Sortuuko korttitalo?

Ongelma. Iso ongelma. Suurin ongelma?

Mulla on ollut viime aikoina ruokahaluttomuutta. Luulisi toki että se on hyvä asia laihduttajalle?
No ei ole kun kyse on musta.
Eilen meni kolmen pintaan ja olin juonut vain kahvia. Melko normaali juttu.
Sit päätin että jotain on syötävä ja otin kanapastaa ja maissia vähän. Kanapastaa siis vähällä kanalla ja pastaakin taisi olla se 1.5dl. Ei tehnyt lainkaan mieli.
Maistoin eikä se maistunut edes hyvältä. Ajattelin että hieno homma, eipähän tule himoa tai nälkä kasva syödessä. Mitä mä sit tein? Menin kattilalle ja mätin vähän isomman annoksen siihen ja hotasin sen silti suuhun. MIKSI?!?!
No huono olohan siitä tuli, "täyteen" vatsaan kun viel vetää.
Loppupäivänä söin sit viel yhden ruispalan, yhteensä neljä näkkäriä ja illaksi viel maissinaksuja dipin kera. Missään vaiheessa ei ollut nälkä, eikä oikein tehnyt edes mieli mitään. Mutta tuosta pastan mättämisesta tuli ihan epäonnistunut olo ja sit ei kiinnostanut pätkääkään mitä paskaa mä suuhuni enää tungen. Eilinen syöminen oli vaan  syömistä syömisen "ilosta". Olisin voinut helposti tehdä hyviä valintoja tuohon ruokaan mutta tein silti huonoja valintoja. Olisin toki voinut tehdä huonompiakin valintoja mutta silti.


Aamulla kävin rustaamassa nuo kiloklubiin, kalorivaje oli ok mutta paskaahan mä söin. Vihannekset ja rasvat punasella.

Vittu mää sanon.
Mikä mua vaivaa???? Oikeastaan se mikä vituttaa eniten on että söin sitä pastaa niin paljon vaikkei ollut hyvää eikä oikeesti tehnyt edes mieli sitä :(
Pyörittelen ajatusta taas siitä että aloittaisin "pussiruokailun" mutta se jää aina ajatukseksi, ja selkeästi kyse ei ole kuitenkaan mun näläntunteesta, eikä edes mieliteoista vaan ihan jostain muusta. Onko mulla ahmimis-häiriö?
Mittanauha kateissa, olisi kiva mittailla pitkästä aikaa.
Olisikohan tänään parempi päivä ja pystyisin tekemään hyviä päätöksiä?
Yritetään ainakin...

-Norsu

 

 

Huningolla

Päivät on mennyt jo sekaisin. Aiemmat uhoamiset ruotuun palaamisesta loppuikin tasan siihen kun blogista kirjauduin ulos.
Ihan suoraan sanottuna, VOI VITTU.

Miten ihminen on näin heikko?!
Kerrataampa nyt sitten mitä on tapahtunut.
Viime blogi-päivityksen jälkeen jaksoin vajaa viikon olla ruodussa, sitten kaikki vaan kaatui niskaan.
Sen jälkeen olenkin syönyt, syönyt ja syönyt. Välillä aina saanut jokusen päivän onnistumisia ja sit kaikki kaatuu taas. Olen syönyt niin että itseäni inhottaa :(
Reilu viikko sitten päätin stopata ja nousta vaa'alle ja tehdä synninpäästön.
En tiedä mitä on tapahtunut mutta mässätessäni en ollut lihonnut :O
Vaaka näytti 101.8kg!
Pahan turvotuksen vuoksi olen nyt viikon syönyt kaalikeittoa ja ananasta, eilen vaa'alla käydessä se näytti 100.8kg. Ei enää paljoa niin on alle sadan!!!
Mies on laihtunut tässä myös, harmittaa tavallaan kun just kun olisin alle sen painon niin se pirulainen on laihtunut ja painaa vähän yli 90kg.

Mulla ei ole nyt mitään sotasuunnitelmaa ja vähän huolettaa miten tänään käy kun on karkkipäivä.
Tosin, söin mä viime viikonloppunakin vähän suklaata ja karkkia.. Mut kuinka se pysyisi kohtuudessa? :(
Mä olen nyt laihtunut 20kg. Ja vielä olisi 25kg edessä. Miksi mä en osaa nyt olla yhtään tyytyväinen tähän suoritukseen?!
Mietin tässä viikolla mikä on mun kesän tavoite.. Päätin että mulla pitäisi olla tahti kilo per viikko ja saisin "vain" 12kg pois ennen sitä päämäärää mihin alunperin aloin lahduttamaan.
Tähtään tuohon 12kg pois, mutta yritän nyt pitää mielessä että oikeasti kilon viikkovauhti kolmeksi kuukaudeksi on aika suuri tavoite.
Etenkin kun kaalikeitto-dietti ja sen aloitus mässy-kauden jälkeen vei VAIN kilon pois viikossa. Odotin että kun nesteet lähtee kiertämään niin se olisi vähintään 2kg.
En siis ole kaalikeitto-dietillä laihdutuksen vuoksi vaan ihan järkyttävän turvotuksen vuoksi.
Syön nyt ton kattilallisen ja sit aloitan "normaalin elämän". Se siis mikä olisi muille normaalia elämää mutta mulle vielä tavallaan uusi asia.

Nyt yritän olla hautaamatta tätä blogia (taas kerran) koska tää autto alkuun tosi hyvin, mut heti jos jättää käymättä niin ihan kuin isoveli ei näkisikään enää mun tekemisiäni ja jokainen herkku on kaloriton.

-Norsu