Päivä 58

Ja hukassa.

Mä olen ollut huningolla.
Viime yönä valvoessani kuitenkin yritin tsempata itseäni jatkamaan.
Tein taas päätöksen jonka olen tehnyt nyt monta kertaa kahden viikon sisällä ja silti epäonnistunut puolessa päivässä.
Tänään uskaltauduin vaa'alle. Ja näytti positiiviselta tilanteeseen nähden.

Pudotus 0.8kg. Ja vielä kuukautiset päällä ja odotin mässäilynkin takia +3-5kg... Eli hyvin se meni sitten..
Yritän miettiä ensi kesää mutta jotenkin ksikki tuntuu niin kaukaiselta :/
Mua ahdistaa tällä hetkellä moni asia ja mua pelottaa.
Elämän arvaamattomuus, koskien terveyttä ja avioliittoa.
Vaikka meillä ei ole mitään kummallista kränää niin jotenkin mut on vallannut ajatus että kyllä se mut vielä vaihtaa parempaan :'( Mä omassa päässäni mietin jo tilanteita mitä eron jälkeen tulee ja kuinka mä niistä selviän :/
Musta on tullut tosi vainoharhainen että mua petetään, ja se syö ihmistä aika paljon.
Vitunmoinen väsymys on palannut, mulla oli hetken hyvä olla mut nyt vaan väsyttää väsyttämisen perään. Tosin osa on varmaan nyt "hiilari-väsymystä" koska oon mättänyt leipää aikalailla :/
Eli jos nyt saisinkin lopetettuu tän mättämisen ni jos se väsykin siitä?

Jos jotain, ni oon kuitenkin hyvin pitkälti pysynyt erossa punaisesta lihasta.. Oon tainnut nyt syödä pari haukkua miehen pitsasta jossa lihaa (söin mä omaakin ^*nolottaa* mut siin oli kanaa... Ja niih, kuitupohja ja vain ripaus juustoa kun itse sain tehdä), ja sit yhden saarioisten kebab-pitsan.
Musta ihan hyvin edes tuossa onnistuttu.
Kihti tosin vaivaa edelleen ja on hyviä ja huonoja päiviä mutta olen sentään jotain tehnyt.

Yritin tossa pohtia mistä mä olen lähtenyt.
Tuo 121kg ei ole mun "huippu".
Raskauden loppuvaiheessa painoin kuitenkin 138kg.
Synnytyksen jälkeen en muista paljon painoin, mutta olin jossain vaiheessa 123kg ja sit lihosin painoon 129.1 :/ Että jos tosta lähtee niin mä olen kuitenkin tiputtanut tavallaan jo 20kg.
Matkaa on silti ihan helvetisti mutta pahemminkin asiat voisi olla...

Nyt mä ehkä kaivan katsomosta katsomatta jääneet suurimmat pudottajat ja yritän kerätä motivaatiota jatkaa tätä projektia...
Ja huomisen projekti ois kahlata läpi blogeja joita en oo "ehtinyt" tai jaksanut lukea kun ahdistaa muiden onnistumiset kun itse epäonnistuu.

-Norsu

Päivä 45

Ja ahdistus.

Eilen söin oikeaa kevyt-ruokaa...
Söin tonnikala-vuokaa joka sisälsi seuraavaa:
Tonnikalaa
Tomaattia
Kesäkurpitsaa
Sipulia
Mausteita
mozzarella-juustoa.

No, söin aivan liikaa.
Ainoa hyvä puoli tuossa oli se ettei ollut tonnikala öljyssä enkä käyttänyt muutenkaan rasvaa.
Sit meni kolme nektariinia, kolme leipää ja tajuttomasti kahvia.
Siinä oli mun päivän ruoat.
Harmittaa etten osaa pysyä pienissä annoskoissa, ja leipääkin pupelsin viel vaikkei ollut nälkä :(

Mulla on kihti, ja se on nyt alkanut oireilemaan. Luin jostain että näin käy painoa pudottaessa.
Nyt sit senkin takia pitäisi ruokavaliota miettiä.
Sit noi hiilarit.
Mulla kun on ihan terveydellisiä syitä että pitäisi hiilareita välttää mutta tuo leipä... Ja pasta...
Veden juominenkin on nyt vähentynyt, tai juominen yleensä (ellei kahvia lasketa), pitäis tsempata mut jotenkin oon niin saamaton :/

Sydänsuruja on paikkailtu mutta jotenkin velloo sisälläpäin kovastikkin :/
Parisuhde menee kyllä hyvin mutta mulla on kriisi, mä en luota, mä en usko.

Varasin ajan lääkärille ehkäisy-asioissa+ läjä muita juttuja.
Valitettavasti lääkäri jolle sain ajan on yks persläpi. Joka kaivaa ruokaympyrät flunssankin takia...
Eipä kiinnosta jutella kaikista muista ongelmista yhtään mitään.
No, jos saisin kolesterolit ja sokerit mittaukseen vaikka ni onpahan sit jotain edes. Ajattelin kyllä pyytää myös sitä ravintoterapeutin aikaa, pakko se on nyt kaikkensa yrittää :(

Lisäksi mua pelottaa ihan hirveesti syöpä :(
Suvussa on syöpää enempi ku laki sallii, mulla on ollut kohdunsuulla muutoksia joita on poistettukkin. Nyt oli papa-kontrolli (oon tarkemmassa seulonnassa) ja vastauksiin menee vielä 3vko.. Enköhän mä kohta joudu taas sit loop-hoitoon, silloinkaan ei lääkärissä kuunneltu.
Mä huusin, itkin ja huusin, puudute ei toiminut. Eivät uskoneet...
Kait se lihavana on niin vitun vaikee olla uskottava. Mulla kun papakoekkin o _todella_ kivulias niin voitte vaan kuvitella miltä ensinäkin 4 puudutuspiikkiä tuntuu, ja viel se että oikeesti poltetaan kohdunkaulaa. Se sattuu, paljon.

