Motivaatiota edelleen keräilen...
Eilinen meni syöminkien kohdalta hyvin, ja kait sekin liikunnaksi katsotaan kun olin töissä, jaloillani 12tuntia... +Työpisteessä hemmetin kuuma ja hikosin varmaan 5lirtaa :P
En osaa töissä pitää taukoja, joten tosiaan istuin ekan kerran vasta viimesellä tunnilla... Oli rankempi päivä ku sellanen jolloin olen kävellyt 10km.
Tänään yritän pysyä taas ruodussa ruoan kanssa, ja käydä lenkillä koiran kanssa...
Meillä kun on suht iso koira ja sit oikeasti pitäisi lenkkeilyttää paljon enempi ku mitä se nyt on lenkkiä saanut :/
Mä en nyt jaksa oikeen näin aamutuimaan kirjottaa yhtikäs enempiä, ja mieskin on edelleen kotona niin pitää salamyhkäsesti aina käydä rustaa tänne :D
-Norsu
tiistai 31. heinäkuuta 2012
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Päivä 28
Oi miksi oi miksi mä olen niin vitun heikko?!?!?
Eilen piti olla hyvä päivä mutta ei ollut.
Tänään tuntuu siltä että tehtävä on mahdoton, mä en ikinä pääse maaliin ja että kaikki pyristely maalia kohden on turhaa.
Mutta ei auta, maaliinhan se on päästävä tai sit mä löydän itseni vielä kauempaa :(
Päivitin edistys-sivulle senttejä, joita on tosta keskikropasta lähtenyt kiitettävästi... Mut ei muualta :( Ei mun näistä vitun oksettavista käsivarsista :(
Tänään yritän kasvattaa selkärangan ja saada itseni psyykattua siihen että tämä viikko menee hyvin.
Haluan ensi viikolla olla 111kg.
-Norsu
Eilen piti olla hyvä päivä mutta ei ollut.
Tänään tuntuu siltä että tehtävä on mahdoton, mä en ikinä pääse maaliin ja että kaikki pyristely maalia kohden on turhaa.
Mutta ei auta, maaliinhan se on päästävä tai sit mä löydän itseni vielä kauempaa :(
Päivitin edistys-sivulle senttejä, joita on tosta keskikropasta lähtenyt kiitettävästi... Mut ei muualta :( Ei mun näistä vitun oksettavista käsivarsista :(
Tänään yritän kasvattaa selkärangan ja saada itseni psyykattua siihen että tämä viikko menee hyvin.
Haluan ensi viikolla olla 111kg.
-Norsu
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Päivä 27
Ja paskat kuulumiset.
Viikonloppu tuli ja itsehillintä meni :( Kahtena iltana vieläpä.
Söin niin että napa paukkui. Näin siinä helvetti käy kun antaa itselleen vähän luvan herkutella.. Sit jää "putki" päälle :(
Eipä auta, näillä mennään ja sillä hyvä.
En ole kerinnyt kirjoittelemaan koska aika pitkälti olen ollut töissä/hoitanut lasta/ käynyt lenkillä.
Tämän viikon kävelysaldo on 43.8km \0/
Kutkuttaisi tänään kovin rikkoa 50km ;P
En mä näin paljoa aio kävellä viikottain mutta minimi-tavoite on 20km. Koirakin tykkää :)
Sitten paskaa uutista taas päälle, kävin vaa'alla, toivoen että viime viikosta olisi tippunut reippaasti.
Vaaka näyttikin sitten +100g !!!!!!
Kalorivajeet mulla on ollut varmasti isot mässäyksistä huolimatta+ olen liikkunut ihan vitusti.
Vituttaa ihan suunnattomasti :/
-Norsu
Viikonloppu tuli ja itsehillintä meni :( Kahtena iltana vieläpä.
Söin niin että napa paukkui. Näin siinä helvetti käy kun antaa itselleen vähän luvan herkutella.. Sit jää "putki" päälle :(
Eipä auta, näillä mennään ja sillä hyvä.
En ole kerinnyt kirjoittelemaan koska aika pitkälti olen ollut töissä/hoitanut lasta/ käynyt lenkillä.
Tämän viikon kävelysaldo on 43.8km \0/
Kutkuttaisi tänään kovin rikkoa 50km ;P
En mä näin paljoa aio kävellä viikottain mutta minimi-tavoite on 20km. Koirakin tykkää :)
Sitten paskaa uutista taas päälle, kävin vaa'alla, toivoen että viime viikosta olisi tippunut reippaasti.
Vaaka näyttikin sitten +100g !!!!!!
Kalorivajeet mulla on ollut varmasti isot mässäyksistä huolimatta+ olen liikkunut ihan vitusti.
Vituttaa ihan suunnattomasti :/
-Norsu
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Päivä 23
Yritän nyt "pika-päivitystä".
Mies on kotona ja nukku vielä niin pitääpi salaa kirjoitella...
Eilinen meni hyvin!
Käytiin kävelyllä miehen ja lasten kanssa. 10km!!!!!!!!!!!!
Sykemittari kannustaa tosi paljon!
Mittailin eilen, ja senteissä oli tuloksia tullut huimasti kolmessa viikossa!
Pitää päivittää tuolta lappusilta ne sentit, joita oli lähtenyt vyötäröstä ja "pelastusrenkaasta". Vyötärön mittaan siis kapeimmasta kohtaa, ja "pelastusrengas" on tuo navan alta mitattu paksuin kohta...
Jos oikein muistan niin vyötäröstä oli lähtenyt 6-7cm B)
Tein myös vieraille eilen piirakkaa ja mä maistoin sitä vain pienen lusikallisen ;) Mulla on jokin itsehillintä!!!
Liikunta tuntuu hyvältä, ja se kävely on kivaa, etenkin kun mies on lähtenyt mukaan. Tuskin mä noin pitkää lenkkiä edes haluaisin yrittää yksin :/
Jos sää näyttää hyvältä tänään niin tähtäimessä 6.6km.
Ihan vaan siksi että mä pystyn :)
Sovittiin myös pieni vaellus-retki syksylle. En ole koskaan käynyt mutta vuosia ollaan jo puhuttu. Mä olen vältellyt sitä kun polvet on olleet tosi kipeät ja kaikki nousut/laskut on ollut kivuliaita. Nyt lyötiin jopa päivä lukkoon ja sit mennään! Matka ei ole pitkä mutta ei ole tarkoituskaan. Vähän luontoa ja sit laavulla grillaamista ja iltasella kotiin :)
Jotenkin niin vahva olo!
Mä en muista milloin mä olisin näin pitkään jaksanut näin suurella tarmolla, ja vieläpä varmana että mä onnistun!
Eilen pohdin mikä tekee tästä kerrasta erityisen.
Tulin siihen johtopäätökseen että, ensinäkin... Mä voin jatkaa liikkumattomuutta ja syömistä milloin milläkin verukkeella, mutta valitettavasti läski ei katoa itsekseen. Kukaan ei tule sitä ottamaan multa pois ellen mä itse tee asialle jotain.
Sitten nämä syyt.. Mun on oikeasti vaikea laihtua, mä saatan viikossa lihota ykskaks 5kg. Mä kerään nestettä ja söin mitä söin niin painoa on saattanut tulla silti lisää (vaikka siis olen laskenut kaloreita ja kuluttanut enempi kuin syön).
Se munasarja-hässäkkä vaikeuttaa painonpudotusta ja varmaan siinä on yksi syy mun lihomiseen.
Tai kilpirauhanen.. Onhan ne tavallaan syitä miksi olen lihonnut, mutta vain mä olen antanut niiden olla oikea syy.
Tajusin että mun ehkä pitää tehdä töitä tuplasti johonkin muuhun verrattuna, ja normaali-painossakin pysyminen vaatii multa ehkä vähän enempi ku muilta... Mutta mä itse olen antanut itseni valahtaa tähän kuntoon "koska mä nyt vaan oon tällänen ja kaikki lihottaa mua, paino ei tipu".
Nyt mä oon yrittänyt sisäistää näitä asioita, ja toistaiseksi niiden voimalla jatketaan.
Alamäkeä odotellessa ja silleen...
Tulipas lyhyt pika-päivitys :D :D
-Norsu
Mies on kotona ja nukku vielä niin pitääpi salaa kirjoitella...
Eilinen meni hyvin!
Käytiin kävelyllä miehen ja lasten kanssa. 10km!!!!!!!!!!!!
Sykemittari kannustaa tosi paljon!
Mittailin eilen, ja senteissä oli tuloksia tullut huimasti kolmessa viikossa!
Pitää päivittää tuolta lappusilta ne sentit, joita oli lähtenyt vyötäröstä ja "pelastusrenkaasta". Vyötärön mittaan siis kapeimmasta kohtaa, ja "pelastusrengas" on tuo navan alta mitattu paksuin kohta...
Jos oikein muistan niin vyötäröstä oli lähtenyt 6-7cm B)
Tein myös vieraille eilen piirakkaa ja mä maistoin sitä vain pienen lusikallisen ;) Mulla on jokin itsehillintä!!!
Liikunta tuntuu hyvältä, ja se kävely on kivaa, etenkin kun mies on lähtenyt mukaan. Tuskin mä noin pitkää lenkkiä edes haluaisin yrittää yksin :/
Jos sää näyttää hyvältä tänään niin tähtäimessä 6.6km.
Ihan vaan siksi että mä pystyn :)
Sovittiin myös pieni vaellus-retki syksylle. En ole koskaan käynyt mutta vuosia ollaan jo puhuttu. Mä olen vältellyt sitä kun polvet on olleet tosi kipeät ja kaikki nousut/laskut on ollut kivuliaita. Nyt lyötiin jopa päivä lukkoon ja sit mennään! Matka ei ole pitkä mutta ei ole tarkoituskaan. Vähän luontoa ja sit laavulla grillaamista ja iltasella kotiin :)
Jotenkin niin vahva olo!
Mä en muista milloin mä olisin näin pitkään jaksanut näin suurella tarmolla, ja vieläpä varmana että mä onnistun!
Eilen pohdin mikä tekee tästä kerrasta erityisen.
Tulin siihen johtopäätökseen että, ensinäkin... Mä voin jatkaa liikkumattomuutta ja syömistä milloin milläkin verukkeella, mutta valitettavasti läski ei katoa itsekseen. Kukaan ei tule sitä ottamaan multa pois ellen mä itse tee asialle jotain.
Sitten nämä syyt.. Mun on oikeasti vaikea laihtua, mä saatan viikossa lihota ykskaks 5kg. Mä kerään nestettä ja söin mitä söin niin painoa on saattanut tulla silti lisää (vaikka siis olen laskenut kaloreita ja kuluttanut enempi kuin syön).
Se munasarja-hässäkkä vaikeuttaa painonpudotusta ja varmaan siinä on yksi syy mun lihomiseen.
Tai kilpirauhanen.. Onhan ne tavallaan syitä miksi olen lihonnut, mutta vain mä olen antanut niiden olla oikea syy.
Tajusin että mun ehkä pitää tehdä töitä tuplasti johonkin muuhun verrattuna, ja normaali-painossakin pysyminen vaatii multa ehkä vähän enempi ku muilta... Mutta mä itse olen antanut itseni valahtaa tähän kuntoon "koska mä nyt vaan oon tällänen ja kaikki lihottaa mua, paino ei tipu".
Nyt mä oon yrittänyt sisäistää näitä asioita, ja toistaiseksi niiden voimalla jatketaan.
Alamäkeä odotellessa ja silleen...
Tulipas lyhyt pika-päivitys :D :D
-Norsu
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Päivä 21
Hiljaiseloa oli viikonloppu :)
No läskiksihän viikonloppu osin meni.
Olikos perjantai kun vetelin illalla jotain (en muista, enkä jaksa käydä kiloklubissa tarkistamassa), lauantaina pitsaa :/
Pitsa olikin mun päivän ateria lukuunottamatta yhtä kuppikeittoa...
Sitten eilen söin kevytpitsaa... Argh, luonteen heikkous.
Onneksi eilen sentäs otin vaan 2x n 10x10cm palaa, toinen niistä oli tehty käytännössä ilman juustoa, muutama hötö tonnikalaa ja katkarapua... Niin ja kaksi kirsikkatomaattia.
Kevensin pohjan laittamalla öljyä (pellilliseen) 1rkl ohjeen 6 (!!!)rkl sijaan ja korvasin osan vehnäjauhoista vehnäleseillä.
Taas jatketaan, ei mahda mitään. Onneksi kalorit ei oo mennyt silti edes sinne 1500kcal mitä kiloklubi suosittelee...
No, kerrotaan sitten hyvät uutiset tähän väliin.
Kävin siis kävelyllä silloin torstaina. Semmonen 6km meni 0/
Ja ei siinä kaikki, perjantaina kävelin vähän pidemmän lenkin ja poltin kaloreita 1168kcal sykemittarin mukaan!!
Ja mitä vielä, eilen mun mies (<3) lähti kävelylle mun kanssa.
Tuli sellanen 12km käveltyä eilen ja kaloreita poltin ison pinon 0/
Mun mies ei pidä kävelystä ni oli oikeesti ihanaa lähtee yhdessä <3
Matkakaan ei tuntunut pahalta, puolessa välissä meil oli pitkä tauko ennen ku jatkettiin!
No sit ne huonot uutiset, viime perjantaista mulla oli tullut kilo lisää vaakaan :(
En merkkaa sitä mihinkään :D Uskottelen nyt itselleni että lihakset on nyt kerännyt nestettä tän "rääkin" takia ni ehkä ne painaa? Joohan??
Ostin läjän kuppikeittoja, ja osin niitä syön vielä, mut pakko alkaa ottaa salaattia mukaan ruokavalioon, nyt on oikeasti meinaan niin kovat himot kaikkea pureskeltavaa (epäterveellistä) kohtaan että suon itselleni salaatin/terveelliset tuotteet kohtuullisissa määrin.
