Mulla on ollut viime aikoina ruokahaluttomuutta. Luulisi toki että se on hyvä asia laihduttajalle?
No ei ole kun kyse on musta.
Eilen meni kolmen pintaan ja olin juonut vain kahvia. Melko normaali juttu.
Sit päätin että jotain on syötävä ja otin kanapastaa ja maissia vähän. Kanapastaa siis vähällä kanalla ja pastaakin taisi olla se 1.5dl. Ei tehnyt lainkaan mieli.
Maistoin eikä se maistunut edes hyvältä. Ajattelin että hieno homma, eipähän tule himoa tai nälkä kasva syödessä. Mitä mä sit tein? Menin kattilalle ja mätin vähän isomman annoksen siihen ja hotasin sen silti suuhun. MIKSI?!?!
No huono olohan siitä tuli, "täyteen" vatsaan kun viel vetää.
Loppupäivänä söin sit viel yhden ruispalan, yhteensä neljä näkkäriä ja illaksi viel maissinaksuja dipin kera. Missään vaiheessa ei ollut nälkä, eikä oikein tehnyt edes mieli mitään. Mutta tuosta pastan mättämisesta tuli ihan epäonnistunut olo ja sit ei kiinnostanut pätkääkään mitä paskaa mä suuhuni enää tungen. Eilinen syöminen oli vaan syömistä syömisen "ilosta". Olisin voinut helposti tehdä hyviä valintoja tuohon ruokaan mutta tein silti huonoja valintoja. Olisin toki voinut tehdä huonompiakin valintoja mutta silti.
Aamulla kävin rustaamassa nuo kiloklubiin, kalorivaje oli ok mutta paskaahan mä söin. Vihannekset ja rasvat punasella.
Vittu mää sanon.
Mikä mua vaivaa???? Oikeastaan se mikä vituttaa eniten on että söin sitä pastaa niin paljon vaikkei ollut hyvää eikä oikeesti tehnyt edes mieli sitä :(
Pyörittelen ajatusta taas siitä että aloittaisin "pussiruokailun" mutta se jää aina ajatukseksi, ja selkeästi kyse ei ole kuitenkaan mun näläntunteesta, eikä edes mieliteoista vaan ihan jostain muusta. Onko mulla ahmimis-häiriö?
Mittanauha kateissa, olisi kiva mittailla pitkästä aikaa.
Olisikohan tänään parempi päivä ja pystyisin tekemään hyviä päätöksiä?
Yritetään ainakin...
-Norsu
Tsemppiä! Tulin vastavierailulle, kun olit käynyt moikkaamassa minua omassa blogissani. :)
VastaaPoistaMulla on myös joku mässäilykausi, jolloin mikään ei jaksa kiinnostaa. Tiedän miten ja mitä pitäisi syödä, mutta silti toimin toisin. Mistä lie johtuu. Stressiä on ja se vaikuttaa ruokahaluun ja siihen, mitä tekee mieli ja mitä ei. Jostakin syystä liikuntakin on jäänyt, ei jaksa innostaa.. uskon että sen jättäminen on ollut osasyynä siihen ettei syömisetkään jaksa enää kiinnostaa.
Kilo viikossa on rankka tavoite pitkällä aikavälillä, joten ehkä ei kannata ottaa sellaista tähtäintä. Puoli kiloa viikossa on realistinen tavoite, siihenkin saa jo rehkiä ja olla tarkkana. Minunkin pitää ottaa itseäni niskasta kiinni, joten otetaanko yhdessä ryhtiliike ja lähdetään sillä puoli kiloa viikossa tavoitteella tästä eteenpäin?