Mä yritä tsempata, mä yritän syödä mahdollisimman normaalisti ja kevyesti, välttäen lihaa (etenkin punaista) ja hiilareita. Toteutus vaan on tosi heikkoa nyt :(
En uskalla mennä vaa'alle, enkä uskalla mittailla, tuntuu että olen lihonnut :/
Vaikka housut jotka aiemmin tyyliin voin kanssa liutettiin päälle, sujahti jalkaan kuin ei mitään niin tunnen itseni lihavammaksi kuin koskaan.

-Norsu

Päivä 41

En oo kirjoitellut hetkeen. On ollut aika rankkoja aikoja, sydänsuruja ja työpaineita...

Kävin vaa'alla, ja kilo oli lähtenyt vaikka pelkäsinkin liekkö mitään tapahtunut :(
Päivitin myös edistymis-sivulle uudemmat mittaukset ja senttejäkin on lähtenyt.

Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa.
Viikonloput menee läskiksi, en pysty olee ilman mitään extraa :/
Jos ei eilistä lasketa ni aiemmat viikonloput on kyllä oikeasti ollut kohtuullisia siihen nähden mitä se NORMAALISTI OLISI!
Pohdin että pitäisikö nyt vaan luovuttaa sillä tavalla että pe-la saan suunnitella itelleni _oikeeta ruokaa_ tai herkkuja tai mitä nyt haluunkaan mutta mun pitää pysyy kohtuudessa. Kun ei tästä nolla-linjasta tule vaan mitään.
Sitten mulla on vaakakammo pahentunut :(
Vaikka tiedän menneeni suurilla vajeilla niin mä pelkään kuollakseni että olen lihonnut.
On se ennenkin tapahtunut ni jotenkin jo odotan sitä :/
Tällä  viikolla oon työkiireiden takia ollut kolmena päivänä semmosilla 200kcal linjalla... Kalorivajetta siis pelkästään noin tulee hurjasti.
No, eilen ja perjantaina mässäsin mutta perjantaina oli semmonen 1200kcal.
Eilisiä en uskalla laskea :( No iltasella oli vielä suffelipuffeja pussissa jäljellä joten vähempi söin niitä kuin ennen :/ 

En mä lopettamassa ole, mutta sitä ei vaan voi moni uskoa kuinka rankka tää matka on :(

Sydänsuruihin vielä... Meillä koettiin jonkinasteinen kriisi :'(
Ei ole lähelläkään pahimpia mitä meillä on ollut mutta osin tää mun projekti sai tän tuntumaan entistäkin pahemmalta.
Viime kerran kun laihdutin niin kaikki pääty eroon. Tai ensin petetyksi tulin ja sit erokin tuli.
Vaikka ero olisi ollut edessä silloin muutenkin niin joskus metin mahtoiko mun muodonmuutos olla silloin liikaa. Vaikka mut vaihdettiinkin laihempaan..
Nyt nousi karvat pystyyn kun tulee kriisiä että nytkö tämä liitto päättyy :'(
En mä näistä mietteistä viitti miehelle sanoa, mut sellasta nyt päässä pyörii...

Mulla ei ole enää sitä tarmoa tähän laihdutukseen mikä vielä hetki sitten oli, nyt mä yritän päästä päivä kerrallaan toivottavasti terveellisempään elämään... En enää ole niin varma mun onnistumisesta mutta yritän ajatella että tämä on ainoa tie. Mulla ei ole muuta suuntaa.

Eipä tässä sitten muuta.

-Norsu

Päivä 31

Tänään jo paremmalla mielellä :)
En tosin päässyt lenkille enkä mitään kun kakaroilla huomattiin täitä :/ Päivä menikin sitten siivotessa ja pestessä :/
Tänään taasen kutsu töihin ja loppuviikko on ihan täynnä ohjelmaa. Siis niin täynnä et jos lenkille lähtee ni pitää herätä aamulla tai lähteä myöhään illalla.
Mulle on siis ihan hirveesti järkkäilemistä yhdestä tapaamisesta jossa on kymmeniä osallistujia ja mun pitäs muonittaa ne ja saada kaikki hoidettua vauva kainalossa+tänään omia töitä, lauantaina töitä 11.00-22.00... Ja sunnuntai aamuna ajoissa lähtö...
Että aika on kortilla, ei mahda mitään. Onneksi sunnuntaina tulee se ainakin 4km eli täytän mun viikon tavoitteeni 20km. Tosin tuo pitäs jakaa ainakin kolmeen osaan mutta näin nyt kävi.

Eka kuukausi takana ja viime yönä päätin käydä vaa'alla joka oli armollinen.
110.8 :) Eli pudotusta on tullut!
Jännä miten mieli ailahtelee, miettikää, 10kg/kk on ihan hirvee määrä, mutta sit taas välillä tuntuu että se on yksi kärpäsen paska tässä projektissa :( Vaikka onhan se 1/4...
Mut nyt en oo syönyt "normaalisti" (siis kevyesti normaalisti :D ) vaan oon ollut pussiruoalla niin pelottaa aivan vitusti palata täysin oikeeseen ruokaan...
Ei sillä, olen mä nyt syönyt jotain normaaliakin, eilisen saldo oli kuppikeitto ja tonnikala-salaattia ja _puolikas_ lämmin voileipä :D Mut kuten huomaa, ei ole vielkään neljää, saatikka viittä ateriaa päivässä.
(huom. otin puolikkaan sen takia että isäntä teki lämppäreitä ja niistä jäi yksi, ja mä en vaan voinut hillitä vaikka mulla oli nälkä ja ruinasin itselleni sitä yhtä leipää... Ja sit kun mieskin sen ois halunnut niin laitoin riidan poikki ja molemmat sai puolikkaat :D Ihan fiksu juttu koska a)mulla ei ollut oikeasti nälkä vaan mun vaan teki mieli b)puolikkaassa on aina puolet vähempi kaloreita :D

Ei mulla nyt muuta tällä erää, pitääpi valmistautua töihin ja
silleen...

-Norsu

Päivä 30

Kuukausi takana.
Hemmetin pitkä kuukausi ollut.

Eilinen hipoi täydellisyyttä ja kiukkulenkilläkin kävin. Tuli sit käveltyy vähän päälle 16km.
Mä yritin kiukku/suru-syömiset korvata liikunnalla, ihan hyvin meni. Harmi että yleensä tuo ruokakaappi on lähempänä ja houkuttelevampaa...