Nyt sitten sain innostuksen kävelyyn, kun mun polvet on ollut todella vähän kipeenä.
Ja kun nyt huomasin että mun "suuruuden hullut" ideat onkin sellaisia johon mä KYKENEN, niin miksi mä nyt sit en nosta sitä persettä sohvalta ja lähde tekemään sitä mihin mä todella pystyn?!?!
Mä olin oikeasti yllättynyt että jaksoin noin pitkiä lenkkejä, mun mielestä 4km on ollut jo rankkaa pienemmällä painolla niin oon kuvitellut etten vielä PITKÄÄN AIKAAN pysty kävelee edes 6km :O Ja eilen vetelin 12km ja oon hengissä vieläkin!!
Näissä mietteissä jatketaan!
-Norsu
No läskiksihän viikonloppu osin meni.
Olikos perjantai kun vetelin illalla jotain (en muista, enkä jaksa käydä kiloklubissa tarkistamassa), lauantaina pitsaa :/
Pitsa olikin mun päivän ateria lukuunottamatta yhtä kuppikeittoa...
Sitten eilen söin kevytpitsaa... Argh, luonteen heikkous.
Onneksi eilen sentäs otin vaan 2x n 10x10cm palaa, toinen niistä oli tehty käytännössä ilman juustoa, muutama hötö tonnikalaa ja katkarapua... Niin ja kaksi kirsikkatomaattia.
Kevensin pohjan laittamalla öljyä (pellilliseen) 1rkl ohjeen 6 (!!!)rkl sijaan ja korvasin osan vehnäjauhoista vehnäleseillä.
Taas jatketaan, ei mahda mitään. Onneksi kalorit ei oo mennyt silti edes sinne 1500kcal mitä kiloklubi suosittelee...
No, kerrotaan sitten hyvät uutiset tähän väliin.
Kävin siis kävelyllä silloin torstaina. Semmonen 6km meni 0/
Ja ei siinä kaikki, perjantaina kävelin vähän pidemmän lenkin ja poltin kaloreita 1168kcal sykemittarin mukaan!!
Ja mitä vielä, eilen mun mies (<3) lähti kävelylle mun kanssa.
Tuli sellanen 12km käveltyä eilen ja kaloreita poltin ison pinon 0/
Mun mies ei pidä kävelystä ni oli oikeesti ihanaa lähtee yhdessä <3
Matkakaan ei tuntunut pahalta, puolessa välissä meil oli pitkä tauko ennen ku jatkettiin!
No sit ne huonot uutiset, viime perjantaista mulla oli tullut kilo lisää vaakaan :(
En merkkaa sitä mihinkään :D Uskottelen nyt itselleni että lihakset on nyt kerännyt nestettä tän "rääkin" takia ni ehkä ne painaa? Joohan??
Ostin läjän kuppikeittoja, ja osin niitä syön vielä, mut pakko alkaa ottaa salaattia mukaan ruokavalioon, nyt on oikeasti meinaan niin kovat himot kaikkea pureskeltavaa (epäterveellistä) kohtaan että suon itselleni salaatin/terveelliset tuotteet kohtuullisissa määrin.
Nyt sitten sain innostuksen kävelyyn, kun mun polvet on ollut todella vähän kipeenä.
Ja kun nyt huomasin että mun "suuruuden hullut" ideat onkin sellaisia johon mä KYKENEN, niin miksi mä nyt sit en nosta sitä persettä sohvalta ja lähde tekemään sitä mihin mä todella pystyn?!?!
Mä olin oikeasti yllättynyt että jaksoin noin pitkiä lenkkejä, mun mielestä 4km on ollut jo rankkaa pienemmällä painolla niin oon kuvitellut etten vielä PITKÄÄN AIKAAN pysty kävelee edes 6km :O Ja eilen vetelin 12km ja oon hengissä vieläkin!!
Näissä mietteissä jatketaan!
-Norsu
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Päivä 18
Ensin huonot jutut.
Vitun hienosti "No neljä ateriaa", sitä harjotellaan.. Meni niin reisille että ihan hävettää. Hemmetti.
Söin sit kaikkiaan yhden aterian... Tai oikeastaan puolikkaan protskujuoman... Kaloreita vajaa 100.
Miten hienot ajatukset ei toteutunut.
No aamuhan alkoi sillä että suosiolla jätin sen aamun "ruoan" pois.
Sit aloin harkitsee että lähtisin lenkille. Intopiukeena sit laitoin lasta valmiiksi, mietin vaatetusta ja hösäsin.
Sit mä lähdin.
No jes! Kävelin 6.7km (ja varmaan vähän päällekkin kun eksyin vähän reitiltä).
Sitten tuli puhelu pomolta, tulenko töihin illaksi. Tottakai menin.
Sit kiireenvilkkaa kotiin, ja suoraan töihin. Ostin mä kaupasta protsku-juoman, ajattelin että ehdin sen sit töissä juoda. No puolet siitä ehdin juoda ja sit olikin asiakkaita ja unohtu se loppukin sinne.
Kotona vitutti. Vitutti niin että. En sit vitutuksissani halunnut syödä enää mitään.
Jotenkin tuntu et epäonnistuin että turha tässä on mitään enää sit syödäkkään >:(
Tässä on varmaan syy miksi mä olen lihonnut, miksi mä en ole laihtunut, tavoite joka ei toteudu saa mut niin vittuuntuneeksi että "paskaakos väliä millään ku ei kerran onnistu".
Vaaka näytti tänään jo -2.8 mut ei se nyt lohduttanut. Vituttaa niin.
Oon itsestäni kyllä ylpeä että jaksoin kävellä noin pitkän matkan joka käytännössä on ylämäkeä koko aika, ja viisi TODELLA jyrkkää nousua...
Mut muuten...
Miksi mä olen näin joko-tai-ihminen?!?!
-Norsu
Vitun hienosti "No neljä ateriaa", sitä harjotellaan.. Meni niin reisille että ihan hävettää. Hemmetti.
Söin sit kaikkiaan yhden aterian... Tai oikeastaan puolikkaan protskujuoman... Kaloreita vajaa 100.
Miten hienot ajatukset ei toteutunut.
No aamuhan alkoi sillä että suosiolla jätin sen aamun "ruoan" pois.
Sit aloin harkitsee että lähtisin lenkille. Intopiukeena sit laitoin lasta valmiiksi, mietin vaatetusta ja hösäsin.
Sit mä lähdin.
No jes! Kävelin 6.7km (ja varmaan vähän päällekkin kun eksyin vähän reitiltä).
Sitten tuli puhelu pomolta, tulenko töihin illaksi. Tottakai menin.
Sit kiireenvilkkaa kotiin, ja suoraan töihin. Ostin mä kaupasta protsku-juoman, ajattelin että ehdin sen sit töissä juoda. No puolet siitä ehdin juoda ja sit olikin asiakkaita ja unohtu se loppukin sinne.
Kotona vitutti. Vitutti niin että. En sit vitutuksissani halunnut syödä enää mitään.
Jotenkin tuntu et epäonnistuin että turha tässä on mitään enää sit syödäkkään >:(
Tässä on varmaan syy miksi mä olen lihonnut, miksi mä en ole laihtunut, tavoite joka ei toteudu saa mut niin vittuuntuneeksi että "paskaakos väliä millään ku ei kerran onnistu".
Vaaka näytti tänään jo -2.8 mut ei se nyt lohduttanut. Vituttaa niin.
Oon itsestäni kyllä ylpeä että jaksoin kävellä noin pitkän matkan joka käytännössä on ylämäkeä koko aika, ja viisi TODELLA jyrkkää nousua...
Mut muuten...
Miksi mä olen näin joko-tai-ihminen?!?!
-Norsu
torstai 19. heinäkuuta 2012
Harkintaa...
Oisinko niin rohkee et lähtisin viemään sykemittaria kävellen kauppakeskukseen? Ja bussilla takaisin? Tai oikeastaan toisin päin jos siel sattuis olee paikalla ihminen joka sen saisi heti vaihdettua...
Matkaa tulisi 6.7km...
Sit jää kyllä koira kotiin muttamutta... Olisipa ainakin mun kunnolle _pitkä_ lenkki...
Jotkut jopa hölkkäis ton mut tän ruhon eteenpäin saaminen on jo aikamoinen homma...
-Norsu
Matkaa tulisi 6.7km...
Sit jää kyllä koira kotiin muttamutta... Olisipa ainakin mun kunnolle _pitkä_ lenkki...
Jotkut jopa hölkkäis ton mut tän ruhon eteenpäin saaminen on jo aikamoinen homma...
-Norsu
Päivä 17
Eilen sit hiukan repes...
Tuli se "mä syön kaikki kaapit tyhjäksi"-tunne.
Enkä täysin pystynyt hillitsemäänkään.
Mä syytän sitä että käytiin kävelyllä, ja koko päivänä olin syönyt yhden kuppikeiton.
Ei mulla nyt pahasti ratkennut, kyllä järki pysy päässä ja mietin kalorit ettei nyt lipee mihinkään roskaruokaan.
Söin sitten puolikkaan vauva-soseen (siis suolasen) :D :D Oli vaan PAKKO SAADA PURESKELLA!
Sit puolikkaan kurkun ja dippiä.
Tästä syystä päätin että nyt alan keskittymään siihen että syön 5-kertaa päivässä.
Tähän astihan olen parhaimmillaan syönyt kerran kaks. Oikeastaan harvemmin edes kolmea :/
Säteen blogissa (http://projektina-sade.blogspot.fi/) koin valaistuksen, jonka olen tiennyt mutta pisti miettimään näitä juttuja.
Ennen kun siirryn normaaliin ruokaan, mun täytyy oppia ateria-rytmi.
Harkitsin siis jo paaston lopetusta pikkuhiljaa, mutta ehkä tuo "rytmitys" ois helpompi saada alkuun näillä keitoilla/pirtelöillä?
Sit korvata tyyliin lounas jollain, ja pikkuhiljaa siirtyä noin normaaliin? Riittääköhän mun pitkäjänteisyys tuohon :/
Mun on vaan pakko päästä eroon siitä "Syön nyt kaikki kaapit tyhjiksi"-tunteesta. Koska kun se tulee kerran, se tulee toisenkin, sitä mä en halua...
Eipä sitä mulle kovin usein satu, mutta mä en halua että niin käy koskaan. Tai toki tunne saa tulla, mutta jos silloin pystyisi syömään terveellistä?
Noniin. Ehkä mä en heti alkuun yritäkkään viittä ateriaa? Jos vaikka neljä?
Tuntu heti mahdottomalta yrittää syödä aamupalaa jonka mieluusti skippaan aina.
Tänään olisi vuorossa viedä mun ihana sykemittari pariston vaihtoon!
Ja käydä ehkä kävelyllä?
Eilen mun mies lähti mun ja koiran kanssa lenkille. Oli kyllä lyhyt lenkki, about 3km... Mut kuitenkinn. Ja käytiin me kaupan kautta ja mies osti jädee ja mä ostin light-limua vaikka ei edes tehnyt mieli... Mies joi senkin lähes kokonaan.
Mutta kun oli pakko _jotain_ ostaa "palkinnoksi" kun mieskin sai...
Meillä on tässä parikin loistavaa lenkki-polkua/reittiä jotka kaikki on noin 4km pitkiä. Sit on eestaas isolle kaupalle 6km, tai "ostarille eestaas 9-10km... Mä siis yleensä meen ton 4km :D
Mut se on ihan hyvä matka, tunnin verran mä sitä kävelen. Silloin kun sauvakävelin, ennätys oli 43min tuo lenkki. Mut sillon olin oikeasti tosi hyvässä kunnossa. Painoa kyllä oli sen 95kg mutta askel oli keveä kun useemman kerran viikossa tuon vedin+ kävin jumpassa.
Siihen tähdätään.
Joudun muuten hiukan karsimaan yhtä tavoitettani :(
Talvitakki, olin päättänyt että mun vanha, oikeasti hyvä takki mahtuu mun päälle talvella.
En muistanut kuinka pieni se oli... Varmaan joku 15cm et saan sen edes kiinni :'(
Se jää ilmeisesti ensi vuoden tavoite-takiksi.
Yksi kolhu sydämeen :'(
-Norsu
Tuli se "mä syön kaikki kaapit tyhjäksi"-tunne.
Enkä täysin pystynyt hillitsemäänkään.
Mä syytän sitä että käytiin kävelyllä, ja koko päivänä olin syönyt yhden kuppikeiton.
Ei mulla nyt pahasti ratkennut, kyllä järki pysy päässä ja mietin kalorit ettei nyt lipee mihinkään roskaruokaan.
Söin sitten puolikkaan vauva-soseen (siis suolasen) :D :D Oli vaan PAKKO SAADA PURESKELLA!
Sit puolikkaan kurkun ja dippiä.
Tästä syystä päätin että nyt alan keskittymään siihen että syön 5-kertaa päivässä.
Tähän astihan olen parhaimmillaan syönyt kerran kaks. Oikeastaan harvemmin edes kolmea :/
Säteen blogissa (http://projektina-sade.blogspot.fi/) koin valaistuksen, jonka olen tiennyt mutta pisti miettimään näitä juttuja.
Ennen kun siirryn normaaliin ruokaan, mun täytyy oppia ateria-rytmi.
Harkitsin siis jo paaston lopetusta pikkuhiljaa, mutta ehkä tuo "rytmitys" ois helpompi saada alkuun näillä keitoilla/pirtelöillä?
Sit korvata tyyliin lounas jollain, ja pikkuhiljaa siirtyä noin normaaliin? Riittääköhän mun pitkäjänteisyys tuohon :/
Mun on vaan pakko päästä eroon siitä "Syön nyt kaikki kaapit tyhjiksi"-tunteesta. Koska kun se tulee kerran, se tulee toisenkin, sitä mä en halua...
