Hei!

Koska vuodatus tilttaa yhtenään ja kirjoittaminen on joskus jopa mahdotonta päivittäin, oli pakko nyt vaihtaa ja kokeilla toimisiko paremmin.


Blogini aiheena on laihdutus.


Olen nuori, alle 30v äiti jolla painoa on kertynyt 121kg ja pituutta 170cm.
Eli painoa on kertynyt viiden vuoden sisään noin 50kg (joista 36kg tuli yhden vuoden aikana :( )
Olen naimisissa onnellisesti ja lapsia minulla on kaksi.


Lukuisia painonpudotus-yrityksiä on takana, joskus "ennenvanhaan" pystyin helposti pudottamaan 10kg, pari isompaakin urakkaa on tullut koettua (27kg, 20kg), mutta viiden vuoden sisään yritykset ei ole tuottaneet tulosta lainkaan ja vaa'an lukemat ovat kohonneet.


Minulla on PCOS todettu muutama vuosi sitten, mutta vasta eilen sain tietää että se taitaa olla yksi syy miksi paino on ja pysyy eikä laihdutus ole onnistunut :(
Päälle voidaan lisätä se että sukurasitteena on vahvasti kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta minulla sitä ei ole todettu (vielä), oireet kyllä ovat jo jokseenkin pahat.
En enää halua käydä lääkärissä mistään vaivasta, olen kyllästynyt siihen että jos menen syystä kuin syystä, lääkäri kokee tarpeelliseksi kaivaa ne ruokaympyrät/pyramidit ja antaa ravinto-opastusta.
Jos jossain vaiheessa alan tutkituttamaan kilpparia niin menen  yksityiselle. Normaalissa terveyskeskuksessa he eivät anna edes lähetettä labraan :/
Läski mikä läski.

Syyt miksi laihdutan:

-Ulkonäkö
Vihaan omaa olemustani. Tai, peilistä näen joskus jopa ne kauniit kasvot ja nätit silmät, mutta pääsääntöisesti näen kuitenkin vain muodottomaksi turvonneen naaman keskellä kuopat joita silmiksikin kutsutaan. Valokuvat kertovat karua kieltään, ne eivät valehtele. Muistutan oikeasti pieni-silmäistä hyljettä. Vaatekoot muistuttavat teltta-kangasta ja nykyään puen päälle  ne mitkä mahtuu, valinnanvaraa vaatteen ulkonäön perusteella ei ole.


-Polvet
Polvissani on synnynnäinen vika, ja koska olen aina ollut ylipainoinen, polveni ovat nopeammin kuluneet. Siis tilanne olisi ollut edessä tällä "valuvirheellä" sama, mutta mä olen aikaistanut sitä ainakin 10vuodella.


-Diabetes-riski
En uskonut koskaan että mä oikeasti alkaisin pelkäämään diabetesta.
Mulla oli raskausdiabetes ja samoihin aikoihin molemmilla vanhemmillani todettiin diabetes. Eli kuulun aika hiton suureen riskiryhmään.


-Mies
Mun mieheni on aivan hemmetin ihana. Pussaa ja halaa ja meil on kaikki hyvin.
Mutta se oma tunne siitä että en ole sille niin hyvä kuin haluaisin. Tai niin kaunis mitä mies ansaitsisi :( Tämä on ehkä suurin asia mulle.


Siinä ne syyt sitten tulikin.

Ongelmani painonpudotuksessa on:

-Joko syön tai olen syömättä


-Kun tulee takapakkia/tasannetta, luovutan ja uudelleen aloitus on kerta kerran jälkeen vaikeampaa


-Olen tunnesyöppö, syön iloon ja suruun, aina "hyvällä syyllä"




Eipä kait muita ongelmia olekkaan.

Sotasuunnitelma:

Tehostarttina päädyin tilaamaan (ekaa kertaa) nutrilettia/vastaavia tuotteita.
Tosin en usko että hillintä pitää niin että voisin syödä vain niitä pirtelöitä joten jos syön jotain niin vihanneksia/hedelmiä tai muuta kevyttä, ylittämättä kuitenkaan sitä kalorimäärää mikä tulisi ateriankorvikkeista.
Yritän kuitenkin pysyä nutriletissa, mutta annan jo valmiiksi luvan muuhunkin jotta ei käy liian raskaaksi ja luovutan ja saan pari lisäkiloa taas.
Liikuntaa en edes nyt mieti. Tykkään kävelystä, mutta polvet ei. Tykkäisin jumpastakin mutta sekin valitettavasti on huono polville. Vedessä jumppa ei onnistu, mulla on jonkinasteinen vesi-kammo.
Mutta nyt en mieti liikuntaa pätkääkään, keskityn siihen vain mitä suuhuni laitan tai olen laittamatta.
Karppaus on mun juttu, ja siihen tulevaisuudessa sitten pyrin, ihan sokereidenkin takia, mutta se on sitten "joskus".


Ja nyt on siis kolmas päivä menossa tätä tehokuuria, jos saan vuodatuksen toimimaan, kopioin ne tekstit sieltä tänne...


-Norsu