Ei mul oo mitään helvetin asiaa.
Mä olen tänään, ja olin eilenkin aika maissa. En tykkää itsestäni yhtään ja urakka tuntuu mahdottomalta :( Päälle vielä lisää sydänsurut niin ei tee urakasta yhtään helpompaa :(
Yritä vaan piirtää silmissäni kuvaa siitä minkä näköinen olen ensi kesänä. Mietin niitä kommentteja joita mulle sanotaan kun ensi vuonna menemme erääseen tapahtumaan jossa tavataan tuttuja joka vuosi. Mietin että ensi vuonna mä haluan olla sellainen että voisivat sanoa "En meinannut tunnistaa".
Mä haluun ottaa arskaa toppi päällä, mä haluan istua retkituolille. Mä myös haluan tuntea oloni varmaksi.
Tosin, silloin joskus kun laihduin niin pää ei pysynyt mukana ja mä tunsin itseni edelleen lihavaksi, mut kömpelömmäksi :/ Mut nyt on vuosi aikaa...
Mä en halua epäonnistua :(

-Norsu

Päivä 29

Motivaatiota edelleen keräilen...
Eilinen meni syöminkien kohdalta hyvin, ja kait sekin liikunnaksi katsotaan kun olin töissä, jaloillani 12tuntia... +Työpisteessä hemmetin kuuma ja hikosin varmaan 5lirtaa :P
En osaa töissä pitää taukoja, joten tosiaan istuin ekan kerran vasta viimesellä tunnilla... Oli rankempi päivä ku sellanen jolloin olen kävellyt 10km.
Tänään yritän pysyä taas ruodussa ruoan kanssa, ja käydä lenkillä koiran kanssa...
Meillä kun on suht iso koira ja sit oikeasti pitäisi lenkkeilyttää paljon enempi ku mitä se nyt on lenkkiä saanut :/

Mä en nyt jaksa oikeen näin aamutuimaan kirjottaa yhtikäs enempiä, ja mieskin on edelleen kotona niin pitää salamyhkäsesti aina käydä rustaa tänne :D

-Norsu

Päivä 28

Oi miksi oi miksi mä olen niin vitun heikko?!?!?
Eilen piti olla hyvä päivä mutta ei ollut.

Tänään tuntuu siltä että tehtävä on mahdoton, mä en ikinä pääse maaliin ja että kaikki pyristely maalia kohden on turhaa.

Mutta ei auta, maaliinhan se on päästävä tai sit mä löydän itseni vielä kauempaa :(
Päivitin edistys-sivulle senttejä, joita on tosta keskikropasta lähtenyt kiitettävästi... Mut ei muualta :( Ei mun näistä vitun oksettavista käsivarsista :(

Tänään yritän kasvattaa selkärangan ja saada itseni psyykattua siihen että tämä viikko menee hyvin.
Haluan ensi viikolla olla 111kg.

-Norsu

Päivä 27

Ja paskat kuulumiset.
Viikonloppu tuli ja itsehillintä meni :( Kahtena iltana vieläpä.
Söin niin että napa paukkui. Näin siinä helvetti käy kun antaa itselleen vähän luvan herkutella.. Sit jää "putki" päälle :(
Eipä auta, näillä mennään ja sillä hyvä.

En ole kerinnyt kirjoittelemaan koska aika pitkälti olen ollut töissä/hoitanut lasta/ käynyt lenkillä.
Tämän viikon kävelysaldo on 43.8km \0/
Kutkuttaisi tänään kovin rikkoa 50km ;P
En mä näin paljoa aio kävellä viikottain mutta minimi-tavoite on 20km. Koirakin tykkää :)

Sitten paskaa uutista taas päälle, kävin vaa'alla, toivoen että viime viikosta olisi tippunut reippaasti.
Vaaka näyttikin sitten +100g !!!!!!
Kalorivajeet mulla on ollut varmasti isot mässäyksistä huolimatta+ olen liikkunut ihan vitusti.
Vituttaa ihan suunnattomasti :/

-Norsu

Päivä 23

Yritän nyt "pika-päivitystä".
Mies on kotona ja nukku vielä niin pitääpi salaa kirjoitella...

Eilinen meni hyvin!
Käytiin kävelyllä miehen ja lasten kanssa. 10km!!!!!!!!!!!!
Sykemittari kannustaa tosi paljon!
Mittailin eilen, ja senteissä oli tuloksia tullut huimasti kolmessa viikossa!
Pitää päivittää tuolta lappusilta ne sentit, joita oli lähtenyt vyötäröstä ja "pelastusrenkaasta". Vyötärön mittaan siis kapeimmasta kohtaa, ja "pelastusrengas" on tuo navan alta mitattu paksuin kohta...
Jos oikein muistan niin vyötäröstä oli lähtenyt 6-7cm B)

Tein myös vieraille eilen piirakkaa ja mä maistoin sitä vain pienen lusikallisen ;) Mulla on jokin itsehillintä!!!

Liikunta tuntuu hyvältä, ja se kävely on kivaa, etenkin kun mies on lähtenyt mukaan. Tuskin mä noin pitkää lenkkiä edes haluaisin yrittää yksin :/
Jos sää näyttää hyvältä tänään niin tähtäimessä 6.6km.
Ihan vaan siksi että mä pystyn :)
Sovittiin myös pieni vaellus-retki syksylle. En ole koskaan käynyt mutta vuosia ollaan jo puhuttu. Mä olen vältellyt sitä kun polvet on olleet tosi kipeät ja kaikki nousut/laskut on ollut kivuliaita. Nyt lyötiin jopa päivä lukkoon ja sit mennään! Matka ei ole pitkä mutta ei ole tarkoituskaan. Vähän luontoa ja sit laavulla grillaamista ja iltasella kotiin :)
Jotenkin niin vahva olo!
Mä en muista milloin mä olisin näin pitkään jaksanut näin suurella tarmolla, ja vieläpä varmana että mä onnistun!

