perjantai 21. syyskuuta 2012

Päivä 81

Eilinen meni ihan _kohtuullisesti_.
Eli kasviksia tuli se 500g.

Mulla on palannut mun jatkuva väsymys :(
Siis se väsymys jonka luulen johtuvan mun kilpirauhasesta mutta kukaan ei suostu niitä testejä seuraamaan. Viimeksi en saanut aikaa lääkärille edes koska lähihoitaja ajanvarauksessa sanoi että "Turhaan enää mietit sun tuloksia, sun testit oli viitteissä a sulla on kilpirauhanen kunnossa" ja päälle paasausta terveellisestä ruoasta ja liikunnasta. Tosin edeltävätkin testit oli tehty 2v aiemmin, kerran.
Väsymystä on vaikea selittää. Se on sellanen kuin just ois herännyt ja venytyttää ja haukotuttaa. Mutta se olotila kestää 24/7. Välillä on parempia kausia, välillä huonompia, nyt on se huonompi.
Tukkakin kun lähtee päästä ja kuukautiset heittää häränpyllyä :/

Varmaan jo aiemminkin kerroin että kilpparin vajaatoiminta on suvussa hyvin vahvana naisilla, niin isän kuin äidinkin puolelta. Mutta kait munkin pitää odottaa 40-vuotiaaksi että oireet otetaan tosissaan.
Olenhan mä taas varannut lääkäriaikaa ja sen kaksi kertaa unohtanut.
Olen ollut menossa sinne ensisijaisesti ehkäisy-asioissa mutta päättänyt että läväytän kaikki tiskiin ja pyydän niin kolesterolit, verensokerit, hemoglobiinit ja ne kilppari-testit.
No eipä paljoa lohduta että meidän omalääkäri on ihan paska, siis oikeesti.
Mä kävin hakee saikkua kun raskaana liitoskivut estivät kävelemästä ja seisominen ei onnistunut kauaa. Istualtaan ei meinannut päästä ylös. Alkoi selittämään ruokaympyrää ja liikuntaa.
Joo liikkuisinhan mä mut ku en pysty. Myönsi huikeet kaksi päivää saikkua ja "suositellaan siirtoa toisiin työtehtäviin". Ei tosin osannut sanoa että miten mä perhepäivähoitajana siirryn muihin tehtäviin, joihin vielä kykenisin. Kuulemma esimiehen asia.
Esimies ei ollut kovinkaan tyytyväinen ja tuli itellekkin olo että kait mä sit vaan kuvittelen kaikki kivut ku oon nin lihava ja laiska. Esimies ei keksinyt mihin mut voisi siirtää kun en voisi muuta kuin istua päiväkodilla niin eipä musta töihin ole :/
Mut sit piti tämmösen todistuksen takia tehdä selvitystä "ylemmälle" taholle mun terveydentilasta ja jos mä kerran lääkärin mukaan oon kykenevä töihin muissa vastaavissa hommissa niin miksi mä en sit siirry päikkyyn.
Huoh, vituttaa vieläkin tuo soppa.
Mulla siis liitoskivut olivat viikolta 27 (kesäloma alkoi just kun kivutkin....), aivan helvetilliset. En pystynyt sängystä nousemaan kun jalkojen avaaminen/sulkeminen tuotti kivun joka sai mut huutamaan. Öisin itkin kun en  voinut vaihtaa asentoa. Kävely oli hidasta ja kivuliasta. Tuohon soppaan kun lisäsi raskausdiabeteksen ja issiaskivut (molemmissa raskauksissa issias oireillut), jatkuvan väsymyksen ja koko raskauden läpi oksentamisen (useasti päivässä), niin lääkärin mielestä mä kyllä pystyn menemään töihin, kun pitäis syödä terveellisesti ja liikkua niin raskauskin sujuu hyvin ja voin olla töissä. Ainiin, toki mulla verenpaineetkin jo tuolloin alkoivat kohoamaan. Mut ei sekään ole syy olla pois töistä kun mä nyt vaan en syö terveellisesti kun oon lihava.
Vittu.
Ylipainoisena lääkärissä käynti on yhtä helvettiä. Mä en halua menna ennen ku pää on kainalossa.
Sanoin kyllä miehelle että meen sen ehkäisyasian hoitamaan yksityiselle kun vaan saadaan vähän rahaa... Mut siihen asti me yritetään elää sitten ilman tuota hormoni-ehkäisyä.

Puhuttiin miehen kanssa eilen tupakin polton lopettamisesta.
Me oltiin 2v polttamatta ja ratkesin (tahallaan, ei kiinnostanut enää). Mies ratkes perään.
Nyt oikeestaan vituttaa vaan rahanmeno, mutten edes halua luopua tupakasta :/
Täytyy kattoo josko tekis uudenvuoden lupauksen sitten?
Mä tykkään tupakoida, mul on hetki omaa rauhaa terassilla käryttelemässä. Mulla on syy lähteä hetkeksi sinne pakoon hulinaa. Vessaan meno ei riitä, eikä se että menen jäähylle ulos ilman tupakkaa. Mua vaan helpottaa se tupakka. Mut kait sekin ois lopetettava, syöpähän näillä geeneillä vielä tulee.

Mulla oli joku asiakin tänne sanottavana mut enhän mä mtn muista.

-Norsu

3 kommenttia:

  1. Tuo tupakka taitaa olla vähän samanlainen asia kuin ruokakin. Se tuo jonkinlaista hyvänmielen tunnetta, hetkellisesti.... sittenhän sitä on saatava lisää. En minäkään halua syömistä lopettaa, mutta hitto kun on pakko! :DD

    VastaaPoista
  2. Niinhän se on :D Mutta viime kerrasta viisastuneena en suostu lopettamaan tupakointia heti lahdutuksen alkuun. Kun lopetin, sauvakävelin 4krt/vko, kävin jumpassa noin kolme kertaa viikossa (joskus enempikin) ja söin kuin hiiri. Paino ei tippunut kolmessa kuukaudessa vaikka varmasti kalorivajeet oli oikein... En sit tiedä vaikuttaako toi lopetus sit muutenkin hitaaseen aineenvaihduntaan... Pitää kattoo joulun tietämillä josko siihen mennessä pystyisin asennoitumaan tohon lopetukseen...

    VastaaPoista
  3. Niinpä, ei kaikkee kannata kertarytäkässä tehdä :)

    VastaaPoista