Eipä sitä mulle kovin usein satu, mutta mä en halua että niin käy koskaan. Tai toki tunne saa tulla, mutta jos silloin pystyisi syömään terveellistä?
Noniin. Ehkä mä en heti alkuun yritäkkään viittä ateriaa? Jos vaikka neljä?
Tuntu heti mahdottomalta yrittää syödä aamupalaa jonka mieluusti skippaan aina.
Tänään olisi vuorossa viedä mun ihana sykemittari pariston vaihtoon!
Ja käydä ehkä kävelyllä?
Eilen mun mies lähti mun ja koiran kanssa lenkille. Oli kyllä lyhyt lenkki, about 3km... Mut kuitenkinn. Ja käytiin me kaupan kautta ja mies osti jädee ja mä ostin light-limua vaikka ei edes tehnyt mieli... Mies joi senkin lähes kokonaan.
Mutta kun oli pakko _jotain_ ostaa "palkinnoksi" kun mieskin sai...
Meillä on tässä parikin loistavaa lenkki-polkua/reittiä jotka kaikki on noin 4km pitkiä. Sit on eestaas isolle kaupalle 6km, tai "ostarille eestaas 9-10km... Mä siis yleensä meen ton 4km :D
Mut se on ihan hyvä matka, tunnin verran mä sitä kävelen. Silloin kun sauvakävelin, ennätys oli 43min tuo lenkki. Mut sillon olin oikeasti tosi hyvässä kunnossa. Painoa kyllä oli sen 95kg mutta askel oli keveä kun useemman kerran viikossa tuon vedin+ kävin jumpassa.
Siihen tähdätään.
Joudun muuten hiukan karsimaan yhtä tavoitettani :(
Talvitakki, olin päättänyt että mun vanha, oikeasti hyvä takki mahtuu mun päälle talvella.
En muistanut kuinka pieni se oli... Varmaan joku 15cm et saan sen edes kiinni :'(
Yksi kolhu sydämeen :'(
-Norsu
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Ainii...
Tuossa toista blogia kommentoidessani, muistui mieleen se mitä on jo hetken pitänyt kirjoittaa...
"Nutraus" joka ei ole edes oikeestaan nutrausta on vaikuttanut yhdellä tavalla positiivisesti, myös tulevaisuutta ajatellen.
Mun makuaisti on muuttunut, ja mahalaukku pienentynyt. Yksi soijajuoma on oikeastaan jo "liikaa", maha täyttyy siis hyvin, samoin kuppikeitto.
Ja makuaisti. Mä rakastan rasvasuutta ja suolasuutta, ja toki makeaa mut pahempi pahe on kaikki rasva ja suola. Mutta nyt.
Mä olen syönyt pari kertaa salaattia (siis ihan paljaaltaan, ei kastikkeita ei mitään) ja mä maistan oikeasti _salaatin_ ja se on oikeasti ihan hyvää :P Ei mulla salaattia vastaan ole koskaan ollut mikään, mutta mä olen kyllä sen maun peittänyt kastikkeella.
Soijajuoma on suussa ällö-makea ja ajatuskin jostain karkista hirvittää :O Miten ällö-makeaa se on?!
Kuppikeitto taasen on AIVAN liian suolaista :O (niin ja oikeasti, yksi kuppikeitto täyttää vatsan :O )
Tästä kun siirtyy normaaliin (kevyeen) ruokavalioon niin ei pidä päästää sitä suola-addiktiota enää valloilleen! Makuaisti ois kiva pitää ;)
Ja rasvan makuunhan pääsee helposti takaisin... Pitää vaan miettiä miten sen kohtuudella hoitaisi.
Mähän aion siirtyä karppaukseen... Se millanen karppi ni...
Aiemmin olen siis noudattanut karppausta niin että kiellettyä on leipä, peruna, pasta, riisi, ja viljat.
0.5kg kasviksia vähintään, mieluiten vihreitä (niillä korvataan peruna, pasta, riisi). Hedelmiä ja marjoja saa, mutta enempi herkkuna. Marjoja noista mielummin.
Pekonista tykkäisin, mut ei se jokapäiväiseen karppaajankaan elämään sovi... Tai onhan meitä erilaisia, mutta luulen silti että se yleinen käsitys karppaajista on että mätetään lihaa, pekonia ja munia voissa paistettuna päivittäin, on väärä... Tunnen yhden karppaajan joka noudattaa moista ja se ei kyllä varmaan tee hyvää.. Miettien millanen "suolijumi" siitä tulee...
Tavoite ois myös sitten aikanaan panostaa luonnonmukaisuuteen ja tuoreuteen... Eli siis vihannestiskille. Tuoreet vihannekset vaan on parempia, ei siitä pääse mihinkään. Valitettavasti tuoreus joinakin vuodenaikoina on hiton kallista :/ Mutta aina vähän, ni parempi sekin...
Mullahan pari vuotta takaperin tuli ihan verikokeilla todistettua se miten karppaus vaikuttaa.
Mulla oli ihan hyvät kolesterolit (3.7), karppasin 3kk ja kävin mielenkiinnon vuoksi uudestaan..
Kolesteroli oli 2.8, ja lukuja en muista mutta hyvä kolesteroli oli noussut (suhteessa) reippaasti ja huono alentunut! Eikös se kerro jo jotain?
Eräs karppi-vastustaja sattui mun eräälle luennolle opettamaan...
Siis voi hyvää päivää sen fanaattisuutta perunan terveelliyyttä ja tarpeellisuutta kohtaan, ja kuinka kaikki karppaajat kuolee ennenaikojaan...
Ihan finellistä haki perunan arvot ja kertoi kuinka hyvä c-vitamiinin lähde peruna on (juu, kyllä, hohhoijaa), ja ruisleipä, kuinka paljon kuituakin ja mitäkaikkee...
En sit viittinyt opastaa tätä kiihkoilijaa hakemaan esimerkiksi parsakaalin (jolla peruna on helppo ja hyvä "korvata) ravintoarvot ja miettiä kumpihan niistä on ravinto-arvoiltaan rikkaampi.
Tyydyin toteamaan itsekseni että tietämättömät ne huutelee ;)
-Norsu
"Nutraus" joka ei ole edes oikeestaan nutrausta on vaikuttanut yhdellä tavalla positiivisesti, myös tulevaisuutta ajatellen.
Mun makuaisti on muuttunut, ja mahalaukku pienentynyt. Yksi soijajuoma on oikeastaan jo "liikaa", maha täyttyy siis hyvin, samoin kuppikeitto.
Ja makuaisti. Mä rakastan rasvasuutta ja suolasuutta, ja toki makeaa mut pahempi pahe on kaikki rasva ja suola. Mutta nyt.
Mä olen syönyt pari kertaa salaattia (siis ihan paljaaltaan, ei kastikkeita ei mitään) ja mä maistan oikeasti _salaatin_ ja se on oikeasti ihan hyvää :P Ei mulla salaattia vastaan ole koskaan ollut mikään, mutta mä olen kyllä sen maun peittänyt kastikkeella.
Soijajuoma on suussa ällö-makea ja ajatuskin jostain karkista hirvittää :O Miten ällö-makeaa se on?!
Kuppikeitto taasen on AIVAN liian suolaista :O (niin ja oikeasti, yksi kuppikeitto täyttää vatsan :O )
Tästä kun siirtyy normaaliin (kevyeen) ruokavalioon niin ei pidä päästää sitä suola-addiktiota enää valloilleen! Makuaisti ois kiva pitää ;)
Ja rasvan makuunhan pääsee helposti takaisin... Pitää vaan miettiä miten sen kohtuudella hoitaisi.
Mähän aion siirtyä karppaukseen... Se millanen karppi ni...
Aiemmin olen siis noudattanut karppausta niin että kiellettyä on leipä, peruna, pasta, riisi, ja viljat.
0.5kg kasviksia vähintään, mieluiten vihreitä (niillä korvataan peruna, pasta, riisi). Hedelmiä ja marjoja saa, mutta enempi herkkuna. Marjoja noista mielummin.
Pekonista tykkäisin, mut ei se jokapäiväiseen karppaajankaan elämään sovi... Tai onhan meitä erilaisia, mutta luulen silti että se yleinen käsitys karppaajista on että mätetään lihaa, pekonia ja munia voissa paistettuna päivittäin, on väärä... Tunnen yhden karppaajan joka noudattaa moista ja se ei kyllä varmaan tee hyvää.. Miettien millanen "suolijumi" siitä tulee...
Tavoite ois myös sitten aikanaan panostaa luonnonmukaisuuteen ja tuoreuteen... Eli siis vihannestiskille. Tuoreet vihannekset vaan on parempia, ei siitä pääse mihinkään. Valitettavasti tuoreus joinakin vuodenaikoina on hiton kallista :/ Mutta aina vähän, ni parempi sekin...
Mullahan pari vuotta takaperin tuli ihan verikokeilla todistettua se miten karppaus vaikuttaa.
Mulla oli ihan hyvät kolesterolit (3.7), karppasin 3kk ja kävin mielenkiinnon vuoksi uudestaan..
Kolesteroli oli 2.8, ja lukuja en muista mutta hyvä kolesteroli oli noussut (suhteessa) reippaasti ja huono alentunut! Eikös se kerro jo jotain?
Eräs karppi-vastustaja sattui mun eräälle luennolle opettamaan...
Siis voi hyvää päivää sen fanaattisuutta perunan terveelliyyttä ja tarpeellisuutta kohtaan, ja kuinka kaikki karppaajat kuolee ennenaikojaan...
Ihan finellistä haki perunan arvot ja kertoi kuinka hyvä c-vitamiinin lähde peruna on (juu, kyllä, hohhoijaa), ja ruisleipä, kuinka paljon kuituakin ja mitäkaikkee...
En sit viittinyt opastaa tätä kiihkoilijaa hakemaan esimerkiksi parsakaalin (jolla peruna on helppo ja hyvä "korvata) ravintoarvot ja miettiä kumpihan niistä on ravinto-arvoiltaan rikkaampi.
Tyydyin toteamaan itsekseni että tietämättömät ne huutelee ;)
-Norsu
Päivä 16
Eikä mitään asiaa...
Samalla kaavalla edelleen.
Nälkä kadonnut ja yritän itseäni psyykata tulevaan..
Äitini on nyt leikattu, luojan kiitos kaikki on mennyt hyvin.
Pitäishän mulla olla motivaatiota, todella huonot polvet, rasitusastma, ja erittäin suuri diabetes-riski...
Kun raskausdiabetes todettiin, mulle sanottiin että mulla on mahdollisuus saada diabetes 10vuoden sisään 33% :O
Ja tuossa vaiheessa ei ollut vielä tietoa mun suvun diabeteksesta. Siis tuon jälkeen MOLEMMILLA vanhemmilla on todettu diabetes...
Joskus sitä miettii onko ees mahdollisuutta olla sairastumatta?
On mulla motivaationa tosiaan mun mies myös.
Mulla on oikeasti mielettömän komea mies <3 Joka ei todellakaan pahaa mun ulkonäöstäni/lihoomisestani ole sanonut, mutta tiedän että sen kauneusihanteeseen en kuulu :(
Lisäksi kannan taakkaa siitä että mieheni on lihonnut myös :/ Ei sillä, ei ole mikään _lihava_ mutta kuitenkin... Musta tuntuu että se on mun syytä...
Onneksi mun lapset kaikki on laihoja tikkuja, kait mä olen syönyt niiden ruoat :D :D
No, ei kai tässä muuta... Loppuun tällänen:
Vapiskaa naiset, täältä mä tulen!!
-Norsu
Samalla kaavalla edelleen.
Nälkä kadonnut ja yritän itseäni psyykata tulevaan..
Äitini on nyt leikattu, luojan kiitos kaikki on mennyt hyvin.
Pitäishän mulla olla motivaatiota, todella huonot polvet, rasitusastma, ja erittäin suuri diabetes-riski...
Kun raskausdiabetes todettiin, mulle sanottiin että mulla on mahdollisuus saada diabetes 10vuoden sisään 33% :O
Ja tuossa vaiheessa ei ollut vielä tietoa mun suvun diabeteksesta. Siis tuon jälkeen MOLEMMILLA vanhemmilla on todettu diabetes...
Joskus sitä miettii onko ees mahdollisuutta olla sairastumatta?
On mulla motivaationa tosiaan mun mies myös.
Mulla on oikeasti mielettömän komea mies <3 Joka ei todellakaan pahaa mun ulkonäöstäni/lihoomisestani ole sanonut, mutta tiedän että sen kauneusihanteeseen en kuulu :(
Lisäksi kannan taakkaa siitä että mieheni on lihonnut myös :/ Ei sillä, ei ole mikään _lihava_ mutta kuitenkin... Musta tuntuu että se on mun syytä...
Onneksi mun lapset kaikki on laihoja tikkuja, kait mä olen syönyt niiden ruoat :D :D
No, ei kai tässä muuta... Loppuun tällänen:
Vapiskaa naiset, täältä mä tulen!!
-Norsu
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Päivä 15
Se tunne, kun tajuaa että urakka on iso.
Onhan sen tajunnut toki koko aika mut jotenkin eilen se löi kasvoille.
Mä tajusin etten voi lopettaa, kohta mulla on muuten 20kg enemmän mittarissa pudotettavaa..
Tai voinhan mä, mutta valitettavasti kukaan muu ei tule mun läskejäni hakemaan :(
Se tunne kun tajuaa kuitenkin olevansa tässä sodassa yksin.
Voi miksi musta on tullut lihava :(
Musta tuntuu että mä taistelen mun kroppaani vastaan, se kun on hallinnut vuosi tolkulla, mutta tuntuu että kropan tahto on monesti lujempi kuin pääkopan...