Eilen pohdin mikä tekee tästä kerrasta erityisen.
Tulin siihen johtopäätökseen että, ensinäkin... Mä voin jatkaa liikkumattomuutta ja syömistä milloin milläkin verukkeella, mutta valitettavasti läski ei katoa itsekseen. Kukaan ei tule sitä ottamaan multa pois ellen mä itse tee asialle jotain.
Sitten nämä syyt.. Mun on oikeasti vaikea laihtua, mä saatan viikossa lihota ykskaks 5kg. Mä kerään nestettä ja söin mitä söin niin painoa on saattanut tulla silti lisää (vaikka siis olen laskenut kaloreita ja kuluttanut enempi kuin syön).
Se munasarja-hässäkkä vaikeuttaa painonpudotusta ja varmaan siinä on yksi syy mun lihomiseen.
Tai kilpirauhanen.. Onhan ne tavallaan syitä miksi olen lihonnut, mutta vain mä olen antanut niiden olla oikea syy.
Tajusin että mun ehkä pitää tehdä töitä tuplasti johonkin muuhun verrattuna, ja normaali-painossakin pysyminen vaatii multa ehkä vähän enempi ku muilta... Mutta mä itse olen antanut itseni valahtaa tähän kuntoon "koska mä nyt vaan oon tällänen ja kaikki lihottaa mua, paino ei tipu".

Nyt mä oon yrittänyt sisäistää näitä asioita, ja toistaiseksi niiden voimalla jatketaan.
Alamäkeä odotellessa ja silleen...

Tulipas lyhyt pika-päivitys :D :D

-Norsu

Päivä 21

Hiljaiseloa oli viikonloppu :)

No läskiksihän viikonloppu osin meni.
Olikos perjantai kun vetelin illalla jotain (en muista, enkä jaksa käydä kiloklubissa tarkistamassa), lauantaina pitsaa :/
Pitsa olikin mun päivän ateria lukuunottamatta yhtä kuppikeittoa...
Sitten eilen söin kevytpitsaa... Argh, luonteen heikkous.
Onneksi eilen sentäs otin vaan 2x n 10x10cm palaa, toinen niistä oli tehty käytännössä ilman juustoa, muutama hötö tonnikalaa ja katkarapua... Niin ja kaksi kirsikkatomaattia.
Kevensin pohjan laittamalla öljyä (pellilliseen) 1rkl ohjeen 6 (!!!)rkl sijaan ja korvasin osan vehnäjauhoista vehnäleseillä.
Taas jatketaan, ei mahda mitään. Onneksi kalorit ei oo mennyt silti edes sinne 1500kcal mitä kiloklubi suosittelee...

No, kerrotaan sitten hyvät uutiset tähän väliin.
Kävin siis kävelyllä silloin torstaina. Semmonen 6km meni 0/
Ja ei siinä kaikki, perjantaina kävelin vähän pidemmän lenkin ja poltin kaloreita 1168kcal sykemittarin mukaan!!
Ja mitä vielä, eilen mun mies (<3) lähti kävelylle mun kanssa.
Tuli sellanen 12km käveltyä eilen ja kaloreita poltin ison pinon 0/
Mun mies ei pidä kävelystä ni oli oikeesti ihanaa lähtee yhdessä <3
Matkakaan ei tuntunut pahalta, puolessa välissä meil oli pitkä tauko ennen ku jatkettiin!

No sit ne huonot uutiset, viime perjantaista mulla oli tullut kilo lisää vaakaan :(
En merkkaa sitä mihinkään :D Uskottelen nyt itselleni että lihakset on nyt kerännyt nestettä tän "rääkin" takia ni ehkä ne painaa? Joohan??

Ostin läjän kuppikeittoja, ja osin niitä syön vielä, mut pakko alkaa ottaa salaattia mukaan ruokavalioon, nyt on oikeasti meinaan niin kovat himot kaikkea pureskeltavaa (epäterveellistä) kohtaan että suon itselleni salaatin/terveelliset tuotteet kohtuullisissa määrin.
Nyt sitten sain innostuksen kävelyyn, kun mun polvet on ollut todella vähän kipeenä.
Ja kun nyt huomasin että mun "suuruuden hullut" ideat onkin sellaisia johon mä KYKENEN, niin miksi mä nyt sit en nosta sitä persettä sohvalta ja lähde tekemään sitä mihin mä todella pystyn?!?!
Mä olin oikeasti yllättynyt että jaksoin noin pitkiä lenkkejä, mun mielestä 4km on ollut jo rankkaa pienemmällä painolla niin oon kuvitellut etten vielä PITKÄÄN AIKAAN pysty kävelee edes 6km :O Ja eilen vetelin 12km ja oon hengissä vieläkin!!

Näissä mietteissä jatketaan!

-Norsu

Päivä 18

Ensin huonot jutut.

Vitun hienosti "No neljä ateriaa", sitä harjotellaan.. Meni niin reisille että ihan hävettää. Hemmetti.
Söin sit kaikkiaan yhden aterian... Tai oikeastaan puolikkaan protskujuoman... Kaloreita vajaa 100.

Miten hienot ajatukset ei toteutunut.
No aamuhan alkoi sillä että suosiolla jätin sen aamun "ruoan" pois.
Sit aloin harkitsee että lähtisin lenkille. Intopiukeena sit laitoin lasta valmiiksi, mietin vaatetusta ja hösäsin.
Sit mä lähdin.
No jes! Kävelin 6.7km (ja varmaan vähän päällekkin kun eksyin vähän reitiltä).
Sitten tuli puhelu pomolta, tulenko töihin illaksi. Tottakai menin.
Sit kiireenvilkkaa kotiin, ja suoraan töihin. Ostin mä kaupasta protsku-juoman, ajattelin että ehdin sen sit töissä juoda. No puolet siitä ehdin juoda ja sit olikin asiakkaita ja unohtu se loppukin sinne.
Kotona vitutti. Vitutti niin että. En sit vitutuksissani halunnut syödä enää mitään.
Jotenkin tuntu et epäonnistuin että turha tässä on mitään enää sit syödäkkään >:(
Tässä on varmaan syy miksi mä olen lihonnut, miksi mä en ole laihtunut, tavoite joka ei toteudu saa mut niin vittuuntuneeksi että "paskaakos väliä millään ku ei kerran onnistu".
Vaaka näytti tänään jo -2.8 mut ei se nyt lohduttanut. Vituttaa niin.
Oon itsestäni kyllä ylpeä että jaksoin kävellä noin pitkän matkan joka käytännössä on ylämäkeä koko aika, ja viisi TODELLA jyrkkää nousua...
Mut muuten...
Miksi mä olen näin joko-tai-ihminen?!?!

