Päivä 58

Ja hukassa.

Mä olen ollut huningolla.
Viime yönä valvoessani kuitenkin yritin tsempata itseäni jatkamaan.
Tein taas päätöksen jonka olen tehnyt nyt monta kertaa kahden viikon sisällä ja silti epäonnistunut puolessa päivässä.
Tänään uskaltauduin vaa'alle. Ja näytti positiiviselta tilanteeseen nähden.

Pudotus 0.8kg. Ja vielä kuukautiset päällä ja odotin mässäilynkin takia +3-5kg... Eli hyvin se meni sitten..
Yritän miettiä ensi kesää mutta jotenkin ksikki tuntuu niin kaukaiselta :/
Mua ahdistaa tällä hetkellä moni asia ja mua pelottaa.
Elämän arvaamattomuus, koskien terveyttä ja avioliittoa.
Vaikka meillä ei ole mitään kummallista kränää niin jotenkin mut on vallannut ajatus että kyllä se mut vielä vaihtaa parempaan :'( Mä omassa päässäni mietin jo tilanteita mitä eron jälkeen tulee ja kuinka mä niistä selviän :/
Musta on tullut tosi vainoharhainen että mua petetään, ja se syö ihmistä aika paljon.
Vitunmoinen väsymys on palannut, mulla oli hetken hyvä olla mut nyt vaan väsyttää väsyttämisen perään. Tosin osa on varmaan nyt "hiilari-väsymystä" koska oon mättänyt leipää aikalailla :/
Eli jos nyt saisinkin lopetettuu tän mättämisen ni jos se väsykin siitä?

Jos jotain, ni oon kuitenkin hyvin pitkälti pysynyt erossa punaisesta lihasta.. Oon tainnut nyt syödä pari haukkua miehen pitsasta jossa lihaa (söin mä omaakin ^*nolottaa* mut siin oli kanaa... Ja niih, kuitupohja ja vain ripaus juustoa kun itse sain tehdä), ja sit yhden saarioisten kebab-pitsan.
Musta ihan hyvin edes tuossa onnistuttu.
Kihti tosin vaivaa edelleen ja on hyviä ja huonoja päiviä mutta olen sentään jotain tehnyt.

Yritin tossa pohtia mistä mä olen lähtenyt.
Tuo 121kg ei ole mun "huippu".
Raskauden loppuvaiheessa painoin kuitenkin 138kg.
Synnytyksen jälkeen en muista paljon painoin, mutta olin jossain vaiheessa 123kg ja sit lihosin painoon 129.1 :/ Että jos tosta lähtee niin mä olen kuitenkin tiputtanut tavallaan jo 20kg.
Matkaa on silti ihan helvetisti mutta pahemminkin asiat voisi olla...

Nyt mä ehkä kaivan katsomosta katsomatta jääneet suurimmat pudottajat ja yritän kerätä motivaatiota jatkaa tätä projektia...
Ja huomisen projekti ois kahlata läpi blogeja joita en oo "ehtinyt" tai jaksanut lukea kun ahdistaa muiden onnistumiset kun itse epäonnistuu.

-Norsu

Päivä 45

Ja ahdistus.

Eilen söin oikeaa kevyt-ruokaa...
Söin tonnikala-vuokaa joka sisälsi seuraavaa:
Tonnikalaa
Tomaattia
Kesäkurpitsaa
Sipulia
Mausteita
mozzarella-juustoa.

No, söin aivan liikaa.
Ainoa hyvä puoli tuossa oli se ettei ollut tonnikala öljyssä enkä käyttänyt muutenkaan rasvaa.
Sit meni kolme nektariinia, kolme leipää ja tajuttomasti kahvia.
Siinä oli mun päivän ruoat.
Harmittaa etten osaa pysyä pienissä annoskoissa, ja leipääkin pupelsin viel vaikkei ollut nälkä :(

Mulla on kihti, ja se on nyt alkanut oireilemaan. Luin jostain että näin käy painoa pudottaessa.
Nyt sit senkin takia pitäisi ruokavaliota miettiä.
Sit noi hiilarit.
Mulla kun on ihan terveydellisiä syitä että pitäisi hiilareita välttää mutta tuo leipä... Ja pasta...
Veden juominenkin on nyt vähentynyt, tai juominen yleensä (ellei kahvia lasketa), pitäis tsempata mut jotenkin oon niin saamaton :/

Sydänsuruja on paikkailtu mutta jotenkin velloo sisälläpäin kovastikkin :/
Parisuhde menee kyllä hyvin mutta mulla on kriisi, mä en luota, mä en usko.