No, mä en saa luovuttaa. En, en, en.
Mä en halua herätä joku aamu että mulla olisi jo painoa 150kg, tai jopa enemmän... (olenhan mä joskus painanut jo 138kg, mut olin kyllä raskaana).
Luen hullunlailla laihdutus-blogeja. Mutta tällä hetkellä yritän metsästää kaikki joilla on paljon pudotettavaa. Jotenkin rankkaa löytää blogi jossa puhutaan 10kg pudotuksesta kun itsellä on kymmeniä. Olen kyllä erästä tälläistä blogiakin seurannut, mutta en siksi että siinä laihdutetaan.
Lisäksi kattelen suurinta pudottajaa katsomosta, harmi että muiden kausien jaksot ei enää näy, en ainakaan löytänyt :( Ne jotenkin saa tsemppaamaan taas hetkeksi.
Mun äitini on ollut sairaalassa.
Hän on laihduttanut paljon tässä, ja nyt sitten iskee kaikki vaivat, surullista.
Mun äitini on kyllä _mielettömän_ sitkeesti jatkanut diettiään vaikka välillä kilot ei tipu yhtikäs mihinkään!
Sekin vähän auttaa, äitikin pystyy laihtumaan niin pystyn minäkin.
Joku päivä me äidin kanssa shoppaillaan vaatteita NORMAALI-kaupoista ja NORMAALI-kokoisia vaatteita!
Jaksaa jaksaa siis vielä..
Toi Jilliani <3 Voe hyvää päivää et se on nätti...
Niin, ruokailuista sielä sen verran. Ystäväni nälkä on kadonnut :/
Kävi eilen taas sillä tavalla että tajusin illalla syöneeni vain yhden kuppikeiton (80kcal) :/
Illalla sit vedin tupla-annoksen vaikken tiedä onko siitä nyt enää mitään hyötyä...
En nyt voi sanoa enää että "nutraan", mutta mun ruokavalio koostuu edelleen soijajuomista, ateriankorvikkeista tai kuppikeitoista... Eli joku tämmönen välimuoto-paasto.
Vitamiinit, kalsiumin ja kalanmaksaöljyt syön purkista.
Mielitekoja on sitäkin enemmän, ja tekis mieli välillä vaan ottaa "jotain" ja PALJON. Siis se tunne heti alkuun että tiedän että yksi juustosiivu ei riitä :/ Jos sille antaa pikkusormen ni lähtee koko yläkroppa...
-Norsu
Onhan sen tajunnut toki koko aika mut jotenkin eilen se löi kasvoille.
Mä tajusin etten voi lopettaa, kohta mulla on muuten 20kg enemmän mittarissa pudotettavaa..
Tai voinhan mä, mutta valitettavasti kukaan muu ei tule mun läskejäni hakemaan :(
Se tunne kun tajuaa kuitenkin olevansa tässä sodassa yksin.
Voi miksi musta on tullut lihava :(
Musta tuntuu että mä taistelen mun kroppaani vastaan, se kun on hallinnut vuosi tolkulla, mutta tuntuu että kropan tahto on monesti lujempi kuin pääkopan...
No, mä en saa luovuttaa. En, en, en.
Mä en halua herätä joku aamu että mulla olisi jo painoa 150kg, tai jopa enemmän... (olenhan mä joskus painanut jo 138kg, mut olin kyllä raskaana).
Luen hullunlailla laihdutus-blogeja. Mutta tällä hetkellä yritän metsästää kaikki joilla on paljon pudotettavaa. Jotenkin rankkaa löytää blogi jossa puhutaan 10kg pudotuksesta kun itsellä on kymmeniä. Olen kyllä erästä tälläistä blogiakin seurannut, mutta en siksi että siinä laihdutetaan.
Lisäksi kattelen suurinta pudottajaa katsomosta, harmi että muiden kausien jaksot ei enää näy, en ainakaan löytänyt :( Ne jotenkin saa tsemppaamaan taas hetkeksi.
Mun äitini on ollut sairaalassa.
Hän on laihduttanut paljon tässä, ja nyt sitten iskee kaikki vaivat, surullista.
Mun äitini on kyllä _mielettömän_ sitkeesti jatkanut diettiään vaikka välillä kilot ei tipu yhtikäs mihinkään!
Sekin vähän auttaa, äitikin pystyy laihtumaan niin pystyn minäkin.
Joku päivä me äidin kanssa shoppaillaan vaatteita NORMAALI-kaupoista ja NORMAALI-kokoisia vaatteita!
Jaksaa jaksaa siis vielä..
Toi Jilliani <3 Voe hyvää päivää et se on nätti...
Niin, ruokailuista sielä sen verran. Ystäväni nälkä on kadonnut :/
Kävi eilen taas sillä tavalla että tajusin illalla syöneeni vain yhden kuppikeiton (80kcal) :/
Illalla sit vedin tupla-annoksen vaikken tiedä onko siitä nyt enää mitään hyötyä...
En nyt voi sanoa enää että "nutraan", mutta mun ruokavalio koostuu edelleen soijajuomista, ateriankorvikkeista tai kuppikeitoista... Eli joku tämmönen välimuoto-paasto.
Vitamiinit, kalsiumin ja kalanmaksaöljyt syön purkista.
Mielitekoja on sitäkin enemmän, ja tekis mieli välillä vaan ottaa "jotain" ja PALJON. Siis se tunne heti alkuun että tiedän että yksi juustosiivu ei riitä :/ Jos sille antaa pikkusormen ni lähtee koko yläkroppa...
-Norsu
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Päivä 14
Punnituspäivä.
Pitäisi hihkua mutta suuruudenhulluna olen pettynyt.
Pudotusta viikossa 1.5kg, paino siis 114.8kg, BMI 39.7.
Jihuu, en ole enää sairaalloisen lihava, vain vaikeasti lihava.
Pohdin pitäisikö muuttaa tuo "Esittelyni" ja poistaa se sairaalloisen lihava, mutta kyllä mä sen pidän siinä muistuttamassa mistä kaikki alkoi.
Njääh, pettymys. Ei saisi mutta onpa silti.
Oikeastaan pettymys johtuu ennemminkin siitä että kävin jo viime torstaina vaa'alla, ja tuo luku oli jo silloin. Oisin toivonut että loppuviikosta viel lähtisi edes 500g :/
Takaraivossa piilee ajatus siitä että näin siinä on aiemminkin käynyt. Tiukalla dietillä oon saanut ehkä sen 3kg pois, ja sit on tyssännytkin...
Mut nyt ei SAA käydä niin. Ei näillä kaloreilla...
Tosin olihan mulla toi repsahdus tossa, joten ehkä itseäni voin syyttää...
Yritän nyt tsempata itteeni ylös täältä, kehumalla itseäni.
Tosin tuntuu että ihan turhahan mun oli ponnistella ni yritetään silti jos tulis parempi mieli.
Eilen oli houkutusten päivä. Mä selätin houkutukset.
Rakastan leivontaa ja sitä ku saa tehdä perheelle jotain erikoista syötävää... Eilen sit tein leipä-hampparii ja osasta kala-versiot. Ja ajatelkaa, ei tehnyt edes mieli :O
Sit olikin aika lähteä synttäreille!!!
Pöydät notkuivat, kakkua, keksiä, voileipäkakkuja (on mun heikkois, tarjolla oli kalaa ja kanaa), karkkeja, sipsejä, piirakoita... Siis kaikkea..
Mä en syönyt MITÄÄN!!!!!
Kuppi kahvia ja se oli siinä.
Ja mikä parasta tuossa oli, niin isäntäväki, tuttavapariskunta, kumpikaan ei alkanut tyrkyttää mitään kun ilmoitin että kiitos mä en halua :O:O:O
Se on meinaa aika vaikee pysyy ruodussa kun aloitetaan se mantra "kyllähän nyt vähän voi", "No juhlissa edes" "eihän näissä ole edes juuri mitään kaloreita" jne.
Kun on houkutus, päälle viel yllytys niin...
Sitä ei tajua monikaan kuinka rankka prosessi on. Ja kun on "ruoka-vammanen" ja se "vain yksi" voi herkästi riistäytyä käsistä niin kyllä se yksikin voi haittaa...
Törmäävätkö laihatkin tähän tyrkytykseen kun kieltäytyvät?
Niin, sit viel eilen illalla tajusin vasta... Mulla kun ei ollut ollut yhtään nälkä koko päivänä, olin kokannut mutten syönyt, istunut herkkujen lähellä mutten syönyt, niin en sit ollut syönyt ilta ysiin mennessä MITÄÄN.
No eipä tankkaaminen enää mitään ois auttanut joten join soijajuoman ja menin nukkumaan...
-Norsu
Pitäisi hihkua mutta suuruudenhulluna olen pettynyt.
Pudotusta viikossa 1.5kg, paino siis 114.8kg, BMI 39.7.
Jihuu, en ole enää sairaalloisen lihava, vain vaikeasti lihava.
Pohdin pitäisikö muuttaa tuo "Esittelyni" ja poistaa se sairaalloisen lihava, mutta kyllä mä sen pidän siinä muistuttamassa mistä kaikki alkoi.
Njääh, pettymys. Ei saisi mutta onpa silti.
Oikeastaan pettymys johtuu ennemminkin siitä että kävin jo viime torstaina vaa'alla, ja tuo luku oli jo silloin. Oisin toivonut että loppuviikosta viel lähtisi edes 500g :/
Takaraivossa piilee ajatus siitä että näin siinä on aiemminkin käynyt. Tiukalla dietillä oon saanut ehkä sen 3kg pois, ja sit on tyssännytkin...
Mut nyt ei SAA käydä niin. Ei näillä kaloreilla...
Tosin olihan mulla toi repsahdus tossa, joten ehkä itseäni voin syyttää...
Yritän nyt tsempata itteeni ylös täältä, kehumalla itseäni.
Tosin tuntuu että ihan turhahan mun oli ponnistella ni yritetään silti jos tulis parempi mieli.
Eilen oli houkutusten päivä. Mä selätin houkutukset.
Rakastan leivontaa ja sitä ku saa tehdä perheelle jotain erikoista syötävää... Eilen sit tein leipä-hampparii ja osasta kala-versiot. Ja ajatelkaa, ei tehnyt edes mieli :O
Sit olikin aika lähteä synttäreille!!!
Pöydät notkuivat, kakkua, keksiä, voileipäkakkuja (on mun heikkois, tarjolla oli kalaa ja kanaa), karkkeja, sipsejä, piirakoita... Siis kaikkea..
Mä en syönyt MITÄÄN!!!!!
Kuppi kahvia ja se oli siinä.
Ja mikä parasta tuossa oli, niin isäntäväki, tuttavapariskunta, kumpikaan ei alkanut tyrkyttää mitään kun ilmoitin että kiitos mä en halua :O:O:O
Se on meinaa aika vaikee pysyy ruodussa kun aloitetaan se mantra "kyllähän nyt vähän voi", "No juhlissa edes" "eihän näissä ole edes juuri mitään kaloreita" jne.
Kun on houkutus, päälle viel yllytys niin...
Sitä ei tajua monikaan kuinka rankka prosessi on. Ja kun on "ruoka-vammanen" ja se "vain yksi" voi herkästi riistäytyä käsistä niin kyllä se yksikin voi haittaa...
Törmäävätkö laihatkin tähän tyrkytykseen kun kieltäytyvät?
Niin, sit viel eilen illalla tajusin vasta... Mulla kun ei ollut ollut yhtään nälkä koko päivänä, olin kokannut mutten syönyt, istunut herkkujen lähellä mutten syönyt, niin en sit ollut syönyt ilta ysiin mennessä MITÄÄN.
No eipä tankkaaminen enää mitään ois auttanut joten join soijajuoman ja menin nukkumaan...
-Norsu
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Päivä 13
Kiva saada uusia lukijoita! Tervetuloa!
Eilen meni vituiks *itku*
Noniin, siis selvisin raskaimmat päivät hienosti nutraten, lukuunottamatta salaattiannosta joka sisälsi rucolaa, salaattia, pari paprikasiivua ja 2kirsikkatomaattia (vai yks??)...
Enivei, kaloreita meini _reippaasti_ alle 800 päivässä.
Paitsi eilen.
Kun pahimmat ja rankimmat päivät oli ni eilen sitten väsyneenä ensin otin yhden atkins-patukan viikonloppu-namiski. Ja sit toisen :/ :/ :/
Eikä siinä vielä kaikki, alko vituttaa ja kaivoin sitten hapankorppua kaapista.
MUTTA, söin vaan kolme, vaikka voisin syödä niitä kymmenenkin. Ohuella pienellä juustosiivulla, ja margariiniakin ihan pikkuruisen... Saanhan mä olla vähän ylpee?? Kun oisinhan mä voinut hakee suklaalevynkin ni tää oli paljon parempi suoritus...
No valitettavasti tämä repsahdus ei loppunut vieläkään.
Päätin tuossa vaiheessa että jos pitäisin vapaata...
MUTTA, saanhan anteeksi, koska mun "vapaa" tarkoitti noiden päälle tonnikala-salaattia (ilman kastiketta, tonnikalaa ½purkkia, maissia, kurkkua, salaattia) ja sit illalla mussutin vielä maitorahkaa mustikoilla...
Vaikka tavallaan tuntuu että oon totaalisen epäonnistunut, niin kutkuttava ajatus takaraivossa kuitenkin muistuttaa että tilanne oisi voinut olla _paljon_ pahempi.
Noita ennen kun olin ehtinyt syödä vasta 1 nutrilettin, ja yhden 73kcal pähkinä-juoman ja illalla kun laitoin syntilistan kiloklubiin (tosin maitorahka ei tässä vielä ollut) kalorit näyttivät ihan hippusen vaille 1000!! Sit päälle viel maitorahka ja mustikat, ei paha kuitenkaan?