-Norsu

Harkintaa...

Oisinko niin rohkee et lähtisin viemään sykemittaria kävellen kauppakeskukseen? Ja bussilla takaisin? Tai oikeastaan toisin päin jos siel sattuis olee paikalla ihminen joka sen saisi heti vaihdettua...
Matkaa tulisi 6.7km...
Sit jää kyllä koira kotiin muttamutta... Olisipa ainakin mun kunnolle _pitkä_ lenkki...
Jotkut jopa hölkkäis ton mut tän ruhon eteenpäin saaminen on jo aikamoinen homma...

-Norsu

Päivä 17

Eilen sit hiukan repes...
Tuli se "mä syön kaikki kaapit tyhjäksi"-tunne.
Enkä täysin pystynyt hillitsemäänkään.
Mä syytän sitä että käytiin kävelyllä, ja koko päivänä olin syönyt yhden kuppikeiton.

Ei mulla nyt pahasti ratkennut, kyllä järki pysy päässä ja mietin kalorit ettei nyt lipee mihinkään roskaruokaan.
Söin sitten puolikkaan vauva-soseen (siis suolasen) :D :D Oli vaan PAKKO SAADA PURESKELLA!
Sit puolikkaan kurkun ja dippiä.

Tästä syystä päätin että nyt alan keskittymään siihen että syön 5-kertaa päivässä.
Tähän astihan olen parhaimmillaan syönyt kerran kaks. Oikeastaan harvemmin edes kolmea :/
Säteen blogissa (http://projektina-sade.blogspot.fi/) koin valaistuksen, jonka olen tiennyt mutta pisti miettimään näitä juttuja.
Ennen kun siirryn normaaliin ruokaan, mun täytyy oppia ateria-rytmi.
Harkitsin siis jo paaston lopetusta pikkuhiljaa, mutta ehkä tuo "rytmitys" ois helpompi saada alkuun näillä keitoilla/pirtelöillä?
Sit korvata tyyliin lounas jollain, ja pikkuhiljaa siirtyä noin normaaliin? Riittääköhän mun pitkäjänteisyys tuohon :/
Mun on vaan pakko päästä eroon siitä "Syön nyt kaikki kaapit tyhjiksi"-tunteesta. Koska kun se tulee kerran, se tulee toisenkin, sitä mä en halua...
Eipä sitä mulle kovin usein satu, mutta mä en halua että niin käy koskaan. Tai toki tunne saa tulla, mutta jos silloin pystyisi syömään terveellistä?

Noniin. Ehkä mä en heti alkuun yritäkkään viittä ateriaa? Jos vaikka neljä?
Tuntu heti mahdottomalta yrittää syödä aamupalaa jonka mieluusti skippaan aina.

Tänään olisi vuorossa viedä mun ihana sykemittari pariston vaihtoon!
Ja käydä ehkä kävelyllä?
Eilen mun mies lähti mun ja koiran kanssa lenkille. Oli kyllä lyhyt lenkki, about 3km... Mut kuitenkinn. Ja käytiin me kaupan kautta ja mies osti jädee ja mä ostin light-limua vaikka ei edes tehnyt mieli... Mies joi senkin lähes kokonaan.
Mutta kun oli pakko _jotain_ ostaa "palkinnoksi" kun mieskin sai...
Meillä on tässä parikin loistavaa lenkki-polkua/reittiä jotka kaikki on noin 4km pitkiä. Sit on eestaas isolle kaupalle 6km, tai "ostarille eestaas 9-10km... Mä siis yleensä meen ton 4km :D
Mut se on ihan hyvä matka, tunnin verran mä sitä kävelen. Silloin kun sauvakävelin, ennätys oli 43min tuo lenkki. Mut sillon olin oikeasti tosi hyvässä kunnossa. Painoa kyllä oli sen 95kg mutta askel oli keveä kun useemman kerran viikossa tuon vedin+ kävin jumpassa.
Siihen tähdätään.

Joudun muuten hiukan karsimaan yhtä tavoitettani :(
Talvitakki, olin päättänyt että mun vanha, oikeasti hyvä takki mahtuu mun päälle talvella.
En muistanut kuinka pieni se oli... Varmaan joku 15cm et saan sen edes kiinni :'(

Se jää ilmeisesti ensi vuoden tavoite-takiksi.
Yksi kolhu sydämeen :'(

-Norsu

Ainii...

Tuossa toista blogia kommentoidessani, muistui mieleen se mitä on jo hetken pitänyt kirjoittaa...

"Nutraus" joka ei ole edes oikeestaan nutrausta on vaikuttanut yhdellä tavalla positiivisesti, myös tulevaisuutta ajatellen.
Mun makuaisti on muuttunut, ja mahalaukku pienentynyt. Yksi soijajuoma on oikeastaan jo "liikaa", maha täyttyy siis hyvin, samoin kuppikeitto.
Ja makuaisti. Mä rakastan rasvasuutta ja suolasuutta, ja toki makeaa mut pahempi pahe on kaikki rasva ja suola. Mutta nyt.
Mä olen syönyt pari kertaa salaattia (siis ihan paljaaltaan, ei kastikkeita ei mitään) ja mä maistan oikeasti _salaatin_ ja se on oikeasti ihan hyvää :P Ei mulla salaattia vastaan ole koskaan ollut mikään, mutta mä olen kyllä sen maun peittänyt kastikkeella.
Soijajuoma on suussa ällö-makea ja ajatuskin jostain karkista hirvittää :O Miten ällö-makeaa se on?!
Kuppikeitto taasen on AIVAN liian suolaista :O  (niin ja oikeasti, yksi kuppikeitto täyttää vatsan :O )
Tästä kun siirtyy normaaliin (kevyeen) ruokavalioon niin ei pidä päästää sitä suola-addiktiota enää valloilleen! Makuaisti ois kiva pitää ;)
Ja rasvan makuunhan pääsee helposti takaisin... Pitää vaan miettiä miten sen kohtuudella hoitaisi.

