keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Päivä 23

Yritän nyt "pika-päivitystä".
Mies on kotona ja nukku vielä niin pitääpi salaa kirjoitella...

Eilinen meni hyvin!
Käytiin kävelyllä miehen ja lasten kanssa. 10km!!!!!!!!!!!!
Sykemittari kannustaa tosi paljon!
Mittailin eilen, ja senteissä oli tuloksia tullut huimasti kolmessa viikossa!
Pitää päivittää tuolta lappusilta ne sentit, joita oli lähtenyt vyötäröstä ja "pelastusrenkaasta". Vyötärön mittaan siis kapeimmasta kohtaa, ja "pelastusrengas" on tuo navan alta mitattu paksuin kohta...
Jos oikein muistan niin vyötäröstä oli lähtenyt 6-7cm B)

Tein myös vieraille eilen piirakkaa ja mä maistoin sitä vain pienen lusikallisen ;) Mulla on jokin itsehillintä!!!

Liikunta tuntuu hyvältä, ja se kävely on kivaa, etenkin kun mies on lähtenyt mukaan. Tuskin mä noin pitkää lenkkiä edes haluaisin yrittää yksin :/
Jos sää näyttää hyvältä tänään niin tähtäimessä 6.6km.
Ihan vaan siksi että mä pystyn :)
Sovittiin myös pieni vaellus-retki syksylle. En ole koskaan käynyt mutta vuosia ollaan jo puhuttu. Mä olen vältellyt sitä kun polvet on olleet tosi kipeät ja kaikki nousut/laskut on ollut kivuliaita. Nyt lyötiin jopa päivä lukkoon ja sit mennään! Matka ei ole pitkä mutta ei ole tarkoituskaan. Vähän luontoa ja sit laavulla grillaamista ja iltasella kotiin :)
Jotenkin niin vahva olo!
Mä en muista milloin mä olisin näin pitkään jaksanut näin suurella tarmolla, ja vieläpä varmana että mä onnistun!

Eilen pohdin mikä tekee tästä kerrasta erityisen.
Tulin siihen johtopäätökseen että, ensinäkin... Mä voin jatkaa liikkumattomuutta ja syömistä milloin milläkin verukkeella, mutta valitettavasti läski ei katoa itsekseen. Kukaan ei tule sitä ottamaan multa pois ellen mä itse tee asialle jotain.
Sitten nämä syyt.. Mun on oikeasti vaikea laihtua, mä saatan viikossa lihota ykskaks 5kg. Mä kerään nestettä ja söin mitä söin niin painoa on saattanut tulla silti lisää (vaikka siis olen laskenut kaloreita ja kuluttanut enempi kuin syön).
Se munasarja-hässäkkä vaikeuttaa painonpudotusta ja varmaan siinä on yksi syy mun lihomiseen.
Tai kilpirauhanen.. Onhan ne tavallaan syitä miksi olen lihonnut, mutta vain mä olen antanut niiden olla oikea syy.
Tajusin että mun ehkä pitää tehdä töitä tuplasti johonkin muuhun verrattuna, ja normaali-painossakin pysyminen vaatii multa ehkä vähän enempi ku muilta... Mutta mä itse olen antanut itseni valahtaa tähän kuntoon "koska mä nyt vaan oon tällänen ja kaikki lihottaa mua, paino ei tipu".

Nyt mä oon yrittänyt sisäistää näitä asioita, ja toistaiseksi niiden voimalla jatketaan.
Alamäkeä odotellessa ja silleen...

Tulipas lyhyt pika-päivitys :D :D

-Norsu

2 kommenttia:

  1. Sinulla on hyvä asenne ja varmasti tulet onnistumaan!! :) Hienoja suunnitelmia teillä tuo vaellusreissukin mikä on tulossa. Itse olen kanssa löytämässä liikkumista, joka on ollut kauan hukassa. Eilen kävinkin kävelemässä ja nyt on mietteissä, että ottaisinko tänään polkupyörän esille. En ole tainnut polkea sillä metriäkään kahteen-kolmeen vuoteen!

    VastaaPoista
  2. Kuten itse totesit, läski ei lähde itsestään eikä kukaan voi laihduttaa meidän puolesta, niin ikävältä kuin se joskus kuulostaakaan. Kuten Raparperi kommentoikin niin sinulle on todella hyvä asenne ja onnistut aivan varmana!

    Ole ylpeä itsestäsi. :) <3

    VastaaPoista