Kun kuitenkin normaali-laihduttaja saisi syödä sen 1500kcal...
Nyt on sitten vaikea osuus palata ruotuun :/
-Norsu
Eilen meni vituiks *itku*
Noniin, siis selvisin raskaimmat päivät hienosti nutraten, lukuunottamatta salaattiannosta joka sisälsi rucolaa, salaattia, pari paprikasiivua ja 2kirsikkatomaattia (vai yks??)...
Enivei, kaloreita meini _reippaasti_ alle 800 päivässä.
Paitsi eilen.
Kun pahimmat ja rankimmat päivät oli ni eilen sitten väsyneenä ensin otin yhden atkins-patukan viikonloppu-namiski. Ja sit toisen :/ :/ :/
Eikä siinä vielä kaikki, alko vituttaa ja kaivoin sitten hapankorppua kaapista.
MUTTA, söin vaan kolme, vaikka voisin syödä niitä kymmenenkin. Ohuella pienellä juustosiivulla, ja margariiniakin ihan pikkuruisen... Saanhan mä olla vähän ylpee?? Kun oisinhan mä voinut hakee suklaalevynkin ni tää oli paljon parempi suoritus...
No valitettavasti tämä repsahdus ei loppunut vieläkään.
Päätin tuossa vaiheessa että jos pitäisin vapaata...
MUTTA, saanhan anteeksi, koska mun "vapaa" tarkoitti noiden päälle tonnikala-salaattia (ilman kastiketta, tonnikalaa ½purkkia, maissia, kurkkua, salaattia) ja sit illalla mussutin vielä maitorahkaa mustikoilla...
Vaikka tavallaan tuntuu että oon totaalisen epäonnistunut, niin kutkuttava ajatus takaraivossa kuitenkin muistuttaa että tilanne oisi voinut olla _paljon_ pahempi.
Noita ennen kun olin ehtinyt syödä vasta 1 nutrilettin, ja yhden 73kcal pähkinä-juoman ja illalla kun laitoin syntilistan kiloklubiin (tosin maitorahka ei tässä vielä ollut) kalorit näyttivät ihan hippusen vaille 1000!! Sit päälle viel maitorahka ja mustikat, ei paha kuitenkaan?
Kun kuitenkin normaali-laihduttaja saisi syödä sen 1500kcal...
Nyt on sitten vaikea osuus palata ruotuun :/
-Norsu
torstai 12. heinäkuuta 2012
Päivä 10
Pikainen ja aikainen päivitys...
Maha ollut kipeä eilisestä :/
Mutta edelleen jatketaan, vaikka väkisin. Tänään tulee koitosten päivä, kiireinen, eikä olla kotosalla tänään koko päivänä...
Katsoin jo valmiiksi pikaruokaloiden kevyimmät ateriat muistiin, että mitä mulla on mahdollisesti varaa ottaa.
Kun mies pitää "ruokkia" jossain, enkä ole ollenkaan varma pystynkö tyytymään pelkkään korvikkeeseen. Salaattia, salaattia, ilman mitää herkkuja :D Eli siis salaatti ilman kastiketta, krutonkeja, patonkia ja juustoa... Semmosta voisi sitten... Tai tyyliin hesen mini-salaatti (köyhä ku mikä mut ehkä se paras vaihtoehto, mun maha kun ei välttämättä kestä ihan mitä vaan...).
Eilen mittailin ja eipä ollut hirveen kiva nähdä lisäsenttejä :/ Kyllä, lisäsenttejä.
Vyötäröltä -0.5 sentään... No, toivonmukaan mulla on tullut ekalla kertaa mittausvirheitä... En mitannut kaikkia, enkä kirjannut ylös. Parempi ehkä odotella viikko...
Mun painonpudotukset kun on näin kaatuneet... Niukat kalorit ja mä oon siis oikeasti lihonnut...
Nythän mulla onneksi ekan viikon pudotus oli hurja, mutta kyllä ne sentit jotka ei ole kadonnut harmittaa vietävästi :(
Ja vielä kun itsestä tuntuu "kapeammalta" niin sit kun mitta näyttää muuta :/
Mietin jo, josko uskaltaisi miestä pyytää mittaamaan mua... Mua vaan hävettää hirveesti mun sentit :(
-Norsu
Maha ollut kipeä eilisestä :/
Mutta edelleen jatketaan, vaikka väkisin. Tänään tulee koitosten päivä, kiireinen, eikä olla kotosalla tänään koko päivänä...
Katsoin jo valmiiksi pikaruokaloiden kevyimmät ateriat muistiin, että mitä mulla on mahdollisesti varaa ottaa.
Kun mies pitää "ruokkia" jossain, enkä ole ollenkaan varma pystynkö tyytymään pelkkään korvikkeeseen. Salaattia, salaattia, ilman mitää herkkuja :D Eli siis salaatti ilman kastiketta, krutonkeja, patonkia ja juustoa... Semmosta voisi sitten... Tai tyyliin hesen mini-salaatti (köyhä ku mikä mut ehkä se paras vaihtoehto, mun maha kun ei välttämättä kestä ihan mitä vaan...).
Eilen mittailin ja eipä ollut hirveen kiva nähdä lisäsenttejä :/ Kyllä, lisäsenttejä.
Vyötäröltä -0.5 sentään... No, toivonmukaan mulla on tullut ekalla kertaa mittausvirheitä... En mitannut kaikkia, enkä kirjannut ylös. Parempi ehkä odotella viikko...
Mun painonpudotukset kun on näin kaatuneet... Niukat kalorit ja mä oon siis oikeasti lihonnut...
Nythän mulla onneksi ekan viikon pudotus oli hurja, mutta kyllä ne sentit jotka ei ole kadonnut harmittaa vietävästi :(
Ja vielä kun itsestä tuntuu "kapeammalta" niin sit kun mitta näyttää muuta :/
Mietin jo, josko uskaltaisi miestä pyytää mittaamaan mua... Mua vaan hävettää hirveesti mun sentit :(
-Norsu
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Päivä 9
Voih, vasta päivä yhdeksän :/
Mä tässä laskeskelin että tää olis sellanen tiukka 1.5vuoden projekti, jonka jälkeen alkaa vielä se vaihe että pitäs totutella syömään kuin ihmiset..
Siis toki mä aion tässä samalla opetella mut sit pitäs päästä ylläpitoon... Mut se on vielä KAUKANA!!!
No, onneks nyt tää vaihe on helppo kun ei nälkä vaivaa, mieliteot nosti eilen illalla päätään mutta selätin ne.
Eilen ostin muuten soijajuomaa, ja hyllyssä oli alprolta toinenkin maku, hasselpähkinä-juoma (se ei muuten oo soijajuoma :D :D )
Ja ai että se on HYVÄÄÄÄÄÄ!!!
Ja vain 73kcal/250ml !!!
Illalla sitten pussitin itelleni kaalikeiton jämät (mitä siis perheeltä jäi), ja sit kun sinne jäi joku desi lientä, pari kaalinsuikaletta ja jotain murusia jauhelihaa ni söin ne! Ai juma et se oli hyvää.
Ja tästä intoutuessani keitin itselleni sitten lihalientä (laimeaa) johon laitoin raejuustoa 0.5dl (oikeastaan vajaan vielä tuostakin)... Tätä tuskin repsahdukseksi voi sanoa :D :D Oli mulla siis kaloreita edelleen käyttämättä :D
Käytän täsä ohella aina kiloklubia (johon siis kirjaan noi ateriankorvikkeet, ja sit ku on tullut pari kertaa sitä kaalia, ja nyt raikkaa). On meinaan kätevä peli ! Mä silloin aiemmin laihduttaessani käytin sitä a meni tosi kivasti, mut kun lopetti sinne kirjaamisen ni sithän sitä aina "vähän jotain".......
Harmi ettei sielä enää näytä toimivan tuo "edistyskäyrä" johon sai vyötärön ja painon nätisti käyrälle... (ihan ku sellasta ei vois itse tehdä :D :D). Mut Nutriletin sivuilla oli samanlainen kun kirjautui, ni käyn sit siel "piirtämässä käyrää" :P Se motivoi hirveesti kun näkee et se käyrä laskee...
Voi olla että huomenna en kerkiä tänne kirjoittamaan mitään, mutta saas nähdä...
Lisään vielä tänne eilisen avartavan kokemuksen.
Mun mieheni joskus tekee meille lihapiirakoita (siis täyttää kaupan), ja mä en oo uskaltanut ikinä laskea monta kaloria sellasessa on. Onneksi niitä ei ole syöty kovin usein mutta taitaa olla niin et meille ei lihiksiä tule jääkaappiin....
Laskin siis kalorit mitä yhdestä tulee, sellaisesta mitä mies tekee, joskus saattaa olla viel enempikin täytettä... Mutta tulos oli 580kcal/lihis!!!!!!!!!!!
Siis kyllä! Onhan ne hyviä, mut mä luulen että tää kokemus pistää miettimään että haluanko syödä yhden sellasen vai jotain muuta mistä saan samanverran kaloreita mut enempi syötävää...
En mä pystyis puolikasta vaan syömään... Olen mä tiennyt et niissä paljon on, mutta kyllä se silti järkytti kun joskus olen syönyt jopa kolme sellaista illan aikana *NOLO*.
Ilmotin miehelle että me ei enää sitten syödä sellasia... Kahlasin kalorilaskurissa myös muita "roskaruokia" jotta on nyt sit vähän enempi osviittaa... Olenhan mä ennenkin niitä katsellut mutta muistu mieleeni. Jos syödään pizzaa, mä voin syödä yhden pizzan lasten kanssa yhdessä ja jaetaan se neljälle... Mä en enää voi syödä koko pizzaa... No, ei meillä syödä kovin usein pizzaakaan (vähän kausittain menee) mutta siinä täytyy nyt pysyä...
-Norsu
Mä tässä laskeskelin että tää olis sellanen tiukka 1.5vuoden projekti, jonka jälkeen alkaa vielä se vaihe että pitäs totutella syömään kuin ihmiset..
Siis toki mä aion tässä samalla opetella mut sit pitäs päästä ylläpitoon... Mut se on vielä KAUKANA!!!
No, onneks nyt tää vaihe on helppo kun ei nälkä vaivaa, mieliteot nosti eilen illalla päätään mutta selätin ne.
Eilen ostin muuten soijajuomaa, ja hyllyssä oli alprolta toinenkin maku, hasselpähkinä-juoma (se ei muuten oo soijajuoma :D :D )
Ja ai että se on HYVÄÄÄÄÄÄ!!!
Ja vain 73kcal/250ml !!!
Ja tästä intoutuessani keitin itselleni sitten lihalientä (laimeaa) johon laitoin raejuustoa 0.5dl (oikeastaan vajaan vielä tuostakin)... Tätä tuskin repsahdukseksi voi sanoa :D :D Oli mulla siis kaloreita edelleen käyttämättä :D
Käytän täsä ohella aina kiloklubia (johon siis kirjaan noi ateriankorvikkeet, ja sit ku on tullut pari kertaa sitä kaalia, ja nyt raikkaa). On meinaan kätevä peli ! Mä silloin aiemmin laihduttaessani käytin sitä a meni tosi kivasti, mut kun lopetti sinne kirjaamisen ni sithän sitä aina "vähän jotain".......
Harmi ettei sielä enää näytä toimivan tuo "edistyskäyrä" johon sai vyötärön ja painon nätisti käyrälle... (ihan ku sellasta ei vois itse tehdä :D :D). Mut Nutriletin sivuilla oli samanlainen kun kirjautui, ni käyn sit siel "piirtämässä käyrää" :P Se motivoi hirveesti kun näkee et se käyrä laskee...
Voi olla että huomenna en kerkiä tänne kirjoittamaan mitään, mutta saas nähdä...
Lisään vielä tänne eilisen avartavan kokemuksen.
Mun mieheni joskus tekee meille lihapiirakoita (siis täyttää kaupan), ja mä en oo uskaltanut ikinä laskea monta kaloria sellasessa on. Onneksi niitä ei ole syöty kovin usein mutta taitaa olla niin et meille ei lihiksiä tule jääkaappiin....
Laskin siis kalorit mitä yhdestä tulee, sellaisesta mitä mies tekee, joskus saattaa olla viel enempikin täytettä... Mutta tulos oli 580kcal/lihis!!!!!!!!!!!
Siis kyllä! Onhan ne hyviä, mut mä luulen että tää kokemus pistää miettimään että haluanko syödä yhden sellasen vai jotain muuta mistä saan samanverran kaloreita mut enempi syötävää...
En mä pystyis puolikasta vaan syömään... Olen mä tiennyt et niissä paljon on, mutta kyllä se silti järkytti kun joskus olen syönyt jopa kolme sellaista illan aikana *NOLO*.
Ilmotin miehelle että me ei enää sitten syödä sellasia... Kahlasin kalorilaskurissa myös muita "roskaruokia" jotta on nyt sit vähän enempi osviittaa... Olenhan mä ennenkin niitä katsellut mutta muistu mieleeni. Jos syödään pizzaa, mä voin syödä yhden pizzan lasten kanssa yhdessä ja jaetaan se neljälle... Mä en enää voi syödä koko pizzaa... No, ei meillä syödä kovin usein pizzaakaan (vähän kausittain menee) mutta siinä täytyy nyt pysyä...
-Norsu
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Päivä 8
Eilinen meni oikeasti tosi kivuttomasti sitten loppua kohden.
Valitettavasti kalorit jäivät ihan minimiin, tuli meinaan nutrilet-mustikka-pirtelöä, minttu-suklaa protskua ja pari muuta.