Varasin ajan lääkärille ehkäisy-asioissa+ läjä muita juttuja.
Valitettavasti lääkäri jolle sain ajan on yks persläpi. Joka kaivaa ruokaympyrät flunssankin takia...
Eipä kiinnosta jutella kaikista muista ongelmista yhtään mitään.
No, jos saisin kolesterolit ja sokerit mittaukseen vaikka ni onpahan sit jotain edes. Ajattelin kyllä pyytää myös sitä ravintoterapeutin aikaa, pakko se on nyt kaikkensa yrittää :(

Lisäksi mua pelottaa ihan hirveesti syöpä :(
Suvussa on syöpää enempi ku laki sallii, mulla on ollut kohdunsuulla muutoksia joita on poistettukkin. Nyt oli papa-kontrolli (oon tarkemmassa seulonnassa) ja vastauksiin menee vielä 3vko.. Enköhän mä kohta joudu taas sit loop-hoitoon, silloinkaan ei lääkärissä kuunneltu.
Mä huusin, itkin ja huusin, puudute ei toiminut. Eivät uskoneet...
Kait se lihavana on niin vitun vaikee olla uskottava. Mulla kun papakoekkin o _todella_ kivulias niin voitte vaan kuvitella miltä ensinäkin 4 puudutuspiikkiä tuntuu, ja viel se että oikeesti poltetaan kohdunkaulaa. Se sattuu, paljon.

Mä yritä tsempata, mä yritän syödä mahdollisimman normaalisti ja kevyesti, välttäen lihaa (etenkin punaista) ja hiilareita. Toteutus vaan on tosi heikkoa nyt :(
En uskalla mennä vaa'alle, enkä uskalla mittailla, tuntuu että olen lihonnut :/
Vaikka housut jotka aiemmin tyyliin voin kanssa liutettiin päälle, sujahti jalkaan kuin ei mitään niin tunnen itseni lihavammaksi kuin koskaan.

-Norsu

Päivä 41

En oo kirjoitellut hetkeen. On ollut aika rankkoja aikoja, sydänsuruja ja työpaineita...

Kävin vaa'alla, ja kilo oli lähtenyt vaikka pelkäsinkin liekkö mitään tapahtunut :(
Päivitin myös edistymis-sivulle uudemmat mittaukset ja senttejäkin on lähtenyt.

Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa.
Viikonloput menee läskiksi, en pysty olee ilman mitään extraa :/
Jos ei eilistä lasketa ni aiemmat viikonloput on kyllä oikeasti ollut kohtuullisia siihen nähden mitä se NORMAALISTI OLISI!
Pohdin että pitäisikö nyt vaan luovuttaa sillä tavalla että pe-la saan suunnitella itelleni _oikeeta ruokaa_ tai herkkuja tai mitä nyt haluunkaan mutta mun pitää pysyy kohtuudessa. Kun ei tästä nolla-linjasta tule vaan mitään.
Sitten mulla on vaakakammo pahentunut :(
Vaikka tiedän menneeni suurilla vajeilla niin mä pelkään kuollakseni että olen lihonnut.
On se ennenkin tapahtunut ni jotenkin jo odotan sitä :/
Tällä  viikolla oon työkiireiden takia ollut kolmena päivänä semmosilla 200kcal linjalla... Kalorivajetta siis pelkästään noin tulee hurjasti.
No, eilen ja perjantaina mässäsin mutta perjantaina oli semmonen 1200kcal.
Eilisiä en uskalla laskea :( No iltasella oli vielä suffelipuffeja pussissa jäljellä joten vähempi söin niitä kuin ennen :/ 

En mä lopettamassa ole, mutta sitä ei vaan voi moni uskoa kuinka rankka tää matka on :(

Sydänsuruihin vielä... Meillä koettiin jonkinasteinen kriisi :'(
Ei ole lähelläkään pahimpia mitä meillä on ollut mutta osin tää mun projekti sai tän tuntumaan entistäkin pahemmalta.
Viime kerran kun laihdutin niin kaikki pääty eroon. Tai ensin petetyksi tulin ja sit erokin tuli.
Vaikka ero olisi ollut edessä silloin muutenkin niin joskus metin mahtoiko mun muodonmuutos olla silloin liikaa. Vaikka mut vaihdettiinkin laihempaan..
Nyt nousi karvat pystyyn kun tulee kriisiä että nytkö tämä liitto päättyy :'(
En mä näistä mietteistä viitti miehelle sanoa, mut sellasta nyt päässä pyörii...