Mähän aion siirtyä karppaukseen... Se millanen karppi ni...
Aiemmin olen siis noudattanut karppausta niin että kiellettyä on leipä, peruna, pasta, riisi, ja viljat.
0.5kg kasviksia vähintään, mieluiten vihreitä (niillä korvataan peruna, pasta, riisi). Hedelmiä ja marjoja saa, mutta enempi herkkuna. Marjoja noista mielummin.
Pekonista tykkäisin, mut ei se jokapäiväiseen karppaajankaan elämään sovi... Tai onhan meitä erilaisia, mutta luulen silti että se yleinen käsitys karppaajista on että mätetään lihaa, pekonia ja munia voissa paistettuna päivittäin, on väärä... Tunnen yhden karppaajan joka noudattaa moista ja se ei kyllä varmaan tee hyvää.. Miettien millanen "suolijumi" siitä tulee...

Tavoite ois myös sitten aikanaan panostaa luonnonmukaisuuteen ja tuoreuteen... Eli siis vihannestiskille. Tuoreet vihannekset vaan on parempia, ei siitä pääse mihinkään. Valitettavasti tuoreus joinakin vuodenaikoina on hiton kallista :/ Mutta aina vähän, ni parempi sekin...

Mullahan pari vuotta takaperin tuli ihan verikokeilla todistettua se miten karppaus vaikuttaa.
Mulla oli ihan hyvät kolesterolit (3.7), karppasin 3kk ja kävin mielenkiinnon vuoksi uudestaan..
Kolesteroli oli 2.8, ja lukuja en muista mutta hyvä kolesteroli oli noussut (suhteessa) reippaasti ja huono alentunut! Eikös se kerro jo jotain?

Eräs karppi-vastustaja sattui mun eräälle luennolle opettamaan...
Siis voi hyvää päivää sen fanaattisuutta perunan terveelliyyttä ja tarpeellisuutta kohtaan, ja kuinka kaikki karppaajat kuolee ennenaikojaan...
Ihan finellistä haki perunan arvot ja kertoi kuinka hyvä c-vitamiinin lähde peruna on (juu, kyllä, hohhoijaa), ja ruisleipä, kuinka paljon kuituakin ja mitäkaikkee...
En sit viittinyt opastaa tätä kiihkoilijaa hakemaan esimerkiksi parsakaalin (jolla peruna on helppo ja hyvä "korvata) ravintoarvot ja miettiä kumpihan niistä on ravinto-arvoiltaan rikkaampi.
Tyydyin toteamaan itsekseni että tietämättömät ne huutelee ;)

-Norsu

Päivä 16

Eikä mitään asiaa...
Samalla kaavalla edelleen.

Nälkä kadonnut ja yritän itseäni psyykata tulevaan..
Äitini on nyt leikattu, luojan kiitos kaikki on mennyt hyvin.

Pitäishän mulla olla motivaatiota, todella huonot polvet, rasitusastma, ja erittäin suuri diabetes-riski...
Kun raskausdiabetes todettiin, mulle sanottiin että mulla on mahdollisuus saada diabetes 10vuoden sisään 33% :O
Ja tuossa vaiheessa ei ollut vielä tietoa mun suvun diabeteksesta. Siis tuon jälkeen MOLEMMILLA vanhemmilla on todettu diabetes...
Joskus sitä miettii onko ees mahdollisuutta olla sairastumatta?

On mulla motivaationa tosiaan mun mies myös.
Mulla on oikeasti mielettömän komea mies <3 Joka ei todellakaan pahaa mun ulkonäöstäni/lihoomisestani ole sanonut, mutta tiedän että sen kauneusihanteeseen en kuulu :(
Lisäksi kannan taakkaa siitä että mieheni on lihonnut myös :/ Ei sillä, ei ole mikään _lihava_ mutta kuitenkin... Musta tuntuu että se on mun syytä...
Onneksi mun lapset kaikki on laihoja tikkuja, kait mä olen syönyt niiden ruoat :D :D

No, ei kai tässä muuta... Loppuun tällänen:

Vapiskaa naiset, täältä mä tulen!!

-Norsu

Päivä 15

Se tunne, kun tajuaa että urakka on iso.
Onhan sen tajunnut toki koko aika mut jotenkin eilen se löi kasvoille.
Mä tajusin etten voi lopettaa, kohta mulla on muuten 20kg enemmän mittarissa pudotettavaa..
Tai voinhan mä, mutta valitettavasti kukaan muu ei tule mun läskejäni hakemaan :(

Se tunne kun tajuaa kuitenkin olevansa tässä sodassa yksin.
Voi miksi musta on tullut lihava :(
Musta tuntuu että mä taistelen mun kroppaani vastaan, se kun on hallinnut vuosi tolkulla, mutta tuntuu että kropan tahto on monesti lujempi kuin pääkopan...

No, mä en saa luovuttaa. En, en, en.
Mä en halua herätä joku aamu että mulla olisi jo painoa 150kg, tai jopa enemmän... (olenhan mä joskus painanut jo 138kg, mut olin kyllä raskaana).
Luen hullunlailla laihdutus-blogeja. Mutta tällä hetkellä yritän metsästää kaikki joilla on paljon pudotettavaa. Jotenkin rankkaa löytää blogi jossa puhutaan 10kg pudotuksesta kun itsellä on kymmeniä. Olen kyllä erästä tälläistä blogiakin seurannut, mutta en siksi että siinä laihdutetaan.
Lisäksi kattelen suurinta pudottajaa katsomosta, harmi että muiden kausien jaksot ei enää näy, en ainakaan löytänyt :( Ne jotenkin saa tsemppaamaan taas hetkeksi.

Mun äitini on ollut sairaalassa.
Hän on laihduttanut paljon tässä, ja nyt sitten iskee kaikki vaivat, surullista.
Mun äitini on kyllä _mielettömän_ sitkeesti jatkanut diettiään vaikka välillä kilot ei tipu yhtikäs mihinkään!
Sekin vähän auttaa, äitikin pystyy laihtumaan niin pystyn minäkin.
Joku päivä me äidin kanssa shoppaillaan vaatteita NORMAALI-kaupoista ja NORMAALI-kokoisia vaatteita!