Siis aivan KAMALAA KURAA!!!! *oksennus*
En vaan pystynyt syömään niitä.
En ihan hirveen helposti jätä syömättä, etenkään kalliita tuotteita, mutta kun jokaisen makustukse jälkeen alko puskee ylös ni eipä ollut nälkä enää :/ ehkä se on nutriletin salaisuus...
Mutta nyt täytyy myöntää että eilen ja tänään on oikeasi tuntunut kevyeltä, jotenkin ei turvota, ja tuntuu että vyötärökin näyttää erilaiselta!!
Hieno fiilis!
Tässä biisi väliin:
http://www.youtube.com/watch?v=yL97AocwuaE
Mariska-Rajaton!!
Tää jotenki saa aina hirveen tsempin päälle vaikka en suomi-räpin ystävä olekkaan ;)
Meille taannoin tuli puhelu ja meitä pyydettiin tv-sarjan kuvauksiin (minisarja) ja kuvaukset alkavat tällä viikolla.. Jännittää hirveesti kun tietää kaikki ilkeät puheet ynnä muuta :( enkä tykkää olla kuvattavana mutta tää nyt on vähän semmonen "pakko-rako". Tai moni voi hyötyä siitä että me ollaan mukana...
No, jos jotain positiivista niin sitä kuvataan puolisen vuotta ni tuleepahan tsemppiä päälle että sit sarjan alkaessa näkyy edistyminen kuukausi-kuukaudelta :P
Valitettavasti kalorit jäivät ihan minimiin, tuli meinaan nutrilet-mustikka-pirtelöä, minttu-suklaa protskua ja pari muuta.
Siis aivan KAMALAA KURAA!!!! *oksennus*
En vaan pystynyt syömään niitä.
En ihan hirveen helposti jätä syömättä, etenkään kalliita tuotteita, mutta kun jokaisen makustukse jälkeen alko puskee ylös ni eipä ollut nälkä enää :/ ehkä se on nutriletin salaisuus...
Mutta nyt täytyy myöntää että eilen ja tänään on oikeasi tuntunut kevyeltä, jotenkin ei turvota, ja tuntuu että vyötärökin näyttää erilaiselta!!
Hieno fiilis!
Tässä biisi väliin:
http://www.youtube.com/watch?v=yL97AocwuaE
Mariska-Rajaton!!
Tää jotenki saa aina hirveen tsempin päälle vaikka en suomi-räpin ystävä olekkaan ;)
Meille taannoin tuli puhelu ja meitä pyydettiin tv-sarjan kuvauksiin (minisarja) ja kuvaukset alkavat tällä viikolla.. Jännittää hirveesti kun tietää kaikki ilkeät puheet ynnä muuta :( enkä tykkää olla kuvattavana mutta tää nyt on vähän semmonen "pakko-rako". Tai moni voi hyötyä siitä että me ollaan mukana...
No, jos jotain positiivista niin sitä kuvataan puolisen vuotta ni tuleepahan tsemppiä päälle että sit sarjan alkaessa näkyy edistyminen kuukausi-kuukaudelta :P
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Päivä 7
NYT SE ON TAPAHTUNUT!!!!
Aamulla herätessäni huomasin että mun "selkämakkarat" eivät hiosta. (kyllä, mulla on selkämakkarat, tossa rinstikoiden alapuolella...)
Oli pakko hakea peili ja tarkistaa. Kyllä, tilanne on parantunut.
Arvoin että menenkö vaa'alle vai en..
Olin jo varautunut pahimpaan, eihän tuloksia ole tullut aiemmin niukka-kalorisella dietillä, mutta toive oli takaraivossa... Jos kuitenkin?
Olen ollut niin niukoilla kaloreilla että ei tosikaan...
Kipusin vaa'alle, ja arvatkaa mitä se näytti?!?!
116.3!!!!!!!!!!!!!!!!
Eli pudotusta -4.7
Voitteko uskoa?!?!
Enää reilu 300g ja en ole enää sairaalloisen lihava, vaan "vain" vaikeasti lihava!
Punnituspäiväni on siis nyt maanantai.
Koska mä toki haluaisin olla jo viikon jälkeen alle sadan, laskin hama-helmet "Pudotetut"-kippoon, ja sain niitä 9 sinne!! WUHUUUUU!!! Ne ei takaisin ainakaan mene.
Näin suuri saavutus antoi nyt kuitenkin puhtia sille että uskallan asettaa viikko-tavoitteen.
Tavoite on -600g/viikko. Siitä lähdetään.
Pahakseni en pistä kilon viikkovauhtia mutta minimoin sen epäonnistumisen riskin joka musertaa.
Laitan myös ensiviikosta asti sitten kirjaa itselleni että kuinka paljon mahdollisesti olen edellä tavotteissani, että kun tulee se hetki kun mitään ei tapahdu, voin tuudittautua siihen että en ole "aikataulusta" jäljessä.
Se ois sellanen 30kg ensi kesään siis, toivottavasti enempi.
Mä oon niin onnellinen, vaikka takaraivossa painaa se tosiasia että tämä ei ole vasta kuin alku...
Laskin siis motivaation kohottamiseksi sen paljon mulla prosenteissa on edistytty... Eli siis kun tavoite on 46kg, niin siitähän mä tiputin heti 10% !!
Fiilis on mahtava!
En ole vuosiin laihtunut näin nopeasti. Ensi viikolla tosin ei tämmösiin tuloksiin pääse, kun tää alku oli tosiaan tämmönen teho-startti, mutta silti!!!
-Norsu
Aamulla herätessäni huomasin että mun "selkämakkarat" eivät hiosta. (kyllä, mulla on selkämakkarat, tossa rinstikoiden alapuolella...)
Oli pakko hakea peili ja tarkistaa. Kyllä, tilanne on parantunut.
Arvoin että menenkö vaa'alle vai en..
Olin jo varautunut pahimpaan, eihän tuloksia ole tullut aiemmin niukka-kalorisella dietillä, mutta toive oli takaraivossa... Jos kuitenkin?
Olen ollut niin niukoilla kaloreilla että ei tosikaan...
Kipusin vaa'alle, ja arvatkaa mitä se näytti?!?!
116.3!!!!!!!!!!!!!!!!
Eli pudotusta -4.7
Voitteko uskoa?!?!
Enää reilu 300g ja en ole enää sairaalloisen lihava, vaan "vain" vaikeasti lihava!
Punnituspäiväni on siis nyt maanantai.
Koska mä toki haluaisin olla jo viikon jälkeen alle sadan, laskin hama-helmet "Pudotetut"-kippoon, ja sain niitä 9 sinne!! WUHUUUUU!!! Ne ei takaisin ainakaan mene.
Näin suuri saavutus antoi nyt kuitenkin puhtia sille että uskallan asettaa viikko-tavoitteen.
Tavoite on -600g/viikko. Siitä lähdetään.
Pahakseni en pistä kilon viikkovauhtia mutta minimoin sen epäonnistumisen riskin joka musertaa.
Laitan myös ensiviikosta asti sitten kirjaa itselleni että kuinka paljon mahdollisesti olen edellä tavotteissani, että kun tulee se hetki kun mitään ei tapahdu, voin tuudittautua siihen että en ole "aikataulusta" jäljessä.
Se ois sellanen 30kg ensi kesään siis, toivottavasti enempi.
Mä oon niin onnellinen, vaikka takaraivossa painaa se tosiasia että tämä ei ole vasta kuin alku...
Laskin siis motivaation kohottamiseksi sen paljon mulla prosenteissa on edistytty... Eli siis kun tavoite on 46kg, niin siitähän mä tiputin heti 10% !!
Fiilis on mahtava!
En ole vuosiin laihtunut näin nopeasti. Ensi viikolla tosin ei tämmösiin tuloksiin pääse, kun tää alku oli tosiaan tämmönen teho-startti, mutta silti!!!
-Norsu
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Sotasuunnitelma 2
Tuossa taas pohtiessani syntyjä syviä ja urakan edistymistä, aloin jo valmistelemaan seuraavaa sotasuunnitelmaa.
Loppuelämäähän ei ateriankorvikkeilla voi elää, ja mun nopean kyllästymisen johdosta on paree tehdä hyvissä ajoin suunnitelma "Mitäs sitten".
Keksin loisto-idean.
Olen tehnyt lapsille (vauvoina) aina pakastimeen ruokaa valmiiksi. Soseita siis.
Pienimpään minigrip-pussiin, johon mahtuu noin 200g ruokaa kerralla.
Koska mun ruoansulatus on enivei hidas, ja pureskelukin sitä sun tätä niin pohdiskelin että alan itse tekemään itselleni vauvanruokia :D
Silloin ruoan valitseminen on taasen helppoa, kun pidättäytyy kaikista ruoista, ja pysyy vain omissaan.. Tietty panostan silloin siihen että ruoka on oikeanlaista, mun tapauksessa hiilareita valikoiden, mutta se tuskin tuottaa ongelmaa, mä kun kasviksistakin pidän!
Suurimmasta pudottajasta sain kimmokkeen siihen että kalorit pussin kylkeen niin tietää mitä ahtaa suuhunsa ja milloin... Osinhan voisi edelleen jatkaa korvike-ruoalla, kun kalorit vaan pysyy alhaalla!!
Tuon edeltävän "puhdistautumisen" jälkeen tuli sellanen olo että perkele mä onnistun!!!!!!!!!!!
Mikään ei estä mua!!
Toki tästäkin taas kohta palataan maan pinnalle, mutta päätös on ja pitää.
Ei enää yhtään joulua, uuttavuotta tai kesää että joudun miettimään "Kuinka pitkälle olisinkaan jo päässyt", "kuinka hoikka jo olisinkaan".
Se on se musertava ajatus, se että toteaa taas epäonnistuneen suunnitelmissaan. Ja noidankehä jatkuu.
Huomasin myös että mun ajatukseni ovat nyt samalla tasolla kuin viimeksi kun pudotin painoni sinne alle 80kg:n !!! Se ei voi tietää muutakuin hyvää!
Päivä 6
Nälkä alkaa olla selätetty!!!
Luvassa myös syntien tunnustamista. Ekaa kertaa, kenellekkään.
Aamu oli helppoakin helpompi, ei tehnyt edes mieli mitään, niinkuin normaalisti!
Ylihuomenna "pääsee" vaa'alle katsomaan onko tullut tulosta!
Kauhea houkutus olisi jo mennä mutta yritän pysyä sieltä poissa :/
Päätin että tarkoitukseni on jatkaa vielä tätä kuuria, edelleen niin että jos syön jotain, kalorimäärä ei saa ylittää korvikkeen kaloreita, ja sen pitää olla _terveellistä_. Eli vihanneksia tms.
Oikeastaan tää sopii mulle hyvin, mähän tavallaan hetkellisesti lopetan syömisen. Sit pikkuhiljaa kun alkaa puhti loppua, alkaa tehdä niitä valintoja. Se vaikein osuus on siis vielä edessä :/
Eipä tässä ole mitään erikoista, eteenpäin mennään vaikka väkisin.
Illat pohdin miltä haluan vaa'an luvun näyttävän jouluun mennessä, miltä tuntuu saavuttaa pudotuksia ja mitä mä oikeasti haluan. Teen eniten ehkä sitä henkistä työtä, tää korvike-kuuri on siihen omiaan.
Nälkä pakottaa mutta silloin on helppo todeta että nyt ei muuta tule, houkutukset ovat suhteessa kuitenkin pienempiä, ja kun ei stressaa mitä sitä sit söis ni ehtii ajatella mitä tuleman pitää..
Sitten ne syntien tunnustukset.
Asia, josta oon vaiennut, ja vaikenen jatkossakin. En puhu kellekkään miltä musta oikeasti tuntuu ja mitä mun päässäni liikkuu.
Aloitetaan siitä että minullahan on lapsia.
Yksi raskauksistani oli vaikea ja sain raskausdiabeteksen.
Yksi rajanylitys täpärästi sokerirasituksessa. En joutunut pistämään, sokerit pysyivät kurissa suht hyvin ihan koko raskauden (paasto, ennen ruokaa ja ruoan jälkeen).
Loppuvaiheessa mittailin lähinnä "pistokokeina" sokereita kun sormenpäihin sattui ja sain tähän luvan hoitajaltakin. Vittu juu, mun sormenpäihin sattui. Nyt jos voisin muuttaa asiaa, mittaisin silti AINA.
Tai oikeastaan olisin laihduttanut ennen kuin edes yritetään vauvaa :(
Niin mulle sanottiin, mä en uskonut :(
Vauva käynnistettiin kun ultra näytti nopeaa kasvua. Valitettavasti sekin painoarvio heitti kilolla, ja lapseni oli suurikokoinen. Ei makrosominen mutta iso.
Hän vammautui synnytyksessä tästä syystä :'(
Mä en ikinä voi antaa itselleni anteeksi sitä että mun lihavuus osin on tuhonnut mun rakkaimman lapseni elämän :'(
Hänet on leikattu, ja häntä tullaan leikkaamaan ja mun syylisyys on aivan kamala.
Miten mä voin koskaan sanoa mun lapselle että se oli mun syy että näin kävi.
Jos en olisi lihava, ei välttämättä diabetesta olisi tullut ja näin ei olisi käynyt.
Toki kaikki aina sanoo että "Ei se sun syy ollut, tulee diabetes laihoillekkin" ynnä muuta paskaa.
Mä vedän suun hymyyn että "Niin, en mä ois voinut enempää tehdä".
Kyllä olisin, huutaa jokin takaraivossa koko aika.
En edes miehelle tunnoista ole puhunut, en haluu sitä säälisääli-ei se sun vika ole-mantraa.
Se kun ei muuta mitään. Enkä toki halua sitä nytkään. Kunhan voi "jollekkin" tai "jonnekkin" parahtaa sen mitä päässä pyörii. Jos ei ihan päivittäin nii useita kertoja viikossa kuitenkin.
Olen toki yrittänyt päästä tunnontuskista yli, mutta joka kerta mä päädyn samaan lopputulokseen.
Mä olen lihava, ja mun yksi rakkaistani tulee kärsimään siitä näin rajulla tavalla läpi koko elämän.
Jos joku vauvaa yrittävä ylipainoinen ihminen tänne eksyy lukemaan, niin toivon todella että tämä sykähdyttäisi sillä tavalla että edes tiputtaisi ennen raskautta muutaman kilon, edes jotain jotta riski suureen vauvaan pienenisi.
Ei minullekkaan tätä kukaan pahalla sanonut, mä toki otin nokkiini että "Ai kun oon lihava ni en saa tehdä lapsia". Näin piti sitten käydä kun en uskonut.
Tätä mä kannan sitten loppuelämäni, ja mun lapseni vielä isommin :(
Huoh. Nyt kuivaan kyyneleet ja palaan arkeeni, toivoen että nyt olisi vähän kevyempi mieli... Tai sit ei.
-Norsu
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Iltajuttuja
Päädyinkin vielä kirjoittamaan tälle päivää, kun mies jäi liesuun..
Mikä oli mun ensimmäinen ajatus kun mies kysy että voisko jäädä kaverilleen kun tekevät myöhempään remppaa ja aloittavat aamulla sit aikasin (ja juopottelevat samalla)..
Mä ajattelin samantien isoa läjää leipiä! :O
Mä olen ihan leipä-hullu, mä en voi syödä leipää juurikaan koska en osaa lopettaa :/
No, päädyin sitten siihen tulokseen että tänään on se päivä kun syön tuota kaalia (keitettyä, suolatonta). Punnitsin, 100g. 24kcal.
Viisi päivää syömättä niin oikeesti tuo on hyvää :D
Intouduin katsomaan suurinta pudottajaa katsomosta, tätä kautta kun en seurannut laisinkaan...
En seurannut siksi että mä pidin itseäni entistä enempi heikkona epäonnistujana.
Nyt mä en aio olla se.
Jäin pohtimaan sitä, kun Jilliani sanoo aina tekosyistä...
Mullakin on rutosti syitä miksi mä olen tälläinen, osa ehkä on niitä ihan oikeitakin syitä (hormoni-ongelmat, PCOS, kilppari) mutta... Mä annan niiden olla syitä.
Nyt mä päätin, jokainen "syy" on tekosyy. Vaikka mulla olisi mikä "syy" niin mä itse päätän kuinka annan sen vaikuttaa, luovutanko vai en.
Toki se nyt intopiukeena tuntuu tosi helpolta, eihän se sitä ole... Mutta taas yksi apu-ajatus tähän tarpomiseen!
Paino-ongelmat ovat sellaisia ettei niitä voi toinen ymmärtää ellei sitä itse joudu kokemaan :(
En puhu muutamista ylipainokiloista vaan siitä että massaa on paljon, ja pitkään..
Se kun lyhistää ihmisen alleen. Itsetunto, epäonnistuminen, heikkous, kaikki :/ Kuinka sitä aina joutuu syvemmälle ja syvemmälle ja sieltä on joka kerta vaikeampi päästä ylös :(
Nyt mä pääsen.
Perkele.
-Norsu
Mikä oli mun ensimmäinen ajatus kun mies kysy että voisko jäädä kaverilleen kun tekevät myöhempään remppaa ja aloittavat aamulla sit aikasin (ja juopottelevat samalla)..
Mä ajattelin samantien isoa läjää leipiä! :O
Mä olen ihan leipä-hullu, mä en voi syödä leipää juurikaan koska en osaa lopettaa :/
No, päädyin sitten siihen tulokseen että tänään on se päivä kun syön tuota kaalia (keitettyä, suolatonta). Punnitsin, 100g. 24kcal.
Viisi päivää syömättä niin oikeesti tuo on hyvää :D
Intouduin katsomaan suurinta pudottajaa katsomosta, tätä kautta kun en seurannut laisinkaan...
En seurannut siksi että mä pidin itseäni entistä enempi heikkona epäonnistujana.
Nyt mä en aio olla se.
Jäin pohtimaan sitä, kun Jilliani sanoo aina tekosyistä...
Mullakin on rutosti syitä miksi mä olen tälläinen, osa ehkä on niitä ihan oikeitakin syitä (hormoni-ongelmat, PCOS, kilppari) mutta... Mä annan niiden olla syitä.
Nyt mä päätin, jokainen "syy" on tekosyy. Vaikka mulla olisi mikä "syy" niin mä itse päätän kuinka annan sen vaikuttaa, luovutanko vai en.
Toki se nyt intopiukeena tuntuu tosi helpolta, eihän se sitä ole... Mutta taas yksi apu-ajatus tähän tarpomiseen!
Paino-ongelmat ovat sellaisia ettei niitä voi toinen ymmärtää ellei sitä itse joudu kokemaan :(
En puhu muutamista ylipainokiloista vaan siitä että massaa on paljon, ja pitkään..
Se kun lyhistää ihmisen alleen. Itsetunto, epäonnistuminen, heikkous, kaikki :/ Kuinka sitä aina joutuu syvemmälle ja syvemmälle ja sieltä on joka kerta vaikeampi päästä ylös :(
Nyt mä pääsen.
Perkele.
-Norsu
Höpinä
Ottaapa voimille tuo siivoaminen. Nälkä kurnii ja väsy painaa...
Etenkin kun miehen kanssa valvottiin yömyöhälle
Aloin tekemään kaalisoppaa perheelle.
Ostin kaalia jotta voisin tehdä itselleni keitettyä kaalia.
Eli teen oman annoksen ilman mitään.
_Jos_ syön muutakuin ateriankorvikkeita, ateria ei saa ylittää ateriankorvikkeen kalori-määrää.
Kaalia tosin saa vedella aikalailla sataankin kaloriin.
Suola on pois listalta toistaiseksi, eli eipä ole herkkua (kaalikeitosta kyllä tykkään, jauhelihan ja runsaan suolan kera).
Mutta jotain pureskeltavaa!
Hikikin virtaa ihan eri tavalla kuin "normaalisti".
Toki nyt on painostava ilmakin mutta pienikin homma saa otsan hikeen. Mahtaako kuona-aineet lähteä ihon läpi tai jotain...
Lisäksi heittäydyin hetki sitten hurjaksi ja kun lantrasin soija-suklaa-juoman (light-versio) veteen (jotta on enemmän "syömistä") heitin lorauksen kardemummaa sekaan ja on oikeesti ihan hiton hyvää!!
Opettelen käyttää tätä hemmetin blogia edelleen...
Mä olen varmaan vähän tyhmä kun ei vaan opi ei :D :D
Tai, sainhan mä lisättyy välilehdet jo 0/
Muokkaus. Tärkein unohtui, mitä mä lähdin kirjoittamaan! Jostain blogista bongasin "motivaatio-helmet" ja intouduin kaivamaan hama-helmet lastenhuoneesta. Laitoin siis kaksi snapsi-lasia vierekkäin, toiseen 100hama-helmeä. Jokainen helmi kuvastaa 500grammaa. Ja tulosten myötä siirrän siis hamahelmiä sen mukaan toiseen lasiin, muistuttamaan siitä että mä en halua niitä siirtää takaisin "oleviin kiloihin".
46kg on siis mun tavoite mutta 50 olisi kyllä LOISTAVAA!
-Norsu
Etenkin kun miehen kanssa valvottiin yömyöhälle
Aloin tekemään kaalisoppaa perheelle.
Ostin kaalia jotta voisin tehdä itselleni keitettyä kaalia.
Eli teen oman annoksen ilman mitään.
_Jos_ syön muutakuin ateriankorvikkeita, ateria ei saa ylittää ateriankorvikkeen kalori-määrää.
Kaalia tosin saa vedella aikalailla sataankin kaloriin.
Suola on pois listalta toistaiseksi, eli eipä ole herkkua (kaalikeitosta kyllä tykkään, jauhelihan ja runsaan suolan kera).
Mutta jotain pureskeltavaa!
Hikikin virtaa ihan eri tavalla kuin "normaalisti".
Toki nyt on painostava ilmakin mutta pienikin homma saa otsan hikeen. Mahtaako kuona-aineet lähteä ihon läpi tai jotain...
Lisäksi heittäydyin hetki sitten hurjaksi ja kun lantrasin soija-suklaa-juoman (light-versio) veteen (jotta on enemmän "syömistä") heitin lorauksen kardemummaa sekaan ja on oikeesti ihan hiton hyvää!!
Opettelen käyttää tätä hemmetin blogia edelleen...
Mä olen varmaan vähän tyhmä kun ei vaan opi ei :D :D
Tai, sainhan mä lisättyy välilehdet jo 0/
Muokkaus. Tärkein unohtui, mitä mä lähdin kirjoittamaan! Jostain blogista bongasin "motivaatio-helmet" ja intouduin kaivamaan hama-helmet lastenhuoneesta. Laitoin siis kaksi snapsi-lasia vierekkäin, toiseen 100hama-helmeä. Jokainen helmi kuvastaa 500grammaa. Ja tulosten myötä siirrän siis hamahelmiä sen mukaan toiseen lasiin, muistuttamaan siitä että mä en halua niitä siirtää takaisin "oleviin kiloihin".
46kg on siis mun tavoite mutta 50 olisi kyllä LOISTAVAA!
-Norsu
Päivä 5
Eilen illalla alkoi heikottaa, oli voimat veke ja kalorimäärä on nyt oikeasti liian pieni.
Tänään on pakko nostaa aavistus.
Kaiken nälän kourissa illalla en sortunut vaan edelleen meen korvikkeilla!!!
Toistaiseksi soija-juomaa (kaupasta ostin kyllä naturedietin ja se oli PALJON PAHEMPAA!!!)
Näillä näkymin kyllä pysyn siinä. Puuttuvat vitamiinit+kalsium tulevat luonnollisesti apteekista..
Mies ei luojan kiitos oo alottanut sitä "No ota nyt vähän"-juttuaan, mikä on laihduttaessa ehkä ärsyttävintä. Kaikkialla missä kieltäydyt aloitetaan se mantra "No kyllä vähän pitää, ei se nyt lihota, pikkusen maistat vaan...." ja niin edelleen >:(
Ei kukaan narkkarille menis tarjoo huumeita noin.
Se ehkä laihdutuksesta tekee niin vaikeaa, ei voi lopettaa koskaan kokonaan.
Olen käyttänyt nuorena huumeita. 12-15 poltin pilveä päivittäin, ja 14-15vuotiaana käytin amfetamiinia ja extasia. Mä kyllä "jouduin" kuntoutukseen ja olen siitä kuivilla kun pakko erotettiin kaikista piireistä. Mutta tiedän, että jos joku tarjoaisi, mä varmaan sortuisin :/
Vaikka siitä on jo yli 10v :O
Tupakanpoltonkin lopetin. Muutama vuosi polttamatta, yksi retkahdus ja se oli siinä.
Ruoka taasen, joka on mulle huume... Mä en voi lopettaa sitä seinään. Mä en voi lopettaa sitä. Se on jokapäiväistä laillista huumetta jota silmien edessä on koko aika. Lisäksi "diilerit" tyrkyttävät etenkin niitä pahimpia huumeita niin kuin se olisi epänormaalia yrittää olla kuivilla..
Ja siitä saa koko aika maistiaisia, mutta ei voi vetää övereitä ja elää siinä sen tuomassa tunteessa, syömättä itseään lihavaksi.
Vitun addiktiot :/
Tulipahan taas jotain kirjoitettua vaikka ei mulla mitään asiaa ollut.
-Norsu
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Mittaustulokset
Vaikka mun ei pitänyt alkaa senttejä mittaamaan niin intouduin kun löytyi tuo meidän kangasmitta.
Joten raadollisuudessaan tulee mun mitat seuraavaksi:
Vyötärö (kapein kohta): 109cm
Lantio: (levein kohta): 131cm :O
Persaus: 128cm
Reisi O: 79cm
Reisi V: 79cm
Pohje O: 46cm
Pohje V: 47cm
Alli O (pahin kohta :( ): 50cm :( :( :(
Alli V: 49cm
Siis mun kamalin kohta joka on on allit. Vaikka olen lahduttanut isonkin luvun, kädet ei kapene kuin maks 4cm... Eli jäävät suhteettoman isoiksi. Mutta toivotaan että tällä kertaa...
Vituttaa kun en osaa käyttää tätä blogijuttua, haluisin tonne sellasen välilehden....
-Norsu
Päivä 4
Dodiin.
Viime yönä pohdin että jos olen vielä aamulla niin nälissäni niin vituiksi menee!
Aamu tuli ja nälkä ei \0/
Toivoa siis on!
Pohdin myös tavotteitani, siis noin niinku kilollisesti seuraavia etappeja.
Mutta ei, en voi tehdä niitä.
Voin tehdä suunnitelman että "Jouluun mennessä..." mutta ehkä en kuitenkaan tee, tulee vain SUUREN SUURI pettymys jos en pääse tavoitteeseen, ja toisaalta, jos asetan liian pienet tavoitteet niin en pidä sitä minään.
Katsotaan mitä eka viikko (tai kaksi) tekee, ja sit pohdin mikä voisi olla aikataulu siihen että pääsen kahteen numeroon...
Mä kun olen suuruuden hullu, haluan toki sen 50kg ensi kesään mennessä mutta sehän on ihan hullu tavoite. Hullulla ihmisellä hullut tavoitteet. Toki se on mahdollinen mutta näillä aineenvaihdunta-häiriöillä se vaatii oikeasti riutumista seuraavan vuoden.
Onkohan paha ajatella 30kg ensi kesään?
Reilu 500g viikko...