Mulla ei ole enää sitä tarmoa tähän laihdutukseen mikä vielä hetki sitten oli, nyt mä yritän päästä päivä kerrallaan toivottavasti terveellisempään elämään... En enää ole niin varma mun onnistumisesta mutta yritän ajatella että tämä on ainoa tie. Mulla ei ole muuta suuntaa.

Eipä tässä sitten muuta.

-Norsu

Päivä 31

Tänään jo paremmalla mielellä :)
En tosin päässyt lenkille enkä mitään kun kakaroilla huomattiin täitä :/ Päivä menikin sitten siivotessa ja pestessä :/
Tänään taasen kutsu töihin ja loppuviikko on ihan täynnä ohjelmaa. Siis niin täynnä et jos lenkille lähtee ni pitää herätä aamulla tai lähteä myöhään illalla.
Mulle on siis ihan hirveesti järkkäilemistä yhdestä tapaamisesta jossa on kymmeniä osallistujia ja mun pitäs muonittaa ne ja saada kaikki hoidettua vauva kainalossa+tänään omia töitä, lauantaina töitä 11.00-22.00... Ja sunnuntai aamuna ajoissa lähtö...
Että aika on kortilla, ei mahda mitään. Onneksi sunnuntaina tulee se ainakin 4km eli täytän mun viikon tavoitteeni 20km. Tosin tuo pitäs jakaa ainakin kolmeen osaan mutta näin nyt kävi.

Eka kuukausi takana ja viime yönä päätin käydä vaa'alla joka oli armollinen.
110.8 :) Eli pudotusta on tullut!
Jännä miten mieli ailahtelee, miettikää, 10kg/kk on ihan hirvee määrä, mutta sit taas välillä tuntuu että se on yksi kärpäsen paska tässä projektissa :( Vaikka onhan se 1/4...
Mut nyt en oo syönyt "normaalisti" (siis kevyesti normaalisti :D ) vaan oon ollut pussiruoalla niin pelottaa aivan vitusti palata täysin oikeeseen ruokaan...
Ei sillä, olen mä nyt syönyt jotain normaaliakin, eilisen saldo oli kuppikeitto ja tonnikala-salaattia ja _puolikas_ lämmin voileipä :D Mut kuten huomaa, ei ole vielkään neljää, saatikka viittä ateriaa päivässä.
(huom. otin puolikkaan sen takia että isäntä teki lämppäreitä ja niistä jäi yksi, ja mä en vaan voinut hillitä vaikka mulla oli nälkä ja ruinasin itselleni sitä yhtä leipää... Ja sit kun mieskin sen ois halunnut niin laitoin riidan poikki ja molemmat sai puolikkaat :D Ihan fiksu juttu koska a)mulla ei ollut oikeasti nälkä vaan mun vaan teki mieli b)puolikkaassa on aina puolet vähempi kaloreita :D

Ei mulla nyt muuta tällä erää, pitääpi valmistautua töihin ja
silleen...

-Norsu

Päivä 30

Kuukausi takana.
Hemmetin pitkä kuukausi ollut.

Eilinen hipoi täydellisyyttä ja kiukkulenkilläkin kävin. Tuli sit käveltyy vähän päälle 16km.
Mä yritin kiukku/suru-syömiset korvata liikunnalla, ihan hyvin meni. Harmi että yleensä tuo ruokakaappi on lähempänä ja houkuttelevampaa...

Ei mul oo mitään helvetin asiaa.
Mä olen tänään, ja olin eilenkin aika maissa. En tykkää itsestäni yhtään ja urakka tuntuu mahdottomalta :( Päälle vielä lisää sydänsurut niin ei tee urakasta yhtään helpompaa :(
Yritä vaan piirtää silmissäni kuvaa siitä minkä näköinen olen ensi kesänä. Mietin niitä kommentteja joita mulle sanotaan kun ensi vuonna menemme erääseen tapahtumaan jossa tavataan tuttuja joka vuosi. Mietin että ensi vuonna mä haluan olla sellainen että voisivat sanoa "En meinannut tunnistaa".
Mä haluun ottaa arskaa toppi päällä, mä haluan istua retkituolille. Mä myös haluan tuntea oloni varmaksi.
Tosin, silloin joskus kun laihduin niin pää ei pysynyt mukana ja mä tunsin itseni edelleen lihavaksi, mut kömpelömmäksi :/ Mut nyt on vuosi aikaa...
Mä en halua epäonnistua :(

-Norsu