siihen mennessä kerinnyt syödä mitään. Tänään vituttaa. Ei mun ollut nälkä kun kotiin tulin mutta söin silti. Vituttaa lähinnä se että oisin helposti voinut valita paremminkin, mutta valitsin sen helpoimman reitin.
Elämä on.
Kaiken tän lisäksi eilen oli ihan hirveen rankka työpäivä, ehdin kaikkiaan istua työn ohessa maks.10min, en kerinnyt vessaan, en kerinnyt syödä (tosin ei mun ollut nälkäkään) ja hikoilin koko päivän. Ja mulla on flunssa ja kauhea yskä.
Tänään kun pitsa-turvotusta on (mul suolasesta turpoo sormet ja varpaat ihan hullunlailla) ja pää täynnä räkää niin tuntuu kuin olisin jäänyt jyrän alle. Jos tän turvotuksen jaksaisi muistaa aina illalla, ehkä sitä oppisi miettimään kahdesti.
Mulla oli hyviä sotasuunnitelmia jotka on nyt valuneet kankkulankaivoon.
Mä en jotenkin pysty niihin suunnitelmiin asettumaan.
Tän hetken suunnitelma on aloittaa se _maltillinen_ elämänkevennys, ja opetella syömään säännöllisesti ja terveellisesti. Muttamutta. Se on helpompaa ajatella mitä tekee kuin se että sit oikeesti kanssa tekee niin.
Eilen kaivoin kuvia konelta jotka on kuvattu ajalta jolloin olin paksuimmillani. Tai en mä kiloista tiedä mutta mä luulen että olin paksuimmillani.
Sitten kuvasin itseäni peilin kautta. Kyllä mä oon kaventunut siihen nähden mistä olen lähtenyt, mutta kuvat kertoivat karua kieltään siitä että tekemistä on ihan vaan vitusti.
Voiko muuten laihdutuksen tuloksen laskea ajalta jolloin on kiloja eniten ollut?
Eli ei niin että "Kun aloitin laihdutuksen" vaan yksinkertaisesti niin että "kaikkiaan kiloja on lähtenyt..."?
Olis paljon kivampi sanoo että oon nyt kaikkiaan laihtunut 20kg..
Tai vielä hienompaa olisi päästä sanoo että kiloja on kaikkiaan tippunut 29 mut ne oli raskauskiloja ne...
Huoh. Mitähän tämäkin päivä tuo tullessaan.
-Norsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti