Sotasuunnitelma 2

Tuossa taas pohtiessani syntyjä syviä ja urakan edistymistä, aloin jo valmistelemaan seuraavaa sotasuunnitelmaa.
Loppuelämäähän ei ateriankorvikkeilla voi elää, ja mun nopean kyllästymisen johdosta on paree tehdä hyvissä ajoin suunnitelma "Mitäs sitten".

 Keksin loisto-idean.

Olen tehnyt lapsille (vauvoina) aina pakastimeen ruokaa valmiiksi. Soseita siis.
Pienimpään minigrip-pussiin, johon mahtuu noin 200g ruokaa kerralla.
Koska mun ruoansulatus on enivei hidas, ja pureskelukin sitä sun tätä niin pohdiskelin että alan itse tekemään itselleni vauvanruokia :D
Silloin ruoan valitseminen on taasen helppoa, kun pidättäytyy kaikista ruoista, ja pysyy vain omissaan.. Tietty panostan silloin siihen että ruoka on oikeanlaista, mun tapauksessa hiilareita valikoiden, mutta se tuskin tuottaa ongelmaa, mä kun kasviksistakin pidän!
Suurimmasta pudottajasta sain kimmokkeen siihen että kalorit pussin kylkeen niin tietää mitä ahtaa suuhunsa ja milloin... Osinhan voisi edelleen jatkaa korvike-ruoalla, kun kalorit vaan pysyy alhaalla!!

Tuon edeltävän "puhdistautumisen" jälkeen tuli sellanen olo että perkele mä onnistun!!!!!!!!!!!
Mikään ei estä mua!!
Toki tästäkin taas kohta palataan maan pinnalle, mutta päätös on ja pitää.
Ei enää yhtään joulua, uuttavuotta tai kesää että joudun miettimään "Kuinka pitkälle olisinkaan jo päässyt", "kuinka hoikka jo olisinkaan".
Se on se musertava ajatus, se että toteaa taas epäonnistuneen suunnitelmissaan. Ja noidankehä jatkuu.

Huomasin myös että mun ajatukseni ovat nyt samalla tasolla kuin viimeksi kun pudotin painoni sinne alle 80kg:n !!! Se ei voi tietää muutakuin hyvää!