Jaksaa jaksaa siis vielä..
Toi Jilliani <3 Voe hyvää päivää et se on nätti...

Niin, ruokailuista sielä sen verran. Ystäväni nälkä on kadonnut :/
Kävi eilen taas sillä tavalla että tajusin illalla syöneeni vain yhden kuppikeiton (80kcal) :/
Illalla sit vedin tupla-annoksen vaikken tiedä onko siitä nyt enää mitään hyötyä...
En nyt voi sanoa enää että "nutraan", mutta mun ruokavalio koostuu edelleen soijajuomista, ateriankorvikkeista tai kuppikeitoista... Eli joku tämmönen välimuoto-paasto.
Vitamiinit, kalsiumin ja kalanmaksaöljyt syön purkista.
Mielitekoja on sitäkin enemmän, ja tekis mieli välillä vaan ottaa "jotain" ja PALJON. Siis se tunne heti alkuun että tiedän että yksi juustosiivu ei riitä :/ Jos sille antaa pikkusormen ni lähtee koko yläkroppa...


-Norsu

Päivä 14

Punnituspäivä.
Pitäisi hihkua mutta suuruudenhulluna olen pettynyt.
Pudotusta viikossa 1.5kg, paino siis 114.8kg, BMI 39.7.
Jihuu, en ole enää sairaalloisen lihava, vain  vaikeasti lihava.
Pohdin pitäisikö muuttaa tuo "Esittelyni" ja poistaa se sairaalloisen lihava, mutta kyllä mä sen pidän siinä muistuttamassa mistä kaikki alkoi.

Njääh, pettymys. Ei saisi mutta onpa silti.
Oikeastaan pettymys johtuu ennemminkin siitä että kävin jo viime torstaina vaa'alla, ja tuo luku oli jo silloin. Oisin toivonut että loppuviikosta viel lähtisi edes 500g :/
Takaraivossa piilee ajatus siitä että näin siinä on aiemminkin käynyt. Tiukalla dietillä oon saanut ehkä sen 3kg pois, ja sit on tyssännytkin...
Mut nyt ei SAA käydä niin. Ei näillä kaloreilla...
Tosin olihan mulla toi repsahdus tossa, joten ehkä itseäni voin syyttää...

Yritän nyt tsempata itteeni ylös täältä, kehumalla itseäni.
Tosin tuntuu että ihan turhahan mun oli ponnistella ni yritetään silti jos tulis parempi mieli.
Eilen oli houkutusten päivä. Mä selätin houkutukset.
Rakastan leivontaa ja sitä ku saa tehdä perheelle jotain erikoista syötävää... Eilen sit tein leipä-hampparii ja osasta kala-versiot. Ja ajatelkaa, ei tehnyt edes mieli :O
Sit olikin aika lähteä synttäreille!!!
Pöydät notkuivat, kakkua, keksiä, voileipäkakkuja (on mun heikkois, tarjolla oli kalaa ja kanaa), karkkeja, sipsejä, piirakoita... Siis kaikkea..
Mä en syönyt MITÄÄN!!!!!
Kuppi kahvia ja se oli siinä.
Ja mikä parasta tuossa oli, niin isäntäväki, tuttavapariskunta, kumpikaan ei alkanut tyrkyttää mitään kun ilmoitin että kiitos mä en halua :O:O:O
Se on meinaa aika vaikee pysyy ruodussa kun aloitetaan se mantra "kyllähän nyt vähän voi", "No juhlissa edes" "eihän näissä ole edes juuri mitään kaloreita" jne.
Kun on houkutus, päälle viel yllytys niin...
Sitä ei tajua monikaan kuinka rankka prosessi on. Ja kun on "ruoka-vammanen" ja se "vain yksi" voi herkästi riistäytyä käsistä niin kyllä se yksikin voi haittaa...
Törmäävätkö laihatkin tähän tyrkytykseen kun kieltäytyvät?

Niin, sit viel eilen illalla tajusin vasta... Mulla kun ei ollut ollut yhtään nälkä koko päivänä, olin kokannut mutten syönyt, istunut herkkujen lähellä mutten syönyt, niin en sit ollut syönyt ilta ysiin mennessä MITÄÄN.
No eipä tankkaaminen enää mitään ois auttanut joten join soijajuoman ja menin nukkumaan...


-Norsu

Päivä 13

Kiva saada uusia lukijoita! Tervetuloa!

Eilen meni vituiks *itku*

Noniin, siis selvisin raskaimmat päivät hienosti nutraten, lukuunottamatta salaattiannosta joka sisälsi rucolaa, salaattia, pari paprikasiivua ja 2kirsikkatomaattia (vai yks??)...
Enivei, kaloreita meini _reippaasti_ alle 800 päivässä.
Paitsi eilen.
Kun pahimmat ja rankimmat päivät oli ni eilen sitten väsyneenä ensin otin yhden atkins-patukan viikonloppu-namiski. Ja sit toisen :/ :/ :/
Eikä siinä vielä kaikki, alko vituttaa ja kaivoin sitten hapankorppua kaapista.
MUTTA, söin vaan kolme, vaikka voisin syödä niitä kymmenenkin. Ohuella pienellä juustosiivulla, ja margariiniakin ihan pikkuruisen... Saanhan mä olla vähän ylpee?? Kun oisinhan mä voinut hakee suklaalevynkin ni tää oli paljon parempi suoritus...
No valitettavasti tämä repsahdus ei loppunut vieläkään.
Päätin tuossa vaiheessa että jos pitäisin vapaata...
MUTTA, saanhan anteeksi, koska mun "vapaa" tarkoitti noiden päälle tonnikala-salaattia (ilman kastiketta, tonnikalaa ½purkkia, maissia, kurkkua, salaattia) ja sit illalla mussutin vielä maitorahkaa mustikoilla...
Vaikka tavallaan tuntuu että oon totaalisen epäonnistunut, niin kutkuttava ajatus takaraivossa kuitenkin muistuttaa että tilanne oisi voinut olla _paljon_ pahempi.
Noita ennen kun olin ehtinyt syödä vasta 1 nutrilettin, ja yhden 73kcal pähkinä-juoman ja illalla kun laitoin syntilistan kiloklubiin (tosin maitorahka ei tässä vielä ollut) kalorit näyttivät ihan hippusen vaille 1000!! Sit päälle viel maitorahka ja mustikat, ei paha kuitenkaan?
Kun kuitenkin normaali-laihduttaja saisi syödä sen 1500kcal...
Nyt on sitten vaikea osuus palata ruotuun :/


-Norsu

Päivä 10

Pikainen ja aikainen päivitys...