Pitää katsoa ensi viikolla...
Nyt keskitän kaiken energiani siihen että sisäistän tän olevan PITKÄ projekti. VUOSIEN projekti...
Mä varmaan tulen olemaan ruoka-addikti aina.
Ei helpota tuo ajatus yhtään >:(
Nyt pitääpi alkaa nukuttamaan vauvaa aamu-unille...
-Norsu
torstai 5. heinäkuuta 2012
Väsymys on nyt kova...
Nukuttiin päiväunet (tai iltaunet?) miehen ja pojan kanssa ja ei auttanut.
No nälkä lähti mutta väsy ei.
Näin hemmetisti unia, kuolema-unia. Ja putoamis-unia (jossa kuolin).
Ja päälle unta jossa juoksin lastenvaunujen kanssa enkä pystynyt pysähtymään. Autotielle vaunujen kanssa olin jo menossa kunnes jotenkin sain väännettyä itseni niin että pystyin estämään auton alle jäämisen.
Poika oli kyydissä.
Mahtoikohan unet tulla kun pohdin aiemmin noita laihdutuksen syitä, joista yksi on myös sellainen että en halua kuolla koska haluan lasten kanssa elää.
En myöskään halua olla äiti josta ollaan huolissaan, niinkuin me olemme olleet huolissamme äidistämme joka on myös ylipainoinen. Ja papastani.
Äitini tosin nyt PITKÄN taistelun jälkeen on saanut itseään laihtumaan! JESH! Tosin syö kuin hiiri, mutta joidenkin se pitää näköjään mennä vaikeimman kautta että rasva alkaa palamaan.
Jännästi kun tuo ylipaino "kulkee" suvussa, mutta kuitenkin niin että sisaruskatraasta aina vain yksi on lihava. Meidän katraasta se olin minä :(
Geeneissä vai ei?
Samaa pöperöä aina syötiin ja aina annosteltiin pentuina, liikuttiin samat matkat kun pihalla temmellettiin. Mutta minä aloin lihoa jo 4-vuotiaana. Siitä lähtien onkin oltu ylipainoisia lukuunottamatta yhtä hetkeä kun olin karistanut ison määrän kiloja. Olin mä silloinkin siis "ylipainoinen" mutta mulle se oli oikea paino. 75kg.
Siihen mä tähtään, toki pienempi luku ei olisi paha, mutta toi on sellanen voitto. Sinne on vain tuskastuttavan pitkä matka joten en uskalla edes ajatella :( -46kg
Ihan tuskastuttaa välillä kuunnella "Hurja projekti, pitäs saada kymmenen kiloa pois". Ei sillä, sekään ei ole helppo, ja toki mitä lähempänä normaalipainoa on niin sitä vaikeampi, mutta kun itselläni luku on noin valtava niin ahdistaa... Voi kun mullakin ois vaikka se 20kg.
Nyt 20kg tarkoittaa lähinnä aloitusta, jolloin toivottavasti alkaisin näyttää jo ihmisen muotoiselta.
En mä tiedä mitä hevonvitun hyötyä tästä blogista on, onko ollenkaan, mutta kait tää on nyt se viimeinen oljenkorsi.
-Norsu
Nukuttiin päiväunet (tai iltaunet?) miehen ja pojan kanssa ja ei auttanut.
No nälkä lähti mutta väsy ei.
Näin hemmetisti unia, kuolema-unia. Ja putoamis-unia (jossa kuolin).
Ja päälle unta jossa juoksin lastenvaunujen kanssa enkä pystynyt pysähtymään. Autotielle vaunujen kanssa olin jo menossa kunnes jotenkin sain väännettyä itseni niin että pystyin estämään auton alle jäämisen.
Poika oli kyydissä.
Mahtoikohan unet tulla kun pohdin aiemmin noita laihdutuksen syitä, joista yksi on myös sellainen että en halua kuolla koska haluan lasten kanssa elää.
En myöskään halua olla äiti josta ollaan huolissaan, niinkuin me olemme olleet huolissamme äidistämme joka on myös ylipainoinen. Ja papastani.
Äitini tosin nyt PITKÄN taistelun jälkeen on saanut itseään laihtumaan! JESH! Tosin syö kuin hiiri, mutta joidenkin se pitää näköjään mennä vaikeimman kautta että rasva alkaa palamaan.
Jännästi kun tuo ylipaino "kulkee" suvussa, mutta kuitenkin niin että sisaruskatraasta aina vain yksi on lihava. Meidän katraasta se olin minä :(
Geeneissä vai ei?
Samaa pöperöä aina syötiin ja aina annosteltiin pentuina, liikuttiin samat matkat kun pihalla temmellettiin. Mutta minä aloin lihoa jo 4-vuotiaana. Siitä lähtien onkin oltu ylipainoisia lukuunottamatta yhtä hetkeä kun olin karistanut ison määrän kiloja. Olin mä silloinkin siis "ylipainoinen" mutta mulle se oli oikea paino. 75kg.
Siihen mä tähtään, toki pienempi luku ei olisi paha, mutta toi on sellanen voitto. Sinne on vain tuskastuttavan pitkä matka joten en uskalla edes ajatella :( -46kg
Ihan tuskastuttaa välillä kuunnella "Hurja projekti, pitäs saada kymmenen kiloa pois". Ei sillä, sekään ei ole helppo, ja toki mitä lähempänä normaalipainoa on niin sitä vaikeampi, mutta kun itselläni luku on noin valtava niin ahdistaa... Voi kun mullakin ois vaikka se 20kg.
Nyt 20kg tarkoittaa lähinnä aloitusta, jolloin toivottavasti alkaisin näyttää jo ihmisen muotoiselta.
En mä tiedä mitä hevonvitun hyötyä tästä blogista on, onko ollenkaan, mutta kait tää on nyt se viimeinen oljenkorsi.
-Norsu
Päivä 3
Nälkä.
Ihan järkyttävä.
Tuntuu että oon jo luhistunut kasaan, mutta kun menin istumaan niin huomasin mahani edelleen olevan siinä.
Kolmannen päivän jälkeen nälkä hiipuu, tiedän kokemuksesta.
Eli enää huomiseen!
Mun normaali rytmihän on syödä jotain ekaa kertaa vasta reilusti puolenpäivän jälkeen. Mutta nyt jostain syystä mun kroppa huutaa ruokaa.
Ei sillä, kaloreita on kertynyt kahtena ekana päivänä aivan liian vähänkin mutta näillä mennään nyt. Pitää saada startti.
Joku toki tulee kommentoimaan että säästöliekki sitä ja säästöliekki tätä ja paino ei tipu.
Mutta kysympä vaan, miten maailmassa on anorexiaa jos on joku kummallinen säästöliekki?
Miten nää pussi-ruoka-dietit toimii jos on säästöliekki?
Eikös vähät kalorit missä muodossa tahansa laihduta?
Eli jos syön nutrilettia (joka toki maksaa helvetisti) niin laihdun, mutta jos syön samanverran kaloreita (eli tosi vähän) salaatin ja raikan tmv.muodossa niin elimistöni menee säästöliekille enkä laihdu?
En ymmärrä en.
Ekan viikon jos kituuttaisin ja sit kun toivottavasti nään vaa'assa pienemmän lukeman niin syön ihan pikkuriikkisen enemmän..
Seuraan kaloreita kiloklubin avulla ja tarvittaessa punnitsen syömäni grammoina tai deseinä. Nyt mä en halua epäonnistua.
Nojoo, olenhan mä noin ennenkin sanonut. No mutta jos tää olisi se kerta kun onnistun??
Päätin jo itselleni palkinnon, sen The Suuren palkinnon.
Sitten joskus kaukaisuuteen, mutta sielä se odottaa.
Karvojen poisto ylähuulesta. Mulla kun tuo hormonihässäkkä ei toimi kovin hyvin niin olen saanut jonkinasteiset viikset tässä muutaman vuoden aikana :/
Välipalkintoja en suunnittele, koska joka hemmetin kerta mä olen sitten kuitenkin jättänyt itseni palkitsematta. Ja sit harmittaa enempi.
Jos jotain tulee vastaan tulosten myötä niin annan itselleni luvan sellaisen toteuttaa, mutta vain yksi sääntö.. Se ei saa olla syötävää.
En halua enää palkita itseäni ruoalla, vaan siihen pitää keksiä joku muu ratkaisu. En toki ole ollut jatkuvasti itseäni palkitsemassa ruoalla, mutta koska mun suhde ruokaan on aivan vääristynyt, koen että mun pitää päästä eroon siitä että ruoka herättää tunteita.
Äsh, huonosti ilmaistu.
Siis mun täytyy päästä siitä tavasta eroon että ruoka tuo mulle vain mielihyvää, se ei ole ravinto vaan se on mun ystävä niin hyvässä kuin pahassa.
Elän syödäkseni, en syö elääkseni.
-Norsu
Hei!
Koska vuodatus tilttaa yhtenään ja kirjoittaminen on joskus jopa mahdotonta päivittäin, oli pakko nyt vaihtaa ja kokeilla toimisiko paremmin.Blogini aiheena on laihdutus.
Olen nuori, alle 30v äiti jolla painoa on kertynyt 121kg ja pituutta 170cm.
Eli painoa on kertynyt viiden vuoden sisään noin 50kg (joista 36kg tuli yhden vuoden aikana :( )
Olen naimisissa onnellisesti ja lapsia minulla on kaksi.
Lukuisia painonpudotus-yrityksiä on takana, joskus "ennenvanhaan" pystyin helposti pudottamaan 10kg, pari isompaakin urakkaa on tullut koettua (27kg, 20kg), mutta viiden vuoden sisään yritykset ei ole tuottaneet tulosta lainkaan ja vaa'an lukemat ovat kohonneet.
Minulla on PCOS todettu muutama vuosi sitten, mutta vasta eilen sain tietää että se taitaa olla yksi syy miksi paino on ja pysyy eikä laihdutus ole onnistunut :(
Päälle voidaan lisätä se että sukurasitteena on vahvasti kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta minulla sitä ei ole todettu (vielä), oireet kyllä ovat jo jokseenkin pahat.
En enää halua käydä lääkärissä mistään vaivasta, olen kyllästynyt siihen että jos menen syystä kuin syystä, lääkäri kokee tarpeelliseksi kaivaa ne ruokaympyrät/pyramidit ja antaa ravinto-opastusta.
Jos jossain vaiheessa alan tutkituttamaan kilpparia niin menen yksityiselle. Normaalissa terveyskeskuksessa he eivät anna edes lähetettä labraan :/
Läski mikä läski.
Syyt miksi laihdutan:
-Ulkonäkö
Vihaan omaa olemustani. Tai, peilistä näen joskus jopa ne kauniit kasvot ja nätit silmät, mutta pääsääntöisesti näen kuitenkin vain muodottomaksi turvonneen naaman keskellä kuopat joita silmiksikin kutsutaan. Valokuvat kertovat karua kieltään, ne eivät valehtele. Muistutan oikeasti pieni-silmäistä hyljettä. Vaatekoot muistuttavat teltta-kangasta ja nykyään puen päälle ne mitkä mahtuu, valinnanvaraa vaatteen ulkonäön perusteella ei ole.
-Polvet
Polvissani on synnynnäinen vika, ja koska olen aina ollut ylipainoinen, polveni ovat nopeammin kuluneet. Siis tilanne olisi ollut edessä tällä "valuvirheellä" sama, mutta mä olen aikaistanut sitä ainakin 10vuodella.
-Diabetes-riski
En uskonut koskaan että mä oikeasti alkaisin pelkäämään diabetesta.
Mulla oli raskausdiabetes ja samoihin aikoihin molemmilla vanhemmillani todettiin diabetes. Eli kuulun aika hiton suureen riskiryhmään.
-Mies
Mun mieheni on aivan hemmetin ihana. Pussaa ja halaa ja meil on kaikki hyvin.
Mutta se oma tunne siitä että en ole sille niin hyvä kuin haluaisin. Tai niin kaunis mitä mies ansaitsisi :( Tämä on ehkä suurin asia mulle.
Siinä ne syyt sitten tulikin.
Ongelmani painonpudotuksessa on:
-Joko syön tai olen syömättä
-Kun tulee takapakkia/tasannetta, luovutan ja uudelleen aloitus on kerta kerran jälkeen vaikeampaa
-Olen tunnesyöppö, syön iloon ja suruun, aina "hyvällä syyllä"
Eipä kait muita ongelmia olekkaan.
Sotasuunnitelma:
Tehostarttina päädyin tilaamaan (ekaa kertaa) nutrilettia/vastaavia tuotteita.
Tosin en usko että hillintä pitää niin että voisin syödä vain niitä pirtelöitä joten jos syön jotain niin vihanneksia/hedelmiä tai muuta kevyttä, ylittämättä kuitenkaan sitä kalorimäärää mikä tulisi ateriankorvikkeista.
Yritän kuitenkin pysyä nutriletissa, mutta annan jo valmiiksi luvan muuhunkin jotta ei käy liian raskaaksi ja luovutan ja saan pari lisäkiloa taas.
Liikuntaa en edes nyt mieti. Tykkään kävelystä, mutta polvet ei. Tykkäisin jumpastakin mutta sekin valitettavasti on huono polville. Vedessä jumppa ei onnistu, mulla on jonkinasteinen vesi-kammo.
Mutta nyt en mieti liikuntaa pätkääkään, keskityn siihen vain mitä suuhuni laitan tai olen laittamatta.
Karppaus on mun juttu, ja siihen tulevaisuudessa sitten pyrin, ihan sokereidenkin takia, mutta se on sitten "joskus".
Ja nyt on siis kolmas päivä menossa tätä tehokuuria, jos saan vuodatuksen toimimaan, kopioin ne tekstit sieltä tänne...
-Norsu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)