Maha ollut kipeä eilisestä :/
Mutta edelleen jatketaan, vaikka väkisin. Tänään tulee koitosten päivä, kiireinen, eikä olla kotosalla tänään koko päivänä...
Katsoin jo valmiiksi pikaruokaloiden kevyimmät ateriat muistiin, että mitä mulla on mahdollisesti varaa ottaa.
Kun mies pitää "ruokkia" jossain, enkä ole ollenkaan varma pystynkö tyytymään pelkkään korvikkeeseen. Salaattia, salaattia, ilman mitää herkkuja :D Eli siis salaatti ilman kastiketta, krutonkeja, patonkia ja juustoa... Semmosta voisi sitten... Tai tyyliin hesen mini-salaatti (köyhä ku mikä mut ehkä se paras vaihtoehto, mun maha kun ei välttämättä kestä ihan mitä vaan...).
Eilen mittailin ja eipä ollut hirveen kiva nähdä lisäsenttejä :/ Kyllä, lisäsenttejä.
Vyötäröltä -0.5 sentään... No, toivonmukaan mulla on tullut ekalla kertaa mittausvirheitä... En mitannut kaikkia, enkä kirjannut ylös. Parempi ehkä odotella viikko...
Mun painonpudotukset kun on näin kaatuneet... Niukat kalorit ja mä oon siis oikeasti lihonnut...
Nythän mulla onneksi ekan viikon pudotus oli hurja, mutta kyllä ne sentit jotka ei ole kadonnut harmittaa vietävästi :(
Ja vielä kun itsestä tuntuu "kapeammalta" niin sit kun mitta näyttää muuta :/
Mietin jo, josko uskaltaisi miestä pyytää mittaamaan mua... Mua vaan hävettää hirveesti mun sentit :(

-Norsu

Päivä 9

Voih, vasta päivä yhdeksän :/
Mä tässä laskeskelin että tää olis sellanen tiukka 1.5vuoden projekti, jonka jälkeen alkaa vielä se vaihe että pitäs totutella syömään kuin ihmiset..
Siis toki mä aion tässä samalla opetella mut sit pitäs päästä ylläpitoon...  Mut se on vielä KAUKANA!!!

No, onneks nyt tää vaihe on helppo kun ei nälkä vaivaa, mieliteot nosti eilen illalla päätään mutta selätin ne.
Eilen ostin muuten soijajuomaa, ja hyllyssä oli alprolta toinenkin maku, hasselpähkinä-juoma (se ei muuten oo soijajuoma :D :D )
Ja ai että se on HYVÄÄÄÄÄÄ!!!
Ja vain 73kcal/250ml !!!

Illalla sitten pussitin itelleni kaalikeiton jämät (mitä siis perheeltä jäi), ja sit kun sinne jäi joku desi lientä, pari kaalinsuikaletta ja jotain murusia jauhelihaa ni söin ne! Ai juma et se oli hyvää.
Ja tästä intoutuessani keitin itselleni sitten lihalientä (laimeaa) johon laitoin raejuustoa 0.5dl (oikeastaan vajaan vielä tuostakin)... Tätä tuskin repsahdukseksi voi sanoa :D :D Oli mulla siis kaloreita edelleen käyttämättä :D

Käytän täsä ohella aina kiloklubia (johon siis kirjaan noi ateriankorvikkeet, ja sit ku on tullut pari kertaa sitä kaalia, ja nyt raikkaa). On meinaan kätevä peli ! Mä silloin aiemmin laihduttaessani käytin sitä a meni tosi kivasti, mut kun lopetti sinne kirjaamisen ni sithän sitä aina "vähän jotain".......
Harmi ettei sielä enää näytä toimivan tuo "edistyskäyrä" johon sai vyötärön ja painon nätisti käyrälle... (ihan ku sellasta ei vois itse tehdä :D :D). Mut Nutriletin sivuilla oli samanlainen kun kirjautui, ni käyn sit siel "piirtämässä käyrää" :P Se motivoi hirveesti kun näkee et se käyrä laskee...

Voi olla että huomenna en kerkiä tänne kirjoittamaan mitään, mutta saas nähdä...

Lisään vielä tänne eilisen avartavan kokemuksen.
Mun mieheni joskus tekee meille lihapiirakoita (siis täyttää kaupan), ja mä en oo uskaltanut ikinä laskea monta kaloria sellasessa on. Onneksi niitä ei ole syöty kovin usein mutta taitaa olla niin et meille ei lihiksiä tule jääkaappiin....
Laskin siis kalorit mitä yhdestä tulee, sellaisesta mitä mies tekee, joskus saattaa olla viel enempikin täytettä... Mutta tulos oli 580kcal/lihis!!!!!!!!!!!
Siis kyllä! Onhan ne hyviä, mut mä luulen että tää kokemus pistää miettimään että haluanko syödä yhden sellasen vai jotain muuta mistä saan samanverran kaloreita mut enempi syötävää...
En mä pystyis puolikasta vaan syömään... Olen mä tiennyt et niissä paljon on, mutta kyllä se silti järkytti kun joskus olen syönyt jopa kolme sellaista illan aikana *NOLO*.
Ilmotin miehelle että me ei enää sitten syödä sellasia... Kahlasin kalorilaskurissa myös muita "roskaruokia" jotta on nyt sit vähän enempi osviittaa... Olenhan mä ennenkin niitä katsellut mutta muistu mieleeni. Jos syödään pizzaa, mä voin syödä yhden pizzan lasten kanssa yhdessä ja jaetaan se neljälle... Mä en enää voi syödä koko pizzaa... No, ei meillä syödä kovin usein pizzaakaan (vähän kausittain menee) mutta siinä täytyy nyt pysyä...

-Norsu